Hanna Tikander sijoittaa tuhansia euroja epävarmaan unelmaan

Huumeiden viihdekäyttö ja nuorten aikuisten alkoholiongelmat tuovat monen mieleen Hanna Tikanderin, 31. Avoimet kertomukset raitistumisesta ovat piirtäneet kuvan itsevarmasta ihmisestä, joka raivaa ongelmat tieltään pelkällä tahdonvoimalla.

Viime aikoina elämä on kuitenkin näyttänyt jälleen arvaamattomuutensa. Hanna ja hänen puolisonsa käyvät läpi lapsettomuuskriisiä.

Tässä jutussa sosiaalisen median vaikuttaja, podcast-juontaja ja toinen sijoitusmedia Mimmit sijoittaa -perustajista kertoo, miten pärjätä, kun elämä tuo kerta toisensa jälkeen eteen vaikeuksia, joista pitää nousta jaloilleen.

Lapsena toivoin tavallista perhettä

Kun Hanna oli pieni, elämää ravistelivat vanhempien avioero, useat muutot ja isoveljen mielenterveysongelmat, joista hän on kertonut kirjassaan Selvin päin – Erään bilettäjän tarina (Gummerus 2022). Vaikeudet vaikuttivat Hannaan kahdella tavalla: hän oppi ottamaan varhain vastuuta ja sujahtamaan sujuvasti uusiin ympyröihin. Samalla hänestä tuli kenties huonollakin tavalla itsenäinen.

"Mietin usein, miksei perheeni voinut olla tavallinen. Oli paljon hetkiä, jolloin tunsin olevani koko ajan liikkeessä, muutoksen keskellä ja epämääräisissä tilanteissa. Luokkakavereideni perheet asuivat puolestaan aina yhdessä ja samassa talossa ja vaikuttivat elävän hyvin normaalia elämää."

Pahimpia olivat hetket, kun Hanna ei tiennyt, näkisikö veljeään enää elossa. Oma hyvinvointi oli pakko laittaa etusijalle. Perheessä vallinnut suru pakotti Hannan ottamaan etäisyyttä läheisiin, että hän saisi tilaa kasvaa omaksi itsekseen.

Vielä nykyäänkin Hannalla on aikoja, jolloin lähipiirin ongelmat tuntuvat liian vaikeilta vastaanotettavaksi. Silloin hän tekee kuten lentokoneessa ikään: asettaa happinaamarin ensin itselleen, ja auttaa vasta sitten muita.

Aikuistuminen on kuitenkin laittanut lapsuusmuistot uusiin mittasuhteisiin. Hanna on alkanut tuntea armollisuutta vanhempiensa valintoja kohtaan. Oliko kaikki niin vaikeaa kuin hän aiemmin ajatteli?

"Minusta saattoi esimerkiksi tuntua, että kotonamme ei ollut sääntöjä. Nykyään pohdin, oliko niitä sittenkin, mutta vain uhmasin niitä. Mulla on ollut aina aika kova tahto."

Unelma äitiydestä

Rikkonainen lapsuudenperhe ei kuitenkaan ole säikäyttänyt Hannaa. Päinvastoin, hän on aina halunnut tulla äidiksi.

"Jopa raskaus ja synnyttäminen ovat kiehtoneet minua. Uskon, että synnytys on kaunein ja rankin asia, jonka voi kokea.”

Äitiys edustaa Hannalle ennen kaikkea syvää rakkautta ja yhteisöllisyyttä, jota hän on kaivannut elämäänsä. Viime kesänä kävi kuitenkin ilmi, ettei unelma äitiydestä ole mutkaton. Tieto hedelmällisyyden romahtamisesta tuli yllättäen, ja lääkärit ohjeistivat Hannaa IVF-hoitoihin. Tähän mennessä hoitoihin on mennyt useita tuhansia euroja. Hoidot ovat olleet toistaiseksi tuloksettomia.

"Aluksi olin tapahtuneesta tosi vihainen. Koin eläneeni viimeiset vuodet erityisen mallikkaasti. Olin lopettanut alkoholinkäytön ja alkanut käydä terapiassa. Kuljin ikään kuin äitiyttä kohti. Sitten jouduin miettimään, olenko tehnyt jotakin, mikä on aiheuttanut tämän. Olenko esimerkiksi treenannut liikaa?"

Hanna sai rauhan juteltuaan lääkärin kanssa, joka kertoi, että taipumus munasarjojen toiminnan hiipumiseen ennenaikaisesti voi olla perinnöllinen.

