Elämää vanhassa osuuskaupassa: Lapsuuden onnela

Pienen mäen päällä Kurikassa sijaitsee Jenni ja Tommi Latvan sekä heidän kuusivuotiaan Leevi-poikansa koti. Pihamaalla kasvaa vuorenkilpiä ja kuusi. Sisällä keittiön lattialla on kissankuppi, mutta juuri nyt kissaa ei näy. Se seikkailee omilla retkillään Etelä-Pohjanmaan avarissa maisemissa.

Ollaan osuuskauppa Eepeen alueella. Vaalea, matala puutalo ei ole aivan tavallinen rakennus, sillä Jennin isoisä Kaarlo Rajala piti talossa osuuskauppaa 1950-luvulta aina 1980-luvulle saakka.

"Suurin osa varhaislapsuuteni muistoista liittyy tänne", Jenni Latva kertoo.

Hän muutti taloon ensimmäisen kerran kolmevuotiaana ja asui talossa kuusivuotiaaksi asti.

Häät viljamakasiinissa

Osuuskaupan yhteydessä oli alun perin keittiön ja kahden huoneen asunto kauppiaalle sekä pieni asunto kauppa-
apulaiselle. Latvat ostivat talon vuonna 2003 Jennin isän kuoleman jälkeen.

Uusien asukkaiden aikana rakennus on kokenut suuren muodonmuutoksen. Apulaisen yksiö on nykyisin kaunis työhuone. Entinen makuuhuone toimii seinän kaatamisen jälkeen ruokailutilana. Olohuoneeseen on rakennettu takka.

"Osuuskauppa oli aikanaan alueen ensimmäinen keskuslämmitteinen talo. Talossa ei siis iästään huolimatta ollut yhtään tulisijaa", Jenni kertoo.

Suurin remontti tehtiin vuonna 2011, kun Leeville kaivattiin omaa huonetta. Nyt kaupan entisessä vilja- ja rehu-makasiinissa on Leevin huone, vanhempien makuuhuone sekä vierashuone. Makasiinin remontti kesti puolitoista vuotta, ja Tommi teki sen yhdessä isänsä kanssa.

Uudella puolella on vaikea uskoa, että se on aikaisemmin ollut avoin varasto, jossa on tanssittu esimerkiksi Jennin ja Tommin häitä.

Aarteita vanhasta varastosta

"Onhan tämä talo vähän sellainen keskeneräinen projekti", Jenni Latva kuvailee sisustusfilosofiaansa.

Uutta on rakennettu vanhaa kunnioittaen, ja taloon on kerätty huolella kauniita ja erikoisia esineitä, hauskoja julisteita ja jänniä kylttejä. Erityisesti 1950-luvun huonekaluja on paljon.

Keittiön seinää koristaa kolme valokuvaa presidentti Urho Kekkosesta.

"Emme alun perin noudattaneet sisustamisessa mitään tiettyä teemaa, vaan etenimme fiiliksellä. Fiftarityyli tuli oikeastaan vahingossa. Nyt haemme ajan esineitä enemmän tietoisesti", läänintaiteilijana työskentelevä, valokuvaajaksi valmistunut Jenni kuvailee.

Myös vanhan osuuskaupan omat varastot ovat tarjonneet erikoisia sisustusesineitä. Esimerkiksi toisessa vessassa on suloinen kissakuvioinen wc-paperiteline. Kaupassa myytiin aikanaan vessapaperia rullahintaan.

Kellarikerroksen kodinhoito-huoneessa on puolestaan vanha, kaunis kaupan tiski. Jenni näyttää valokuvia, joissa hänen isoisänsä on töissä samaisen tiskin takana. Tavarat ovat hyllyillä siisteissä riveissä, pöydän päällä on suuri vaaka.

"Olen keräilijäluonne enkä raaski heittää mitään pois", hän hymähtää.

Talossa on lähes 300 neliötä. Remontoimisen ohessa Jenni päätyi pitämään Osuuskaupan arkea -blogia. Hän kertoo siellä muun muassa vanhojen huone-kalujen entisöinnistä.

Kauppias ja vaimo

Osuuskaupan rakennuksen päädyssä on kaksi ovea. Toinen niistä johti postiin, jossa työskenteli Jennin isoäiti Aino. Isoäiti käveli postin puolelle -töihin pienen välipihan kautta. Työmatkaa taivasalla oli muutama metri.

"Kauppa oli alun perin tien toisella puolella, kun paappani tuli osuuskauppiaaksi 1950-luvun alussa. Vanha pohjalaiskauppa oli melkein tiessä kiinni. Pihallamme olevat kookkaat kivet ovat tuon talon navetan vanhaa kivijalkaa ja siirretty tänne."

Jenni on löytänyt kasetin, jolla isoisää on haastateltu kauppiaan urasta.

"Säännöstelyn aikana tavaroita ostettiin kortilla. Paappa oli myynyt jollekin asiakkaalle, vaikka kortti oli ollut täynnä.

Tarkastaja kävi mittaamassa, että ruokia oli myyty oikea määrä. Paapan oli pitänyt laittaa sokeripussiin ylimääräistä painoa, jottei hän paljastuisi."

Kylätunnelmaa

Osuuskaupan takana on hylätty koulu. Vanhoista valokuvista näkee, että aikanaan koululaiset kokoontuivat hiekkakentälle osuuskaupan eteen, ennen kuin lähtivät pyöräretkelle. Jenni ja Tommi Latva istuttivat hiekkakentän päälle nurmikon, sillä turhan moni piti sitä edelleen yleisenä parkkipaikkana.

Mäen päältä näkee naapuruston talot. Pohjanmaalla monet vanhat talot on rakennettu tien viereen, melko lähekkäin toisiaan. Se luo kylätunnelmaa.

"Aikanaan mietimme perinnetalon rakentamista, kun ostimme tämän tontin. Nyt olemme kuitenkin tyytyväisiä, että kunnostimme vanhan rakennuksen", Jenni sanoo ja tarjoaa raparperipiirakkaa.

Isoäidin istuttamasta raparperipensaasta tehtyyn piirakkaan tiivistyy se, mikä vanhassa osuuskaupassa asumisessa on ihanaa.

"Henki. Uusissa kodeissa ei ole samaa tunnetta. Ja minulle erityistä on tietysti se, että perheeni historia kietoutuu tähän paikkaan", Jenni toteaa.

Taloon liittyvät tunteet nousivat pintaan myös remonttia toteuttaessa. Laajennusosassa on paaluja, joihin Jennin paappa on tehnyt muistiinpanoja paperin puutteessa.

"Halusin jättää paalut ja kirjoitukset näkyville. Olisi tuntunut väärältä piilottaa ne."

Vierailemme kodeissa, jotka ovat syntyneet entisiin kauppoihin. Lue sarjan aiempi osa: Kahvintuoksuinen talo.