Näin se on mennyt aina! Kun vanhemmat häipyvät, nuoret pitävät bileet
Tätä eivät kaikki vanhemmat halua ajatella: mitä kotona tapahtuukaan, kun he lähtevät matkoille tai mökille.
Hippahetkeen Yhteishyvä suositteli elokuussa 1971 esimerkiksi ”vauhdikasta musiikkia ja kivoja muodikkaita vaatteita”, ”pooloneuleita ja irtohousuja, mikrovekkareita ja blazereita”.
Seven Up sammutti janon hipoissa syyskuussa 1970.
Leijona-shopin muotishow’ssa tanssivat mannekiinit Anne Pietikäinen, Kari Tuomainen ja Bette Alcalan. Juontajana toimi Jouko Haapoja.
”Kotihipat ovat viime aikoina muodostuneet vakavaksi ongelmaksi melkein joka kodissa, missä tällainen juhla on järjestetty. Sillä niissä ei syödä siveästi baakelsia, juoda kauniisti limonadia ja tanssita hempeästi valssia kuten silloin kun äiti oli nuori.” Näin tuumi Yhteishyvän toimittaja Leena Koski joulun alla 1971.
Pontimena oli huolestuneen äidin kirje Loviisasta. Hänen 14-vuotias tyttärensä oli pyytänyt lupaa saada kutsua kotiin ”muutamia tovereitaan”. Äiti jäi yläkertaan vahtiin, kun seurue kokoontui omakotitalon kellarikerrokseen. Seurauksena oli korviahuumaavaa meteliä, koko taloon levinnyttä tupakansavua sekä ylimääräisiä vieraita. Kylpyhuoneessa roiskittiin vettä ja pesutuvan ikkuna rikottiin. Lattia oli likaisten kengänjälkien peitossa.
Seuraavana päivänä äiti löysi kaikkialta tupakantumppeja, kuivuneita nakkeja ja tyhjiä olutpulloja. Onko muilla samanlaista?
Bailut Koivistoilla
1970-luvun teinien kotihipat saattoivat tosiaan äityä rajuiksi. Vieraat verottivat ruokakomeroa ja baarikaappia. Tupakansavu imeytyi tekstiileihin eikä kaikonnut tuulettamalla. Möykkä, ryminä ja kasettimankasta raikuva Led Zeppelin saivat naapurit koputtelemaan ovea kiukkuisina kuin ampiaiset.
14-vuotiaat koulupojat Petri ja Rainer myönsivät Yhteishyvän toimittajalle ongelmia olevan ja jakoivatkin hyvien hippojen reseptin. Ensinnäkin kaikki tuovat tullessaan juoman lisäksi ruokaa. Lisäksi mukaan otetaan ”pieni levysoitin tai magnetofoni ja niiden säestyksellä jorataan kauheasti. Ellei musiikkia ole, jokainen istuu omassa nurkassaan pusiskelemassa”. Jälkisiivous seuraavana aamuna oli yhtä tuskaa.
Haastattelun Yhteishyvälle antoi myös eräskin rouva Tellervo Koivisto 14-vuotiaan Assi-tyttärensä kanssa. Perheen isä Mauno, tuleva presidentti, oli pääministerivuosien jälkeen nyt töissä Suomen Pankissa.
Assi oli innokas hippojen emäntä. Mökkibileissä hän majoitti koko konkkaronkan telttoihin. Kaupungissa hipat pidettiin ”puolivalvottuina”: vanhemmat tulivat kotiin jo puoliltaöin. Tellervo-äiti oli sitä mieltä, että nuorten täytyy antaa kokeilla hippojen järjestämistä: ”Joku riski täytyy ottaa ettei nuoren elämä tule liian suojelluksi.” Assi kehui ystäväpiiriään, jossa tytöt ”pitävät jöötä”: ”Meidän jengi on tavoiltaan hyvin siisti!”
Tellervo-äiti oli sitä mieltä, että nuorten täytyy antaa kokeilla hippojen järjestämistä.
Tuon ajan hipat rauhoittuivat yleensä siinä vaiheessa, kun vakituisten seurustelusuhteiden myötä ennemmin hengailtiin porukalla kuin hajotettiin paikkoja.
Käty oli avain onneen
Nykyisten nuorten aikuisten teinibileissä 2010-luvulla oli edellisille sukupolville tutut speksit. Baariin ei alaikäisenä päästy, joten käty eli ”kämppä tyhjänä” oli kaiken A ja O. Ihanteellisimmillaan vanhemmat lähtivät mökille tai matkoille. Nyyttikestit olivat kätevin vaihtoehto, ja yleensä syötiin sipsejä ja karkkia.
Alkoholia haki joku täysi-iän saavuttanut ”hakista” eli hakupalkkaa vastaan. Tupakointia vierastettiin, ja ajatus tupakoinnista sisällä oli mahdoton.
Ihanteellisimmillaan vanhemmat lähtivät mökille tai matkoille.
Yläasteiässä 2010-luvun tytöt ja pojat saattoivat bilettää erikseen ja tavata vasta bileiden jälkeen kaupungilla tai rannalla. Pojat pelasivat mielellään bileissä pleikkaria. Tytöt suosivat pullonpyöritystä eli Totuus vai tehtävä? -leikkiä jopa niin säännöllisesti, että kysymykset alkoivat loppua, kun kaikki tunnustukset oli jo kuultu ja hölmöt tehtävät tehty.
Bileissä soitettiin valmista soittolistaa ja tietenkin volyymit kaakossa. Jos naapurit hermostuivat meteliin, paikalle saattoi ilmestyä jopa poliisipartio. Joskus kotibileisiin ilmestyi kuokkavieraita, mutta onneksi harvoin. Peruskoulun jälkeen kotibileet muuttuivat. Istuskeltiin ja juteltiin, vaihdettiin kuulumisia ja juoruiltiin. Ystävyydet syvenivät, romansseja virisi. Muutama osaava valmisti bilettäjille tacoja tai feta-pinaattipiirakkaa. Vieraat lisäilivät mielibiisejään soittolistan jonoon.
Kun ystäväporukat alkoivat täysi-ikäistyä, kotibileet muuttuivat etkoiksi, joissa otettiin pohjia, laittauduttiin ja meikattiin. Etkoilla voi elää uudelleen kotibileiden parhaita puolia. Ja kukkaro kiittää, jos päädytäänkin jäämään kotosalle viettämään iltaa.
Nuorten alkoholinkäyttö on ollut laskusuunnassa koko 2000-luvun ajan. Edelleen teinien kotibileiden koordinaatit kannattaa pitää poissa somesta ja vain pienen piirin tiedossa, etteivät kutsumattomat vieraat pilaa iltaa.
Lähteet: Yhteishyvä 1970–73; kahden haastateltavan haastattelut (toinen s. 1960, toinen s. 1998).
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija ja taidehistorioitsija Anna Kortelainen.
Uusimmat jutut sähköpostiisi