Natasa tienasi 5000 euroa – myi tavallista tavaraa kaapeistaan

Vantaalainen Natasa Höök katseli kotona ympärilleen. Tavaraa oli päässyt kertymään.

Ja muutakin oli kertonyt: erinäisiä kulutuslainoja, kun kotia oli remontoitu. Yhteensä lainoja oli 29 000 euron edestä. Isoin oli kattoremontin laina.

”Olimme aina keksineet miten saada tiukassa tilanteessa rahaa", Natasa kertoo.

"Olimme myyneet jotakin omaisuutta. Kerran myin Muumi-mukit.”

Natasa heitti haasteen puolisolleen, joka tarvitsi uuden pyörän. Jos he myisivät tavaraa, he saisivat nopeasti kokoon pyörän hinnan 400 euroa.

Näin tehtiin. Vanha rikkinäinen pyörä myytiin eteenpäin 15 eurolla.

Sitten Natasa heitti isomman haasteen. He ottivat tavoitteeksi maksella velkoja pois kirpputorimyynneillä.

”Otimme paperin ja kirjasimme siihen mahtipontisesti tavoitteeksi 10 000 euroa.”

He piirsivät paperille molemmille omat lämpömittarit, joissa oli summana 5000 euroa. Aina kun he saivat jotain myytyä, heidän lapsensa sai värittää kyseistä summaa vastaavan osion. Pikkuhiljaa lämpömittarit alkoivat täyttyä väristä.

Näin sinäkin onnistut nettikirpputoreilla

Puoliso aloitti varastosta, Natasa kodin puolelta.

”Valitsin aina pienen kodin alueen, yhden laatikon tai kaapin kerrallaan, jota kävin läpi. Minulla ei toimi Konmari-metodi, jossa edetään tavararyhmittäin.”

Osa tavaroista meni suoraan roskiin, osa hyväkuntoisista taas lahjoituksena kirkon hyväntekeväisyyteen. Myyntiin hän laittoi lähinnä kodintavaroita kuten astioita ja sisustustarvikkeita sekä lastenvaatteita ja -tarvikkeita.

”Lelujen myynneistä annoin osan lapselle. Se innostaa lastakin karsintaan ja opettaa samalla, että luopumalla jostain saa jotain muuta tilalle.”

Natasa ja hänen puolisonsa myivät enimmäkseen nettikirpputoreilla, joko postittamalla tai noudolla, tuotteesta riippuen. Suurimman osan he myivät Torissa, jonka he kokivat heidän alueellaan toimivimmaksi.

Postitusta he eivät ole kokeneet työlääksi. Paketointiin löytyy kotoa aina jotakin kierrätyspahvia tai kartonkia, ja paketit on vaivatonta viedä postiin kauppareissun yhteydessä.

”Esimerkiksi astioita en kuitenkaan rupeaisi postittamaan, koska ne menevät helposti rikki.”

Siinä missä perinteisellä kirpputorilla menevät kaupaksi yksittäiset tuotteet, nettikirpputoreille he eivät laittaneet euron tai parin pieniä tuotteita myyntiin.

Sen sijaan he keräsivät samantapaisia tuotteita yhteen pakettiin sen verran, että myyntihinnaksi pystyi laittamaan viidestä kymmeneen euroa.

Natasan puoliso sai tällaisia summia kasaamalla samaan pakettiin jakoavaimia tai poranteriä. Natasa taas kasasi lastenvaatepaketteja. Ne hän nimesi tyylin tai värin mukaan, kuten vaikka hempeä vaatepaketti. DVD:tkin paketoitiin kategorioittain komediapaketeiksi ja toimintapaketeiksi.

”Moni vetoaa siihen, ettei jaksa nettikirppareilla myydä vaikka yksittäisiä vauvojen bodeja eurolla. Mutta paketin vaatteita seitsemällä eurolla tai kympillä viitsii jo viedä postiin.”

Jotkin tuotteet menevät selkeästi sesongin mukaan, kuten luistimet talvella tai ennen sitä. Natasa ei kuitenkaan ole mennyt orjallisesti sesonkien mukaan.

