Mikä yhdistää pitkään yhdessä olleita pareja? Ainakin kaksi asiaa

Monenlaiset asiat yhdistävät vuosikymmeniä yhdessä olleita pariskuntia ja vaikuttavat siihen, pysyykö pariskunta yhdessä. Keskeisimpiä asioita ovat kyky ratkaista ristiriitoja ja sitoutuminen parisuhteeseen, kertoo Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen tutkija Miika Mäki.

"Nämä asiat myös ruokkivat toisiaan, eli jos pariskunnalla on ajatus, että tässä ollaan, kunnes kuolema meidät erottaa, heillä on myös motivaatiota ratkoa ristiriitoja. Tai aika ikävä loppuelämä voi tulla, jos ei aktiivisesti pyri rakentamaan sopua", Mäki huomauttaa.

Sitoutumisen voima näkyy myös siinä, että pitkään ja onnellisesti yhdessä olleita pariskuntia yhdistää yleensä nimenomaan avioliitto.

Kun kaksi ihmistä viihtyy vuosikymmeniä yhdessä, he ovat monissa asioissa usein melko samankaltaisia. Heillä voi olla esimerkiksi samanlainen sosioekonominen asema sekä yhteisiä mielenkiinnonkohteita.

"Vastakohdat viehättävät" onkin Mäen mukaan pitkälti urbaani legenda, vaikka se voi joissakin tapauksissa pitää paikkaansa.

"Jos kumppanit ovat kovin erilaisia, tällaisen suhteen voimavara voikin olla jännite. Esimerkiksi hyvin räiskyvälle persoonalle voi sopia parhaiten rauhallisempi puoliso."

Yhteiset lapset lujittavat parisuhdetta

Myös sosiaaliset verkostot usein ennustavat liiton pitkäikäisyyttä. Läheiset suhteet esimerkiksi perheeseen, sukuun ja muuhun lähipiiriin toimivat tietynlaisena liimana kaikissa ikäluokissa. Ne, joilla ei ole tukiverkostoja, eroavat selvästi herkemmin.

Yhteiset lapset lujittavat parisuhdetta erityisesti silloin, kun lapset ovat pieniä, mutta myös lasten muutettua pois kotoa – ja tutkitusti vielä 70–80 vuoden iässäkin.

"Lapset aiemmista liitoista taas vaikuttavat päinvastaisesti ja lisäävät eroriskiä”, Mäki huomauttaa.

Mäen mukaan miehen korkeat tulot ennakoivat pidempää liittoa, kun taas naisen korkeat tulot – ja erityisesti silloin, kun nainen tienaa miespuolista puolisoaan enemmän – johtavat todennäköisemmin eroon.

Muita pitkäikäisen parisuhteen tunnusmerkkejä ovat kunnioitus, epäitsekkyys, anteeksianto, turvallisuus, huomaavaisuus ja tarpeiden täyttyminen. Myös kommunikaatiolla on suuri merkitys: kuinka paljon ollaan yhdessä ja millä eri tasoilla käydään keskustelua.

Jopa lapsuudessa ja nuoruudessa koetut kiintymyssuhteet ja saadut mallit siirtyvät myöhemmin omiin parisuhteisiin. Mäki kertoo, että esimerkiksi eronneiden vanhempien lapsilla on suurempi taipumus erota myöhemmin myös omista liitoistaan.

"On kuitenkin lohdullista, että pitkien parisuhteiden taustalla on paljon selittäviä tekijöitä, eli jos jokin resurssi puuttuu, sitä pystyy kompensoimaan muilla voimavaroilla."

Eroon liittyvissä näkemyksissä on sukupolvieroja

Mäen mukaan eroriski on kaikkein suurin heti yhteen muuttaessa ja avioliitoissakin jo kolmannen vuoden kohdalla. Tämän jälkeen eroriski alkaa tasaisesti laskea, ja jos pariskunta selviää ensimmäisestä 10–15 vuodesta, he suurella todennäköisyydellä pysyvät yhdessä.

"Vuosikymmeniä yhdessä olleiden pariskuntien erojen taustalla onkin usein jokin kriisi, kuten työttömyys, köyhyys tai uskottomuus."

Jos verrataan nykypäivän viisikymppisiä ja kahdeksankymppisiä, heidän pitkäikäisiä liittojaan selittävät osittain hieman eri tekijät. Vanhimpien ikäluokkien elinaikana eronneisuus on ollut selvästi matalampaa, kun taas nykyviisikymppiset ovat eronneet avioliitoistaan jopa yhtä suurella todennäköisyydellä kuin nuoremmatkin avioparit.

"Kahdeksankymppiset ovat eläneet vahvemmin ajassa, jossa on uskottu siihen, että kun mennään naimisiin, pysytään yhdessä – tuli mitä tuli."

Kahdeksankymppisten ajatus avioliitosta on siis melko yhteisöllinen, kun taas nuoremmissa ikäluokissa korostuvat yksilölliset asiat: antaako tämä suhde minulle riittävästi? Mäen mukaan arvoissa on tapahtunut selkeä muutos.

Toinen taustaselitys on käytännöllisempi: nykykeski-ikäiset eivät eroa pelkästään sen takia, millaisessa suhteessa he ovat, vaan myös sillä perusteella, mitä muuta voisi olla saatavilla.

”Heillä voi olla jo eron hetkellä uusi kumppani mielessä. Myös naisten taloudellinen asema on parantunut, ja he pystyvät lähtemään suhteista paremmin, sillä heillä on siihen varaa.”

Pitkään naimisissa olleet ovat Mäen mukaan muita pariskuntia onnellisempia ja terveempiä. Vaikka parisuhdetyytyväisyys yleensä laskee sitä mukaa, mitä pidempään suhteessa ollaan, vähiten ja ylipäätään melko vähän se laskee nimenomaan niillä, jotka ovat avioliitossa.

”Jos valitaan satunnainen 70–80-vuotias ja katsotaan, mitkä asiat selittävät hänen onnellisuuttaan, yksi merkittävimmistä asioista – ellei jopa kaikkein merkittävin – on yleensä nimenomaan hänen pitkä parisuhteensa.”