Tämä suomalaisten taito ihastuttaa Espanjassa – mokkapalatkin riittävät, sanoo Barcelonassa asuva kokki

Pitkälle on tultu Sodankylän S-marketista. Barcelonan kenties kuuluisimmassa kauppahallissa, La Rambla -kadulla sijaitsevassa La Boqueriassa, suomalaiskokki Jani Paasikoski katselee myyntikojuja. Kalakauppiaat asettelevat päivän saalista ja vihanneskojuissa tuoksuu tuore persilja.

Yli kaksi vuosikymmentä Barcelonassa asunut Paasikoski tuntee ne tiskit, joilta Barcelonan kokit hakevat mustekalat, villiparsat ja juuri oikeanlaisen riisin paellaan.

Paasikoski tunnetaan paitsi kokkina myös Barcelonan kokki- ja kondiittoriyhdistyksen puheenjohtajana. Leipänsä hän tienaa Barcelonassa ruokastylistinä sekä kiertävänä kokkina erilaisissa tilaisuuksissa ja ravintoloissa.

”Espanjassa parasta ovat huippulaadukkaat raaka-aineet.”

Matka kokiksi Barcelonaan alkoi Sodankylän S-marketista.

Kauppakoulun kesken jättänyt Paasikoski pääsi töihin liha- ja kalatiskille. Silloista osastovastaavaa Paasikoski muistelee edelleen hymyillen.

”Hän oli koulutettu kokki ja kertoi työvuorojen lomassa tarinoita ravintoloiden keittiöistä.”

Niiden tarinoiden ansiosta syntyi kipinä kokin työhön ja Paasikoski aloitti opinnot Jyväskylän ravintolakoulussa. Vuosituhannen vaihteessa hän teki päätöksen muutosta Espanjaan.

”Sanoin avovaimolle, että nyt on se hetki. Mennään kahdeksi viikoksi katsomaan.”

Sillä reissulla pari on edelleen.

Fuengirolasta mummon porotilalle

Paasikoski asui Espanjassa jo pikkulapsena. Tuolloin perheen asuinpaikaksi valikoitui monille suomalaisille tuttu Fuengirola Aurinkorannikolla.

Kun vanhemmat erosivat, yhdeksänvuotias Jani päätyi äitinsä kanssa tämän synnyinkotiin Sodankylään.

”En tiennyt, itkisikö enemmän eroa isästä vai sitä, että jouduin Suomen Lappiin”, hän sanoo kauppahallin kahviossa vuosikymmeniä myöhemmin.

Mummon porotilalla arki oli erilaista kuin Espanjassa. Heinät kerättiin itse, polttopuut tehtiin itse ja leivinuuni lämmitettiin pakkasaamuina. Mummo oli seitsemän lapsen äiti, joka kokkasi siitä mitä oli.

Jälkikäteen Paasikoski näkee Lapin-vuosissa tärkeän koulun.

”Opin käsillä tekemistä, raaka-aineiden kunnioitusta ja ymmärrystä siitä, että mikään ei synny tyhjästä. ”

Taidoista on ollut maailmalla paljon hyötyä.

”Suomalaiset osaavat tehdä kaikenlaista”, Paasikoski muistuttaa. Esimerkiksi hän nostaa esimerkiksi leipomisen.

”Espanjassa saa helposti pisteet, jos tekee ihan yksinkertaisia mokkapaloja."

Paikallisessa kokkiyhdistyksessä Paasikoski on otettu vastaan hyvin. Toistaiseksi hän on yhdistyksen ainoa suomalainen.

Suomalainen paella-mestari

”Tännehän mahtuu”, Jani Paasikoski ilahtuu aamuvarhaisella La Boquerian kauppahallissa..

Yleensä turistit täyttävät hallin niin, että paikalliset ovat alkaneet karttaa sitä. Muoviin pakattujen hedelmäannosten ja selfiekeppien välistä on vaikea löytää aitoa arkea.

Aamuvarhaisella tunnelma on kuitenkin kuin ennen vanhaan.