”Esimerkiksi lasten kesävaatteita saatetaan etsiä talvella, jos on tulossa lomamatka etelään. Silloin niitä ei välttämättä kaupasta löydy.”

Muukin kuin arvotavara käy kaupaksi

Natasa uskoo, että melkein kaikkien kotoa löytyy jotakin myytävää. Ennemminkin kyse on viitseliäisyydestä. Hän kuulee paljon sitä, että pitäisi olla jotakin arvokasta myytävää, eikä kolmen euron kippoa viitsi laittaa myyntiin.

Natasasta pienetkin myynnit kannattaa. Heillä myynnit ovat olleet suurimmaksi osaksi viidestä eurosta kahteenkymmeneen.

”Kympeistä kertyy nopeastikin useampikin satanen”, hän huomauttaa ja antaa muutaman esimerkin.

Lasten luistimet: 10 euroa. Kantorinkka: 40 euroa. Iittalan kahvikupit: 25 euroa. Paistinpannusetti: 10 euroa. Puhelimen kuoret: 3 euroa. Lasten rattaiden hyönteisverkko 20 euroa. Lapsen jumppatossut: 3 euroa. Kaupan päälle saadut kuulokkeet: 25 euroa. iPhonen mukana tulleet langalliset kuulokkeet: 10 euroa. Lautapeli: 7,50 euroa.

Varastosta löytyi lapsen toppahaalareita useammassa koossa. Jokaisesta tuli 30 euroa. Parhaimmillaan Natasan puoliso myi rakennusimurin 200 eurolla.

”Terassipöydän, jonka olin ostanut alennuksesta ja joka ei kuitenkaan ollut tarpeisiin sopiva, sain myytyä 45 eurolla. Se oli vain muutama euro vähemmän, mitä oli itse maksanut siitä vuotta aiemmin.”

Natasa kannustaa käymään tavaroita läpi, sillä yllättävätkin asiat menevät kaupaksi, kuten langalliset kuulokkeet tai rattaiden hyttysverkko, sillä moni etsii juuri tietyn merkin lisätarvikkeita.

Toisaalta hänen kokemuksensa mukaan lautapelit ja kirjatkin menevät kaupaksi sekä erilaiset harrastusvälineet. Ja jos työkaluja löytyy, ne ovat haluttua tavaraa.

Joidenkin tavaroiden kohdalla kannattaa hänen mielestään nähdä vaivaa ja korjata tai tuunata niitä ennen myyntiä. Toisaalta taas työkalujen kohdalla esimerkiksi rikkinäinen porakone meni kaupaksi 15 eurolla.

”Rikkinäinen ei ole automaattisesti roska, sillä varsinkin työkaluja moni ostaa innokkaasti varaosiksi.”

Natasan kokemuksen mukaan erikoisemmista työkaluista maksetaan hyvin. Yhdet putkipihdit menivät kaupaksi 30 eurolla. Jatkojohtoja taas meni hyvin kaupaksi kymmenellä eurolla.

Miten tavara kannattaa hinnoitella ja miten sen saa myydyksi?

Hinnoittelun suhteen Natasa selvittää ensin, paljonko tuote maksaa uutena, ja katsoo sitten, mitä muut pyytävät tuotteesta käytettynä.

”Se ei kuitenkaan tarkoita, että tavaran saisi myytyä siihen hintaan millä joku myy sitä.”

Jos Natasalla on akuutti rahantarve, hän pistää hinnan hieman alemmas, jotta tavaran saisi nopeasti kaupaksi. Joskus taas hän haluaa tavarasta tietyn summan ja antaa sen olla rauhassa myynnissä tietyllä hinnalla pidempään. Jotkut hieman erikoisemmat tavarat eivät liiku nopeasti hinnasta huolimatta.

Nyrkkisääntö on, että jos tavara on käytetty, Natasa ottaa alkuperäisestä hinnasta suurin piirtein puolet pois. Hän antaa esimerkin lasten toppahaalareista.

