Vesisade alkaa ja afrikkalaisten siirtolaisten Ghetto Out -yhdistyksen pihamaa muuttuu nopeasti mutavelliksi. Siirtolaiset, joiden elinkeino on tomaattien ja muiden vihannesten poimiminen, vetäytyvät asuntoihinsa pitämään sadetta. Sadepäivänä ei ole töitä.
Asuntoina toimivat työmaaparakit, teltat ja myös ihan oikeat kivitalot. Vaikka kaltaiseni keskiluokkaisen suomalaistoimittajan silmään näiden työläisten elinoloissa on paljon parannettavaa, siirtolaisten itsensä näkökulmasta he ovat jo monella tavalla voittajia. Ghetto Out -yhdistyksen asukkaat tulevat Foggian (Apulia) kausityöläisten yhdestä suurimmasta slummista, Rignanon suuresta ghetosta.
Tunnen hyvin tuon Rignanon pahamaineisen gheton, koska muutama vuosi sitten kirjoitin sieltä reportaasin Aamulehdelle. Millaista siellä oikein on? Ghetto muistuttaa minkä tahansa kehitysmaan suurkaupungin liepeillä olevaa slummia. Asunnot on itse kyhätty pahvista, muovipusseista ja aaltopellistä. Saniteettitiloista on huutava pula ja kaksi kaivoa palvelee gheton noin kolmea tuhatta ihmistä. Toimittajalla ghettoon ei ole yksinään asiaa, koska valtaosa sen asukkaista on paperittomia siirtolaisia, jotka pelkäävät maastakarkoitusta. Kun ilta pimenee ghetossa, lammas teurastetaan ja laitetaan vartaalle nuotion ylle. Nuotion ympärille kokoontuu valtaosin nuoria miehiä kaikkialta Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Joku tuo rummun, toinen kitaran ja laulu lähtee liikkeelle kuin varkain. Lähes jokainen nuotion ympärillä on menettänyt jonkun läheisen ja jokaisella on ikävä kotiin jäänyttä perhettä.