Tällä hetkellä Hanna ajattelee, että tapahtunut on merkki siitä, että on aika päästää irti kontrollista. Elämässä ei voi koskaan tietää, mitä tapahtuu.

"Emme ole vielä päättäneet, kuinka paljon olemme valmiita laittamaan hoitoihin rahaa tai kuinka kauan jatkamme. Se riippuu varmasti paljon omasta jaksamisesta ja voinnista matkan varrella."

Sisu on tietynlaista kovuutta

Erikoisjoukot on tv-sarja, jossa julkisuuden henkilöt osallistuvat äärimmäisen vaativalle erikoisjoukkojen pääsykokeisiin valmistavalle koulutusleirille. Hanna osallistui ohjelmaan viime kaudella.

Kun Hanna pääsi pois ohjelman kuvauksista, oli kuulas syyspäivä. Aurinko paistoi, ja jalat olivat rakoilla, mutta hän tunsi itsensä onnellisemmaksi kuin koskaan. Tuntui, ettei mikään olisi jatkossa ylitsepääsemättömän vaikeaa.

"Osallistuminen Erikoisjoukot-ohjelmaan oli elämässäni käänteentekevä hetki. Minulle ei ollut itsestäänselvyys, että läpäisisin leiriä. Kun niin kävi, ymmärsin, että olenkin mieleltäni aika vahva ja sisukas.”

Hanna myöntää, että sisu merkitsee hänelle tietynlaista kovuutta.

"On paljon ihmisiä, jotka jättävät tekemättä asioita pelon takia. He pelkäävät epäonnistumista. Itse ajattelen, ettei epäonnistuminen ole maailmanloppu. Voin selvitä siitä huolimatta. Asenne on auttanut minua menemään eteenpäin ja yrittämään rohkeasti."

Vaikka Hanna kokee olevansa vahva, hänessä on myös herkkyyttä. Hän kokee asiat voimakkaasti ja joutuu siksi myös suojelemaan itseään. Ilman terapiaa hän ei olisi selvinnyt.

"Minulla on ollut päiviä, jolloin itsetuntoni on ollut täysin kadoksissa. Olen ajatellut, ettei minusta ole yhtään mihinkään, enkä saa mitään aikaiseksi."

Terapia on opettanut pysähtymistä vaikeiden tunteiden äärelle. Mielen ja kehon yhteys on tullut aiempaa selvemmäksi. Huonosti nukutut yöt, tai puutteellinen ravinto vaikuttavat yllättävän paljon.

Uusi oivallus on, ettei liika itsenäisyys ole vahvuus. Hanna opettelee ottamaan apua vastaan. Se on myös helppo keino vahvistaa suhteita läheisiin ihmisiin.

Halu murtaa puhumattomuuden kulttuuri

Omaa nimeä kantava Instagram-sivu: 47 300 seuraajaa. Mimmit sijoittaa: 59 600 seuraajaa. Hanna Tikander –podcast: kymmeniä tuhansia kuunteluita per jakso. Hanna arvelee, että hänen yrittäjänä saamansa menestys on palkinto siitä, että sisältö on aitoa.

"En istu sohvalla ja mieti, minkälainen sisältö ihmisiä kiinnostaa, vaan pohdin, mitä elämässäni tapahtuu, ja kerron siitä", hän kuvailee.

Samaa avoimuuden kulttuuria hän toivoo Suomeen yleisemminkin. Puhuminen poistaa häpeää, ja häpeän riisuminen tekee tilaa yhteydelle. Avoimuudella on kuitenkin varjopuolensa.

"Jos sanon tunteiden vallassa yhdenkin lauseen, joudun miettimään, tekeekö media siitä otsikoita, jotka kuulostavat eri kontekstissa aivan erilaiselta. Se on tosi turhauttavaa, sillä haluaisin olla aito, enkä hiljentyä."

Hannalle puhuminen on tapa auttaa muita samassa tilanteessa olevia. Siitä hän saa myös eniten kiitosta. Kyse on myös sukupolvikokemuksesta. Hänen sukupolvensa on rikkonut Suomessa vallinneen puhumattomuuden kulttuurin.

Jos suurin unelma omasta lapsesta toteutuu, Hannalla on jo ajatus siitä, miten hän haluaa jälkipolvensa kasvattaa.

"Haluan murtaa puhumattomuuden kulttuurin."