Anni kuluttaa päivässä vähintään 3000 kilokaloria

Vuorikiipeilijä Anni Penttilä kertoo, miten hän syö. Ainakin pitää syödä paljon!

Anni Penttilä syö salaattia kerrostalon pihalla.
Anni Penttilä syö salaattia kerrostalon pihalla.
Teksti: Maarit Rasi
Kuvat: Aleksi Poutanen, Anni Penttilän kotialbumi
30.7.2025 | Päivitetty 18.8.2025

”Tervetuloa. Haluaisitko kakkua?”

Anni Penttilä, 32, tervehtii toimittajaa keittiössään helsinkiläisessä kerrostalokodissa. Pannunalusen päällä höyryää pyhiinvaeltajankakku – Annin suosikki, joka syntyy vain kolmesta ainesosasta: sokerista, kananmunista ja mantelijauhosta. Kakun tuoksu tuntuu kuin lämpimältä tervetuliaishalaukselta.

Leipominen ei ole arkea vuorikiipeilijän ja yrittäjän kodissa. Anni ei uskalla jäädä ison piirakan kanssa kaksin.

”Rakastan herkkuja ja saatan herkutella joka päivä, mutta yritän keskittyä siihen, että ruokavalioni olisi tasapainoinen”, hän sanoo.

Kaloreita Anni ei kylläkään laske.

Päivittäin treenaava nainen kuluttaa päivässä arviolta 3 000 kilokaloria ja vuorilla puolet enemmän. Ylensyöntiä suurempi ongelma on, ettei Anni saa riittävästi energiaa.

”Enemmänkin saisi syödä. Jos ravintoa ei saa riittävästi, palautuminen ja yöunet heikkenevät”, hän selittää.

Vuorilla ruokaa ei vain syödä – se pelastaa

Lahdesta kotoisin oleva vuorikiipeilijä elää poikkeuksellista elämää. Reissupäiviä tulee vuodessa 150. Työtä hän tekee paikasta riippumatta digimarkkinointiyrityksensä parissa.

Annin ansioluettelo on vaikuttava: 27-vuotiaana hän kiipesi nuorimpana suomalaisnaisena maailman korkeimmalle vuorelle Mount Everestille. Nyt, viisi vuotta myöhemmin kasitonnisia eli yli 8 000 metrin korkuisista vuoria on takana jo viisi. Tavoitteena on kiivetä kaikki 14 seuraavan 2–3 vuoden aikana.

Anni Penttilä syö salaattia keittiön pöydän ääressä.

Annin tulee koostaa ruokavalionsa lautasmallin mukaisesti, mutta tärkeintä on, että lautasella on riittävästi hiilihydraatteja ja proteiinia.

Matkat ovat mittavia ponnistuksia. Yksi reissu kestää puolestatoista kuukaudesta reiluun kahteen ja maksaa kymmeniä tuhansia euroja. Rahoitus tulee sponsoreilta ja Annin omista säästöistä.

Suunnitelmallisuutta tarvitaan myös ruokailujen järjestämisessä, sillä kiipeilypäivät voivat venyä parikymmentätuntisiksi. Kylmässä, ohuessa ilmanalassa keho kuluttaa paljon energiaa. Jos voimat ehtyvät, virheitä tekee todennäköisemmin. Kaiken lisäksi korkeuksissa makuaisti heikkenee merkittävästi, joten ruoka ei välttämättä maistu miltään.

”Perusleirissä kaikilla kiipeilijöillä on logistiikkaoperaattori, joka tarjoaa ruoat kolme kertaa päivässä. Tarjolla on muun muassa puuroa, kananmunia, linssimuhennoksia ja joskus lihaa”, Anni kertoo.

Yläleireillä eväät kulkevat kevyesti mukana. Anni suosii kevyitä pussiruokia, jotka hän valmistaa teltassa. Pussiruoat valmistuvat teltassa lisäämällä vain vettä – jonka keittäminen korkealla on oma taiteenlajinsa. Kiehumispiste laskee korkealla ja keittämisessä kestää yleensä oma aikansa. Vesi myös sulatetaan lumesta ja jäästä.

