Äiti jaksaa kannustaa silloinkin, kun peli ei kulje toivotulla tavalla

Joona Mannosen lapsuuden ruokasuosikkeihin kuuluivat perunamuusi ja isoäidin uunikala. Äidin, Wilhelmiina Wilen-Mannosen, mukaan poika on aina ollut hyvä syömään – mutta myös kiinnostunut ruokailun merkityksestä urheilussa.

Yhteiset muistot ulottuvat Saksaan asti. Raumalaisessa Pallo-Iirot-seurassa pitkään pelannut Joona pääsi näyttämään siellä taitojaan kovatasoisessa akatemiaympäristössä. Kyseessä oli harvinainen mahdollisuus suomalaispelaajalle ja toi lisää uskoa omaan tekemiseen.

Matkan varrella tärkeintä on kuitenkin ollut läheisten tuki. Isovanhemmat ovat olleet uskollisesti katsomossa, ja äiti on seissyt kentän laidalla myös silloin, kun peli ei ole kulkenut tai jalkapallo on tuntunut vaikealta.

”Se on ollut kiva, kun jalkapallo ei ole oikein luonnistunut, niin silti sä vaan jaksoit seisoa kentän reunalla”, Joona kiittelee äitiään.