Lapsiperheiden elintasoerot huolettavat Mannerheimin Lastensuojeluliiton johtavaa asiantuntijaa Liisa Partiota, 51. Erot näkyvät erityisen selvästi jouluna, joka on herkuttelun ja lahjojen juhlaa. Mutta näkyvät tuloerot ruokapöydässä arkenakin.
Lapsen leikkikaveri voi kylässä ollessaan tokaista spagettilautasen äärellä, että ”eikö teillä ole parmesaania? Ja appelsiinimehua, ottaisin sitäkin”. Sellainen voi toisessa perheessä olla täysin tuntematon tapa, koska siihen ei yksinkertaisesti ole varaa.
"Eikö teillä ole parmesaania?"
Aikuisetkaan eivät aina ymmärrä toisten arkea. Partio puhuu empatiavajeesta, joka näkyy ruokakeskusteluissa.
”Pienituloisia ihmisiä neuvotaan ostamaan tarjouksesta monta pakettia jauhelihaa pakastimeen, mutta se ei onnistu, jos rahaa on vain yhteen. Tai heitä kehotetaan aloittamaan ruoanvalmistus hankkimalla isot säkilliset multaporkkanoita, lanttuja ja perunoita ja laittamaan niistä laatikoita. Ei ymmärretä, että jatkuva rahanpuute vie niin paljon energiaa, että perinnelaatikoiden kokkailu voi tuntua aika urakalta”, Liisa Partio sanoo.
Hän puhuu myös ruoan arvostuksesta ja yhdessä syömisen merkityksestä.
Yhdessä syöminen on tärkeää
”Ihminen on laumaeläin. Ehkä siksi yhdessä syöminen on niin oleellista hyvinvoinnin kannalta.
Suomessa leikki-ikäisten lasten perheistä 87 prosenttia syö iltaruoan yhdessä, mutta kahdeksasluokkalaisten perheistä vain puolet. Tämä kävi ilmi THL:n selvityksessä. Kokoontuminen kerran päivässä syömään yhdessä olisi kuitenkin murkkuikäisellekin tärkeä asia. Vanhemmille se tarjoaa tilaisuuden jutella ja päästä selville, mitä lapsille kuuluu. Lapselle se on turvaa luova rutiini. Yhteiseen ateriaan kannattaa pyrkiä kiireestä huolimatta.
Suomalaiset viettävät mielellään aikaa oman perheen kesken, eikä lasten leikkikavereitakaan välttämättä kutsuta ruokapöytään. Kaverin luona syöminen voisi kuitenkin olla merkityksellistä. Kun lapsi näkee monenlaisia ruokia, ruokailutilanteita ja tapoja, hän oppii, että eri ihmisten luona syödään eri tavalla: mummon luona karjalanpaistia tai sieniä, tädin luona aina kasvisruokaa.
Yhdessä syömiselläkin voi rikkoa kuplia, joihin mahtuu vain oma tapamme tehdä asioita.
"Koulussakin ruokailun pitäisi olla turvallinen tilanne."
Ruokahetkien rauhoittaminen on tärkeää. Koulussakin ruokailun pitäisi olla turvallinen tilanne. Ruokalassa saatetaan kiusata ja jättää joku toistuvasti yksin, mikä voi pahimmillaan olla syynä siihen, että lapsi ei syö koulussa ollenkaan. Aina ei siis ole kyse lapsen nirsoudesta.
Syömättä jättäminen voi johtua myös siitä, että ruokailutilannetta on vaikea rauhoittaa, se on liian lyhyt, liian aikaisin tai liian myöhään.”
Kaikki ruoka on arvokasta
”On hyvä pohtia, miten suhtaudumme ruokaan ja millaista uutta sukupolvea kasvatamme.
Joskus näkee, että lapsi haukkaa leivästä yhden kerran ja sitten se heitetään roskiin. Ja on perheitä, joissa joka aterialle tehdään uusi ruoka. Edelliseltä aterialta jääneet tähteet heitetään pois. Ruoan poisheittämiseen tottuu helposti, ja ruokajätteen määrä on hurjissa lukemissa kaikissa länsimaissa, myös Suomessa.
Omien lasteni suosikkiruoka aikoinaan oli ’Sitä sun tätä’. Se koottiin jääkaapista erilaisista ylijääneistä aineksista, joita ei sekoitettu keskenään. Siinä saattoi olla kolme nakkia, keitettyjä perunoita, vähän raejuustoa, salaattia, kananmunaa ja eilistä pastaa kaikki omissa astioissaan. Se oli ikään kuin arkinen noutopöytä. Ja mikä parasta: vanhemmille helppo toteuttaa.
"En revennyt väsyneenä kokeilemaan uutta tai kokkailemaan gourmet’ta."
Helppoutta tarvitaan. Kun pitkän päivän jälkeen pääsee lasten kanssa kotiin, ruoanlaitto ei aina ole riemua. Ainakaan minä en revennyt väsyneenä kokeilemaan uutta tai kokkailemaan gourmet’ta.
Ruokaa pitää arvostaa ja ruoanlaitto on kiva harrastus, mutta varsinkin arjessa on hyvä muistaa myös kohtuus.”
Kaikilla ei ole varaa miettiä, onko ruoka terveellistä
”Ruokavalinnat vaikuttavat terveyteen, mutta kaikilla ei ole varaa hyviin valintoihin. Kun rahat ovat todella vähissä, pyritään ostamaan suurin mahdollinen ruokamäärä pienellä budjetilla. Netin keskustelupalstoilla opiskelijat kertovat suosivansa kananmunia, ranskalaisia perunoita, nakkeja, nuudeleita, pastaa eri muodoissa ja näkkileipää.
On tutkittu, että äidin koulutustausta vaikuttaa suoraan siihen, ostetaanko perheessä kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Parhaiten ravitsemussuosituksia noudatetaan pitkälle koulutetuissa, suhteellisen hyvätuloisissa perheissä.
”Köyhää ei auta ihmettely, miksi pienituloiset eivät hae ilmaista ruokaa sienimetsästä.”
Köyhää ei auta ihmettely, miksi pienituloiset eivät hae ilmaista ruokaa puolukka- tai sienimetsästä tai lähde pilkille. Silloin ei ymmärretä toisen arkea. Jos lähiössä asuvalla yksinhuoltajalla ei ole autoa, miten hän tällaisen retken toteuttaisi?
Luullaan myös, että jos on vähän rahaa, on automaattisesti paljon aikaa. Mutta ei se aina niin ole.
On pienipalkkaisia, jopa kahta työtä tekeviä ihmisiä, joiden rahat eivät tahdo riittää.
Pienituloisuus voi johtua myös omasta tai lapsen sairaudesta. Rahan lisäksi usein myös voimat ja aika ovat vähissä.
"Olisi hienoa, jos helppous, halpuus ja terveellisyys voisivat toteutua yhtä aikaa."
Kaupallakin on roolinsa terveyserojen kaventamisessa. Olisi hienoa, jos helppous, halpuus ja terveellisyys voisivat toteutua yhtä aikaa. Hintaan toki vaikuttaa moni asia, mutta perheiden terveyden kannalta olisi hyvä, että varmistettaisiin, että kaikkein halvimpien tuotteiden joukossa olisi myös vähärasvaisimpia ja -suolaisimpia.”