Paasikosken kotikaupunki on jo pitkään ollut Barcelona, mutta aluksi hän asui kumppaninsa kanssa Fuengirolassa lapsuudesta tutuilla kulmilla. Siellä Paasikoski pääsi töihin kaupungin parhaaksi kehuttuun ravintolaan. Kesät olivat kolmen kuukauden rutistuksia ilman vapaapäiviä.

“Sata asiakasta illassa pakotti hiomaan perustekniikan kuntoon. ”

Vuonna 2005 tuli kutsu Barcelonaan ravintolaan, joka oli pitänyt Michelin-tähteä lähes 50 vuotta. Ensimmäinen työpäivä osui vuoden kiireisimpään aikaan.

"Se oli joulukuun 15. päivä, vuoden kiireisin viikko ja kiireisin päivä. En tietysti tajunnut mistään mitään,” hän nauraa.

Sittemmin hän on työskennellyt huippuravintoloissa eri puolilla Espanjaa.

Kokemusta karttui myös kansallisruoka paellan MM-kisoissa, joissa Paasikoski sijoittui pronssille.

“Sinänsä ei ole ihmeellistä, että ulkomaalaisetkin osaavat tehdä paellaa. Mutta suomalaisuus kiinnostaa espanjalaisia aina.”

Erityisesti espanjalaiset hämmästyvät, kun Paasikoski avaa suunsa ja puhuu kieltä kuin paikalliset.

Ruoka-alan freelancer ja ruokalähettiläs

Paasikoski on kiertänyt Barcelonan huippukeittiöitä sanojensa mukaan väsymiseen asti. Viimeisen vuosikymmenen hän on toiminut ruoka-alan freelancerina. Päätyönä ovat ruokakuvaukset. Hän suunnittelee ja kuvaa reseptejä Espanjan suurimpiin ruokalehtiin.

”Työaika on nykyisin inhimillisempi”, Paasikoski kiittelee.

Kiirettä riittää kuitenkin edelleen. Vapaa ajalla hän keikkailee pitopalveluyrittäjänä, yksityiskokkina ja osallistuu ruokatapahtumiin.

Yksi erikoisimmista projekteista oli espanjalaisen herkkupöydän suunnittelu Saariselälle Suomen Lappiin. Paasikosken tehtävänä oli luoda menu ja huolehtia sen autenttisuudesta.

"Noin 600 syöjälle, sellainen viimeisen päälle tehty buffet”, Paasikoski selittää.

Hän tekee myös päinvastaista. Joskus on lennätetty espanjalaisia Lappiin syömään ja kokemaan arktista ruokakulttuuria.

"Ruokalähettiläs kahden kulttuurin välillä", Paasikoski tiivistää.

Mistä maallikko tunnistaa laadun?

Paasikoski seuraa aitiopaikalta sekä espanjalaista että suomalaista ruokakulttuuria. Pohjoismaalainen ruokakulttuuri kiinnostaa espanjalaisia entistä enemmän matkailun lisääntymisen myötä.

”Esimerkiksi savustamisesta on tullut Espanjassa muodikasta. Harva vain liittää siitä suomalaiseen ruokakulttuuriin.”

Paasikoski toivoo, että suomalaiset ravintola-alan vientiyritykset uskaltaisivat tulla entistä rohkeammin Espanjan markkinoille.

”Ihan ylpeästi voisi tuoda esiin suomalaisia elintarvikkeita, raaka-aineita ja valmistusmenetelmiä.”

Espanjasta Suomeen Paasikoski taas toisi raaka-aineiden, kuten lihan monipuolisemman käytön.

”Espanjassa juuri mitään ei heitetä roskiin. Luista keitetään lihalientä ja kaikki palat käytetään. ”

Paasikosken mukaan parasta Espanjassa onkin raaka-aineiden taso. Mutta mistä laadun sitten tunnistaa?

”Kauppahallissa pitää ensin etsiä jono, jossa on jonossa ainakin kahdeksan mummoa. Sitten odottaa, että kauppias fileoi kokonaisen kalan. Jono on tae siitä, että kala on tuoretta ja raikasta.”

Jani Paasikosken vinkki:

"Kun suomalaisia reseptejä kokkaa oliviöljyllä, niin niistä tulee ihan erilaisia, maukkaampia, kevyempiä ja parempia. Kannattaa kokeilla esimerkiksi vorschmackia."