Neljäsluokkalaiset pitivät oppitunnin ruokakaupassa: ”Opin sen, että ruokaa ei kannata heittää roskiin”

Meilahden ala-asteen 4B-luokan oppilaat purkautuvat opettajansa Laura Rytkösen johdolla raitiovaunusta Helsingin Vallilassa ja marssivat kohti S-Marketia.

Tänään on tarkoitus tutustua siihen, millaista ruokakaupassa on. Retki on osa S-ryhmän ja Ruokatieto Yhdistyksen yhteistyössä luomaa opintokokonaisuutta, jota on pilotoitu menneen vuoden aikana useassa koulussa eri puolilla Suomea.

Opettaja ja lapset ovat yhtä lailla innostuneita: koulussa on tehty opintomateriaaliin kuuluvia ennakkotehtäviä, ja retken jälkeen oppilaat valmistavat pienryhmissä esityksen siitä, mitä ovat oppineet.

”Materiaali on niin hyvää, että on ollut valinnanvaikeutta. Lapsilta on tullut ihania ideoita: jotkut aikovat tehdä laulun kananmunan reitistä, toiset power point -esityksen kasviksista, ja lihan reitistä on tekeillä näytelmä”, Laura Rytkönen kertoo.

Luokassa on käsitelty kaupassakäyntiin liittyviä asioita ainakin ympäristöopin, yhteiskuntaopin ja kuvaamataidon tunneilla.

Vallilan S-Marketissa on aamulla hiljaista, mutta apulaispäällikkö Miira Maskuniitty kertoo asiakkaita käyvän päivittäin noin 4000. Lapset kyselevät Miiralta tilauksista ja siitä, mitä tehdään tuotteille, joita ei saada myytyä. Kaupan suosituimmaksi tuotteeksi paljastuu banaani.

Jännittävintä on tutustua pullonpalautuskoneeseen ja pahvinpuristimeen. Kaupan takahuone on ällistyttävän iso ja siellä on vähän outo haju. Sen ovi aukeaa narusta vetämällä.

Amos Arponen, Rex Nyberg ja Leo Kondo tutkivat maitokaapin äärellä hintoja. Se onkin hankalaa, sillä maitoja on monenlaisia: on luomua, proteiinimaitoa, laktoositonta maitojuomaa.

Pojat kirjoittavat ylös hintoja ja rasvaprosentteja.

”Miten luomu voi olla noin halpaa”, ihmettelee Rex. Käy ilmi, että vertailukohteena oleva tavallinen maito onkin isommassa pakkauksessa.

Pojat kertovat käyvänsä kaupassa joskus itsekseen, jos on kiva syy: ostetaan karkkia tai hankitaan rahaa pullopanteilla. Joskus pitää ostaa vähän ruokaakin. Ostoslistan sijasta mukaan riittää usein kännykkä, jolla voi varmistaa, mitä piti ostaa.

Amoksen mielestä kauppa ei voi koskaan olla liian iso, ja on kivaa, jos se on sokkeloinen. Varsinkin uudet kaupat ovat kivoja.

”Hinta vaikuttaa ostamiseen ainakin, jos tuote ei ole ihan lemppari mutta silti kallis. Silloin en osta”, Amos kertoo.

Hedelmäryhmän tehtävänä tällä retkellä on muun muassa ottaa kuva eksoottisesta hedelmästä. Kohteeksi valikoituu granaattiomena.

Koko luokka noudattaa ohjetta, jonka mukaan kaupassa ei saa juosta.

Koulussa retken jälkeen lähes kaikki kädet nousevat kysyttäessä, kenellä oli kivaa. Parasta olivat karkkihyllyt ja pullokone, ja retki toi vaihtelua tavalliseen koulupäivään.

”Opin sen, että ruokaa ei kannata heittää roskiin”, vastaa eräs oppilas.

Opettajan mukaan kauppareissuun liittyviä asioita käsitellään jatkossakin ihan varmasti. Rahankäyttö ja se, miten ruoka päätyy ihmisten ruokapöytään, ovat tärkeitä asioita kaikille.