Vasta eilen se tuli koulusta. Housut olivat väärinpäin jalassa ja se sanoi, että ilmankos oli niin vaikea löytää taskuja. Ihan äskettäin lohdutit sitä, kun Pokemon-kortit olivat hävinneet. Vielä eilen pidit sille saarnan IRC-Gallerian vaaroista. Ja tänään se muutti pois.
Kotona on puolityhjä huone, jossa verhot roikkuvat apeina. Kirjahylly on vajaa (iltasatukirjat ja Aku Ankan taskukirjat se vei mukanaan), rikkinäinen kirjoituspöydän tuoli on vailla pöytää ja kukkapöytä ilman kasvia. Seisot ikkunan ääressä ja katsot maisemaa, jota sekin katsoi. Nyt olisi korkea aika hankkia se kuuluisa elämä.
1. Koska tv:n kaukosäädin on vihdoin vapaa, voit katsoa tosi-tv:tä niin paljon kuin jaksat. Siinä vaiheessa, kun puhkeat itkuun yhdessä kisasta pudonneen Australian Master Chef -kilpailijan kanssa, olet saavuttanut tavoitellun sentimentaalisuuden tason.
2. Ulkoiluta koiraa. Tämä ei sinänsä muuta mitään, sillä eihän jälkikasvusi sitä ennenkään ulkoiluttanut, mutta nyt koiran ulkoiluttaminen tuntuu jotenkin merkityksellisemmältä ja olosi yksinäisemmältä. Jos koiraa ei ole, puolisokin käy tarkoitukseen.
3. Valmista yhä ruokaa yhdelle ylimääräiselle. Osta sinnikkäästi ruokaa enemmän kuin tarvitaan. Koska sinulla ei kuitenkaan ole oikein ruokahalua, voit pakastaa loput. Näitä pakastettuja tunnepitoisia aterioita voit sitten sulattaa ja mutustella samalla, kun itket Master Chefin äärellä.
4. Riemuitse ystävillesi puhelimessa siitä, kuinka teillä / sinulla nyt on vihdoinkin aikaa parisuhteelle / itsellesi. Kerro, kuinka suunnittelet patikkaretkeä / karaokeharrastusta / perhonsidontakurssia. Lopeta puhelu kesken, koska sinulla on niin paljon tekemistä. Palaa sitten takaisin pakasteaterian ja Master Chefin ääreen.
5. Soittele jälkikasvullesi kysyäksesi a) onko se muistanut syödä marjoja b) mikä oli tietokoneen salasana c) onko (onhan) sillä ollut jo ikävä kotiin (sinua ei ole).
6. Ulkoiluta enemmän koiraasi / kissaasi / puolisoasi.
7. Katsele vanhoja valokuvia niinä päivinä, kun Master Chef ei tule tv:stä. Lopputulos on sama.
8. Reipastu. Hoe itsellesi, että näinhän elämän kuuluu mennäkin. Olet tehnyt kaiken oikein, kun lapsesi uskaltaa levittää siipensä. Toivottavasti sen siivet kantavat ja muistaahan se nyt varmasti syödä riittävästi vihanneksia eikä vaan pelkkää pakastepizzaa.
9. Katsele itseäsi peilistä. Vertaa näkymää valokuviin siltä ajalta, kun lapsesi oli vielä vauva. Kertyneestä kymmenestä lisäkilosta huolimatta näytät nykyisin… no, aikuisemmalta. Se ei voi olla pelkästään huono asia.
10. Laadi huvittavaksi tarkoitettu kymmenen kohdan lista siitä, kuinka muut voivat selviytyä pesän tyhjenemisestä. Itsehän ajattelet, että loppujen lopuksi tämä on elämäsi parasta aikaa. Sen tajuaminen vain ottaa aikansa.
