Anssi Kelalle omat lakanat ja Chuck Berrylle suomalaista flunssalääkettä – Hotelli Arinassa vieraat otetaan vastaan oululaisella lämmöllä

Hotelli Arina on niin keskellä Oulua kuin voi. Kaikki on melkein kosketusetäisyydellä: kahvilat, ravintolat, vaatekaupat, leipomot ja oululaiset. Läheltä löytyvät myös kauppakeskus Valkea ja Sokoksen tavaratalo.

”Tämä on kortteli oululaista elämää. Kutsumme tätä sydämelliseksi kodiksi keskellä Oulua”, hotellinjohtaja Päivi Kaarlela sanoo.

Kaarlela itsekin vaikuttaa sydämelliseltä, joten päädyn syömään hänen seurassaan lounaan hotellin Frans & Camille -ravintolassa. Tänne on tänään tullut moni muukin: Kaarlelan mukaan ravintola on hyvin suosittu. Ehkä menestystä lisäävät hyvän ruuan lisäksi kadulle avautuvat suuret ikkunat, joista voi seurata oululaista elämänmenoa.

Minut tänne houkuttivat myös ravintolan blinit, jotka ovat juuri niin rapsakoita kuin kuuluukin. Ja jälkiruoka, limellä höystetty pannacotta, vie kieleni ja sydämeni.

Hotelli Arina avasi ovensa vuonna 1939 toisen maailmansodan kynnyksellä. Arkkitehti Armas Lehtinen SOK:n rakennusosastolta oli suunnitellut tyylipuhtaan funkkisrakennuksen.

Arinaan tuli viisi kerrosta. Katutasoon sijoitettiin hienostuneet myymälätilat, joiden antimia saattoi ihastella leveänä nauhana kulkeneen ikkunarivistön takaa. Pian kansa alkoikin kutsua myymälöitä Lasi-Arinaksi. Rautakauppa sai iskevästi nimekseen Rauta-Arina.

Toisessa kerroksessa oli hotellin ravintola ja ylemmissä kerroksissa 29 hotellihuonetta sekä yhdeksän huoneistoa, joissa asui muiden muassa hotellin johtaja. Hotellissa oli ensimmäisenä oululaisena hotellina vesiklosetit. Tosin käytävillä.

Arinassa oli myös loistava nähtävyys: Oulun ensimmäinen valomainos, jossa luki ”Ravintola”. Valomainos on yhä tallessa, nyt alakerrassa sijaitsevan yökerhon seinällä.

Hotellin valmistuttua syttyi sota. Arinan ikkunat jouduttiin suojaamaan laudoilla, ja keittiöön osui pommi. Ei kovin ruusuinen alku uudelle hotellille.

Hotellien ravintolat ovat harvoin suunnattomia menestyksiä, mutta Arinassa ne ovat onnistuneet. Esimerkiksi 1970-luvulla avattu pihviravintola Steak House oli niin suosittu, että illan aikana keittiössä saatettiin paistaa yli 150 pihviä, jotka tarjoiltiin konjakissa flambeerattujen sienien kanssa.

Aivan erityinen menestys oli toisen kerroksen ravintola, jossa järjestettiin tansseja. Yhteen aikaan oululaiset kutsuivat tanssipaikkaa kaljupäisten kiitoradaksi ja vitsailivat, että sinne kokoontuvat eronneet ja karanneet.

Naistentansseja järjestettiin maanantaisin lähes kolmen vuosikymmenen ajan. Tanssijoita saattoi olla jopa neljäsataa. Tanssit loppuivat 2000-luvun alussa, mutta ne muistetaan Oulussa yhä. Taannoin hotelliin tuli tansseihin liittyen yllättävä kyselykin.

”Eräs rouva tiedusteli, mitä orkestereita Arinassa esiintyi vuonna 1967. Hän ei tiennyt isästään muuta kuin sen, että tämä oli esiintymässä Arinan tanssiravintolassa tuona syksynä”, Kaarlela kertoo.

Valitettavasti tietoa orkesterista ei löytynyt, eikä rouvan isän arvoitus ratkennut.

Menneillä vuosikymmenillä iso asiakasryhmä Arinassa olivat Pohjois-Suomea kiertäneet kauppamatkustajat ja myyntimiehet. Monet heistä olivat suomalaisten vaatetehtaiden myyntimiehiä, joille oli varattu huoneita asiakkaiden tapaamista ja tuotteiden esittelyjä varten. Moni kauppamatkustaja asui Arinassa kymmeniä päiviä vuodessa, ja osa heistä suunnitteli myyntimatkansa sen mukaan, missä päin oli kulloinkin tanssit.

