Petri Miina ja Anna-Leena Ruponen kertovat:
”Ennen koronaa söimme työpäivisin aina ravintolalounaan. Kun rajoitukset alkoivat, jäimme molemmat etätöihin ja aloimme kokata lounasta vuorotellen. Toisinaan syömässä oli myös jälkikasvua, joista nuorin asuu vielä kanssamme.
Onneksi pidämme molemmat ruoanlaitosta. Teimme laidasta laitaan kotiruokaa, kuten lasagnea, erilaisia keittoja ja laatikoita. Usein teimme tarkoituksella niin isoja annoksia, että siitä saattoi laittaa puolet pakastimeen ja lämmittää myöhemmin. Pakastin tyhjeni aika hyvin riistasta ja sienistä. Vaihtelun vuoksi laitoimme välillä nacho-jauhelihavuokaa tai hampurilaisia.
"Huomasimme, miten helposti noutopöydästä tulee mätettyä liikaa."
Emme käyneet ravintolassa tai tilanneet noutoruokaa lähes puoleen vuoteen. Kun vihdoin sai syödä jonkun toisen laittamaa ruokaa, se tuntui erityiseltä.
Lounashetkiä työkavereiden kanssa on kyllä ollut ikävä, mutta tauon jälkeen huomasimme, miten helposti noutopöydästä tulee mätettyä liikaa. Kotona annoskoko on pienempi ja ruokatunti paljon lyhyempi. Syömiseen pitää keskittyä, jotta ei tulisi vietyä lautasta läppärin viereen.
Etätöitä ja kotilounaita on luultavasti meillä jatkossakin paljon aiempaa enemmän.”
