Anoppini teki kolmen ruokalajin illallisen joka päivä – Pelkäsin, että minulta odotetaan samaa

Ranskalaisen miehen vaimona stressasin vielä jokunen vuosi sitten tulevia illanistujaisia. Osaanko varmasti valmistaa ruokaa, jonka makunystyröitään lapsuudestaan saakka harjoittaneet paikalliset hyväksyvät?

Miehen lapsuudenperheessä äiti valmisti perheelle joka päivä illallisen, johon kuului alkupala, pääruoka ja jälkiruoka. Joka päivä! Suomessa asunut mieheni tiesi kyllä, ettei vaimosta ollut moiseen. Mutta tajusivatko hänen ranskalaiset sukulaisensa tai ystävänsä?

Kuin vastauksena hartaisiin toiveisiini Ranskaan ovat viime vuosien aikana rynnineet ihanan viihdyttävät aperitiivi-illalliset, joilta kaikenlaiset säännöt alkuruokineen ja taiteltuine servietteineen puuttuvat.

Apéritif tai tuttavallisemmin apéro dinatoire on ateria, joka koostuu useista pienistä suolaisista tai makeista ruokalajeista, jotka tarjoillaan hieman espanjalaisen tapasten tyyliin. Ranskalaiseen aperopöytään kuuluu esimerkiksi charcuterie-leikkeleitä, oliiveja, juustoja, tapenade-oliivitahnalla päällystettyjä leipäsiä, öljyssä uitettuja artisokansydämiä, makeaa sipulipiirasta sekä pieniä jälkiruokasia. Ruokaa kaivetaan kaapista pöytään sitä mukaa kun edelliset loppuvat.

Lapsetkin rakastavat naposteluillallisia, joiden aikana voi välillä juosta pihaa ympäri, eikä tarvitse istua tuntikaupalla aloillaan (vaikka ranskalaislapset kyllä senkin osaavat). Pääroolissa näissä hetkissä on kiva yhteinen hetki ja mainio juttuseura.

Hyvin oleellinen osa apéro dinatoirea on tietysti myös erinomainen aperitiivijuoma. Meillä tarjolla on kalliin samppanjan sijasta huokeaa, ranskalaista crémant-kuohuviiniä, jonka suosio on maassa kasvanut ennennäkemättömiin lukemiin. Crémantia saadaan viinialueilta, joissa muutenkin valmistetaan valkoviiniä. Meillä suositaan Alsacen crémantia, koska mies on sieltä kotoisin. Ystäväperheessämme aperitiiveillään Bourgognen cremantia, koska juuret ovat siellä.

Olen monta kertaa miettinyt, että ranskalainen aperitiivi-illallinen voisi olla myös monen suomalaisen kodin sosiaalisen elämän pelastus. Ulkosuomalaisten ystävien kanssa väännämme usein vitsiä suomalaisille tavanomaisista, kuukausien päähän täytetyistä kurinalaisista aikatauluista, joihin eivät ex tempore -illalliset sovi. Voisiko yhtenä syynä olla juuri järjestelyahdistus?

Aperitiivi-illallisilla tärkeintä on ihana, lämmin ystävien seura. Ei tarvitse verrata kokkaustaitoja saati design-pöytäliinaa. Pienet herkut hoituvat lähikaupasta ja aperitiivijuoman voi pyytää kutsuvieraalta. Et voilà!