Että osaakin olla Suomen itäinen osa ihana kumpuineen ja vaaroineen. Täällä Pohjois-Karjalassa maisemalla on muotoja.
Tänään Pielinen hohtaa hopeaa ja sitä reunustavat rannat vihreää. Siellä täällä on pikkuruisia saaria kuin Pielisen omia pilkkuja tai pisteitä, joilla Suomen neljänneksi suurin järvi luo ilmeeseensä jännittävää rytmiä. Kalastajaveneet lipuvat hiljakseen pitkin veden pintaa. Kuhaa sieltä veneisiin nostetaan, sitä Pielisessä kuulemma riittää.
Kun Karjalan evakot toisen maailmansodan aikana ja jälkeen joutuivat pakenemaan sodan alta Suomen muihin osiin, osa päätyi tänne Nurmekseen.
Nurmeksen umpikorpeen raivattiin kodittomille tiluksia, ja samalla syntyi siirtolaiskyliä.
Eikä aikaakaan, kun yhteisölliset karjalaiset alkoivat haaveilla paikasta, jossa voisi kokoontua ja järjestää praasniekkoja eli juhlia. Syntyi ajatus karjalaisten omasta talosta. Perustettiin toimikunta, jonka puuhamiehet olivat suojärveläistä sukua. Mutta millainen talosta tulisi?
No tietenkin yhtä hieno kuin oli Suojärven ylpeys, Bombinin talo! Valtavassa hirsitalossa oli asunut rikas kauppias Bombini perheineen. Talossa oli asunut 24 perheenjäsentä, ja piiat, rengit ja elukat päälle. Oman kotipaikan mahtitalo haluttiin herättää uudelleen henkiin Nurmeksessa.