”Jostain syystä Vihreät kuulat eivät ole kaikkien suomalaisten mieleen, mutta ulkomailla niitä rakastavat kaikki.”

Huiputukseen eli nousuun ylimmästä leiristä vuoren huipulle tarvitaan sinnikkyyttä ja tarkkaavaisuutta. Siksi mukana on ravintoa, jonka voi syödä vaikka käsineet kädessä liikkeen aikana.

Annilla on tapana sulloa taskut täyteen kaikkea hyödyllistä ja maistuvaa: energiageelejä, sipsejä, ruotsalaisia kanelipullia ja Fazerin Vihreitä kuulia. Ne ovat niin suosittuja, että kun Anni tarjoaa niitä kiipeilykollegoilleen, hänen edessään on jono.

”Jostain syystä Vihreät kuulat eivät ole kaikkien suomalaisten mieleen, mutta ulkomailla niitä rakastavat kaikki.”

Tämä ruokamuisto jäi ikuisesti mieleen

Kun vuorikiipeilijä palaa kotiin matkoiltaan, makumuistot säilyvät mukana arjessa. Pöydän ääreen istuutuu usein Annin paras ystävä, joka asuu pienen matkan päässä. Ruoan ääressä vaihdetaan kuulumisia – ja reseptejä.

”Rakastan pakistanilaista linssimuhennosta dahlia. Käytän ohjetta, jonka löysin Iman ja Leena Arkisafkaa -kirjasta, ja se tuo mieleen aidon makumaailman Nepalista. Suosikkejani nepalilaisista ruoista ovat lisäksi ohut papadum-leipä ja curryruoka, johon tulee myös perunaa.”

Lähikuva lautasesta, johon ollaan kokoamassa tofusalaattia.

Suosikkiruoat ovat terveellisiä, mutta saa Anni rentoutuakin. Pari lasia viiniä on sallittua erityistilanteissa, kuten juhlissa. Viini ei toki kuulu ravitsemusterapeutin suosituksiin. Ravitsemusohjelman mukaan Annin tulee koostaa ruokavalionsa lautasmallin mukaisesti, mutta tärkeintä on, että lautasella on riittävästi hiilihydraatteja ja proteiinia. Herkkuja ei ole kielletty.

”Punaista lihaa olen viime vuosina vähentänyt. Tarvitsen kuitenkin paljon rautaa, joten en ole luopunut lihasta kokonaan. Syön ympäri vuoden myös D-vitamiinilisää, magnesiumia ja C-vitamiinia.”

Ruoka on Annille ennen kaikkea polttoainetta. Se pitää kehon toiminnassa ja mielen kirkkaana. Mutta se on myös osa elämän tärkeimpiä hetkiä.

Anni Penttilä syö muovikupista ruokaa teltassa.

Anni Penttilä nautti nuudeleita Nepalin Manaslu-vuorella vuonna 2022.

Yksi ikimuistoisimmista muistoista liittyy Annapurna 1 -vuoren huiputukseen. Aamuyön pimeinä tunteina pieni vesipullo jäätyi siitä huolimatta, että se oli untuvapuvun sisällä.

”Onneksi mukana oli termospullo, sillä pahimmillaan veden jäätyminen voi pakottaa kääntymään alas”, Anni sanoo.

Kiitollisuus valtasi mielen vasta kathmandulaisessa ravintolassa, jonne kiipeilytiimi kokoontui muistelemaan matkaa.

Kokin leipoma pizza maistui taivaalliselta. Se oli yksinkertainen, mutta täydellinen palkinto tehdystä työstä.

Korjattu juttua 18.8.2025 klo 9.09. Artikkelissa kerrottiin aiemmin virheellisesti kaloreista, kun tarkoitettiin kilokaloreita.