Yöttömän yön taikaa – upeat kuvat saavat kaipaamaan Lapin kesään

Muusikko, runoilija ja kirjailija Joonas Tapio, 26, Kemijoki, Rovaniemi:

”Kesä on ikuinen päivä, jossa on eri sävyjä yön tunteina. Tuntuu, että on valon lähteellä. Valo tuntuu samanaikaisesti lämpöiseltä ja kevyeltä, nostattavalta. Kesäyössä on seikkailua, silloin on mahdollista löytää uusia asioita ja törmätä erilaisiin ihmisiin. Valo tuo tiettyä hehkua kaikkeen: ihmisiin, eläimiin ja rakennuksiin. Se tuo ilon olemukseen, kirkkauden katseeseen ja ihoon. Kaikki on taianomaisempaa valon kuorruttamana. Valo tuo myös pimeyttä tai tekee sen vähintäänkin näkyväksi. Suomen Lappi on ehdottomasti yksi parhaita paikkoja elää. Täällä voi itse kokea, mitä valo on.”

Muotoilija Essi Matero, 30, ja tutkija Teemu Loikkanen, 37, Ounaskosken uimaranta, Rovaniemi:

”Valo on suuri energian ja innostuksen lähde. Talvella se tuntuu kaukaiselle, mutta keväällä alkaa valon odotus. Valon määrä lisääntyy ja saavuttaa huippunsa valoisassa kesäyössä. Se on paljon enemmän kuin että on aina päivä. Se tuntuu ihmeelliseltä. Koskaan ei ole liian myöhäistä mennä rannalle, kun aurinko paistaa loputtomasti. Tuo vapautta, kun voi tehdä kaikkea välittämättä vuorokaudenajasta. Tekee mieli vain heittäytyä tien vietäväksi, koska kaikki on avoinna.”

Opiskelija Laura Tapiola, 34, Junttijoen lähde, Utsjoki:

”Auringolla on oma joiku. Yli sata vuotta sitten sillä käytiin tervehtimässä aurinkoa Ailigas-tunturin päällä. Vanha joiku soi minullakin päässä erityisesti keväisin. Täkäläisissä päiväkodeissa aurinko on vastaava teema kuin joulu tai pääsiäinen. Lapset askartelevat kortteja kaamoksen päättymisen kunniaksi. Kylilläkin se on puheenaihe, jos joku on jo nähnyt auringon pilkahduksen. Haen vettä lähteeltä valoisaan aikaan. Kesällä kellonajalla ei ole väliä, kun valoa on vuorokauden ympäri.”

Järvikalastaja Jouko Lampela, 66, Iso-Vietonen, Ylitornio:

”Aamut ovat parhaita ja heräänkin kesäisin ennen neljää. Minulla on rysät Iso-Vietosella ja läksin katsomaan, mitä kaloilla on tänään kerrottavana. Lähtemällä aikaisin liikkeelle saan tuoreet ja peratut kalat myyntiin aamutorille. Järvellä olo on kuin erämaassa, vaikka ollaan ihan kaupungin vieressä. Kai tähän valoon on jo tottunut. Keväällä pitkän ja pimeän talven jälkeen se tuntuu parhaalle. Nuorempana kävin hillassa yötä myöten, mutta nykyään menen yöpuulle yhdeksältä. Silloin jaksaa herätäkin neljään mennessä. Edelleen on kaikkein parasta, kun pääsee järvelle ja luontoon.”

Joogaohjaaja Saila Kurvinen, 24, Utsjoen kirkonkylä:

”Kesä on kukoistuksen aikaa. Kaikki, mitä talven ajan on hautonut ytimessään, pääsee näkyviin. Katson sydämet silmillä kaikkia näitä värejä ja kukkien loistoa. Oma sisäinen valokin löytyy helpommin, kun aurinko mollottaa. Kun aurinko kesällä nousee, se ei laske kahteen kuukauteen. Aika menee silloin vauhdilla. Unen määrä ja tarve vähenee valon myötä. Ei meinaa malttaa mennä nukkumaan lainkaan, vaan tulee kuljeksittua paljon tunturissa ja muutenkin ulkona. Käyn uimassa, sienestämässä ja marjastamassa, välillä hörppään vettä purosta. Eihän täällä tarvitse käydä kaupassa ollenkaan, kun luonnosta löytyy kaikki. Sekin on ihanaa, kun syksyllä alkaa hämärtyä. Pimeydessä on tähdet ja revontulet.”

Yrittäjät Juho Uutela, 32, ja Annika Uurtamo, 33, Kuninkaanlaavu, Rovaniemi:

”Lapin luonto ja valo innoittivat meitä perustamaan oman yrityksen, jossa viemme asiakkaita valokuvausretkille. Kaikki tuntevat revontulet, mutta kesällä keskiyön valokin on erityislaatuinen. Kahden tunnin aikana pääsee kokemaan koko väriskaalan, kun aurinko putoaa ja nousee taas ylös. Valo tuo luonnon esiin parhaimmillaan. Luonnossa liikkuessa voi myös poimia vaikka marjoja aamupalalle. Nytkin meillä on matkassa rasia mustikoille.”

Safariopas Joel Aikio, 34, sekä koirat Tispe, Tupis ja Kasper,

Sevettijärvi, Inarin kunta:

”Täällä on tottunut, että vuodenajat seuraavat toisiaan ja aina löytyy tekemistä. Kesäisin uistelen kavereiden kanssa. Usein menee puolille öin, koska valoa riittää. Koirien kanssa tulee harrastettua ympäri vuoden. Kesällä pyöräilen ja teen niiden kanssa kanoottiretkiä. Järvien välillä on puupölkyistä tehtyjä veneteitä, joita pitkin kanootti kulkee kätevästi. Hienointa valo on elokuussa, juuri kun yötön yö on loppunut. Silloin voi kalareissuilla nähdä ensimmäiset revontulet hämärtyvällä yötaivaalla. Kännykkä pysyy silloin taskussa. Luonnossa voi ottaa rennosti.”