Oletetaan, että ne maksavat uutena 120 euroa. Malli on kolme vuotta vanha, ja sen on luultavasti saanut alennuksesta muutaman kympin alemmalla hinnalla. Lapsi on käyttänyt niitä yhden talven. Polvet ovat hieman kuluneet, ja muitakin käytön jälkiä on. Kunto tiputtaa hintaa vielä muutaman kympin.

”Jos toppahaalaria ei ole kiire saada myytyä, laittaisin hinnaksi 50–60 euroa, mutta jos haluaisin nopeat kaupat, kokeilisin myyntiä 30–40 eurolla.”

Natasa hienosäätää harvoin tekemiään myynti-ilmoituksia. Esimerkiksi astioiden kohdalla kuvat ovat tärkeämmät kuin työkalujen.

”Kunhan näkyy mikä työkalu on kyseessä, se menee kaupaksi. Mutta yleensä kuvan tausta kannattaa pitää selkeänä ja putsata tuote ennen kuvien ottoa.”

Jos tuote ei mene kaupaksi, hintaa voi yrittää laskea, mutta Natasa ei usko, että sillä on suurta merkitystä. Nettikirpputoreilla kun on tapana tinkiä.

”Vaikka hinta olisi väärä, ja joku haluaa sen, hän luultavasti tarjoaa siitä jotain.”

Tekstiin kannattaa kiinnittää huomiota ja nimetä tuotteet huolella. On fiksua käyttää erilaisia termejä, koska ihmiset voivat hakea tuotetta eri hakusanoilla.

”Lisäksi kannattaa ottaa asiakaspalvelijan asenne: ole ystävällinen, nopea ja asiallinen.”

Asiakaspalveluasenteella hoituu myös niin sanotut säätämiset, joita yleensä väistämättä tulee, kun myy enemmän.

”Pääosin kaupat ovat sujuneet mutkitta, muutamia ohareita lukuun ottamatta. Tärkeää on myös asettaa omat rajat. Emme suostu esimerkiksi tilisiirtoihin, koska maksut ja lähetykset sujuvat sovellusten kautta turvallisemmin ja sujuvammin.”

Aina löytyy myytävää

Lopulta piirrettyjen lämpömittareiden värit eivät yltäneet ylös asti eli tavoiteltua kymppitonnia ei saatu. Haasteen lopuksi kirpputorimyynneistä tuli kuitenkin yhteensä noin 5000 euroa.

Vuodessa oman perheen tavaroita voi myydä verovapaasti siihen saakka, kunnes myynnistä saadut voitot ylittävät 5000 euroa. Myyntivoitto tarkoittaa myyntihinnan ja ostohinnan erotusta.

Vaikka Natasa sai puolisonsa kanssa noin 5000 euron summan kirppismyynneistä, voittoa siitä on hyvin pieni osa. Näin ollen veroja ei tullut maksettavaksi.

Budjetoinnin avulla he saivat lisäksi säästettyä tuhansia euroja, jolloin he saivat lainoja lyhennettyä yhteensä noin 10 000 eurolla. Nyt lainoja on jäljellä 16 000 euroa.

Aina kun tulee tiukka tilanne, he etenevät saman kaavan mukaan: ruokakulut minimiin ja tavaroita myyntiin.

”Kun tavaraa on myynyt jo paljon pois, on selvää, että tahti hidastuu. Kuitenkin kotoa löytyy edelleen myytävää.”

Natasan mielestä ei ole järkevää pitää kiinni tavarasta, jota ei tule käytettyä tai joka ei muuten enää miellytä. Ei myöskään, vaikka tavaraa voisi tarvita tulevaisuudessa.

”Kyse on myös siitä, että uskaltaa luopua. Olemme myyneet sellaista, mitä vielä saatamme tarvita, mutta luotamme siihen, että jos ja kun tarve ilmenee, voimme hankkia tavaran.”

Jos tarve rahalle nyt on suurempi kuin mahdollinen tulevaisuuden tarve tavaralle, se menee myyntiin.

Natasa on havainnut, että myymisessä on tienaamisen lisäksi myös toinen hyvä puoli.

”Kun tavaroitaan alkaa myydä, se herättelee omia kulutustottumuksia. Sitä alkaa harkitsemaan tarkemmin, mitä kotiin hankkii.”