Tanssin tuoksinassa saattoi luonnollisesti syntyä monenlaista kanssakäymistä – ja toiveita jatkotapaamisista. Eräs oululaisneito oli siinä suhteessa harvinaisen innovatiivista sorttia. Kuultuaan, että hänen suosikkimyyntimiehensä oli palaamassa kaupunkiin, neito otti yhteyttä hotelliin. Hän ehdotti, että hänet pakattaisiin pahviseen lahjapakettiin ja vietäisiin myyntimiehen huoneeseen odottamaan. Myyntimiehen saavuttua neito aikoi ponnahtaa lahjalaatikosta iloisena yllätyksenä.

Toive toteutettiin, mutta siitä ei ole tietoa, kuinka iloiseksi myyntimies tuli.

Arinassa ratkotaan toisinaan myös vieraiden lääketieteellisiä pulmia. Kun amerikkalainen laulaja, lauluntekijä ja kitaristi Chuck Berry oli Oulussa esiintymässä vuonna 2013, hän sai pahan flunssan.

Oloaan helpottaakseen rokkilegenda tilasi sviittiinsä kasapäin täkkejä, mutta henkilökunta keksi suositella Berrylle flunssalääkkeeksi mietoa saunaa.

”Chuck Berryn oli tietenkin hieman vaikea ymmärtää, mitä sellainen hoitomuoto tarkoittaa”, hotellinjohtaja Päivi Kaarlela sanoo ja nauraa.

Sauna laitettiin päälle, ja Berry tokeni niin, että kykeni illalla esiintymään.

On kaksi Arinaa: vanha ja uusi. Hotelli rakennettiin kokonaan uudelleen vuonna 2003. Massiivisessa remontissa Arina laajeni korttelin levyiseksi. Uusi osa ulottuu nyt Rotuaarille eli Oulun kuuluisimmalle kävelykadulle saakka.

Vanhasta hotellista jäivät jäljelle funkkisjulkisivu ja nykyisessä ravintolassa olevat jykevät pilarit.

Remontissa Arinasta tuli Pohjois-Suomen suurin hotelli. Ja nyt vuonna 2021 hotellia remontoidaan jälleen.

Elämysten tuottaminen on yhä tärkeämpi osa hotellien toimintaa, ja Arinassa se näkyy esimerkiksi uudistettujen huoneiden sisustuksissa. Osassa huoneista on musta paanuseinä muistuttamassa vaurautta kaupunkiin tuoneesta tervakaupasta.

”Elämysten tuottaminen on yhä tärkeämpi osa hotellien toimintaa.”

Kesäyöhuoneissa seinäpäreet ovat vaaleita, ja muillakin sisustusvalinnoilla pyritään tuomaan mieleen Oulun valoisat, yöttömät kesäyöt.

Kolmas vaihtoehto ovat lohihuoneet. Niiden kimaltavissa paanuseinissä on lohensuomun muotoisia jälkiä. Suomukuviot muistuttavat, että aikoinaan Oulusta vietiin etelään laivalasteittain lohta. Kalaa kutsuttiin Oulun punaiseksi kullaksi.

Ja jos sattuu olemaan kalastajatyyppiä, lohta voi tänäkin päivänä onkia jokisuistossa Hartaanselällä ihan keskellä Oulua.

Oulun historia ja henki näkyvät paitsi huoneissa myös aamiaisravintola Verannassa. Seinällä roikkuu paikallisen keraamikon tekemiä mukeja, joiden kyljissä lukee esimerkiksi: ”Juokko nää teetä?”, ”Kärppänä kahavilla”, ja ”Pelekääkkö nää polliisia?”.

”Me oululaiset olemme aitoja ja huolehtivaisia ja otamme vieraat hotelliimme kuin kotiimme”, Päivi Kaarlela sanoo.

Huolenpito ulottuu jopa tuoleihin. Osaan aamiaisravintolan tuolien jaloista on sujautettu virkatut tossut, jottei niiden liikuttelusta syntyisi vieraita häiritseviä ääniä. Tuolinjalkatossut on virkannut Arinan aamiaistarjoilija Carita Kolehmainen. Kesäksi tuolit saavat vihreät tai keltaiset, talveksi hauskat punaiset tossut.

”Otamme vieraat hotelliimme kuin kotiimme.”

Minulla on aamiaisella jalassani siniset villasukat, jotka Arinan väki oli jättänyt sviittiini. Ne ovat lämmin muisto yöstä Arinassa.