Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.
Eliisa ja Mika Malin

Kasvien juuriston vointi sekä kastematojen määrä lapio-otoksessa kertovat viljelijöille maan kasvukunnosta.

”Tavoitteena on kannattava maatalous, joka on ilmaston kannalta kestävää” – Vierelän tilalla viljellään tulevaisuutta ajatellen

Teksti:
Kaisa Hako
Kuvat:
Juha Salminen
Julkaistu: 27.9.2021
Muokattu: 27.9.2021
Eliisa ja Mika Malinin maatilalla Vihdissä ilmastonmuutos tuntuu jo konkreettisena viljelytyön arjessa. Pilottitila etsii ratkaisuja siihen, miten maatalous voi olla avuksi ilmastonmuutoksen hillinnässä. Seurasimme tilan elämää alkuvuodesta sadonkorjuuseen.

Eletään helmikuuta 2021. Ensimmäiset siementilaukset on tehty.

Vierelän luomutilalla Vihdissä pellot uinuvat vielä lumikerroksen alla, mutta Eliisa ja Mika Malinin ajatukset askaroivat jo tiiviisti tulevassa kasvukaudessa. Oman tilan ohella heitä kiinnostaa erityisellä tavalla ruoantuotannon laajempi perspektiivi, ”iso kuva”, kuten he itse sanovat.

Eräs tietty neljän hehtaarin peltolohko Vierelän mailla näyttää aivan tavalliselta pellolta, mutta se on valjastettu tuottamaan tärkeää tutkimustietoa, joka auttaa ilmastonmuutoksen torjunnassa ja maatalouden kannattavuuden parantamisessa.

Vierelä on yksi yli sadasta suomalaisesta Carbon Action -hankkeen pilottitilasta, joilla testataan hiiliviljelyn menetelmiä. Kyseessä on maailmanlaajuisesti erityinen hanke, jossa tutkijat ja viljelijät yhdistävät voimansa useiksi vuosiksi selvittääkseen, mitkä ovat toimivimpia keinoja sitoa ilmakehän hiilidioksidia maaperään.

Hiiliviljely on osa ruoantuotannon tulevaisuuden suuntaa, uudistavaa maataloutta.

Nykyisin vallalla olevien viljelymenetelmien pulmana ovat hiilipäästöt ja vesistökuormitus. Runsaan maanmuokkauksen yhteydessä ilmaan vapautuu hiilidioksidia ja vesistöihin kulkeutuu maa-ainesta. Pellon ravinteita päätyy näin väärään osoitteeseen. Samalla viljelijä menettää peltoon uhraamiaan työtunteja ja rahaa.

Hiiliviljelyssä pyrkimys on päinvastaiseen. Maata muokataan mahdollisimman niukasti, ja pellot pyritään pitämään vihreän kasvuston peitossa aina, kun mahdollista. Tällöin hiili ei karkaa ilmakehään ja ravinteet pysyvät maaperää hyödyttämässä. Jos pellolla on vihreä kasvipeite, se muuttuu päästölähteestä hiilinieluksi.

”Tavoitteena on kannattava maatalous, joka on ilmaston kannalta kestävää”, Eliisa Malin sanoo.

Hänellä on Carbon Action -hankkeessa kaksoisrooli sekä viljelijänä että Baltic Sea Action Groupin Kestävä maatalous -tiimin suunnittelijana.

Viljelijöiden osuus tiedehankkeessa on tärkeä, sillä heidän peltolohkojensa avulla on mahdollista todentaa, miten eri toimet vaikuttavat ja kuinka paljon hiiltä maaperään sitoutuu.

Viljelijät myös testaavat käytännössä, mitkä tutkijoiden ehdottamista toimista ylipäätään on mahdollista toteuttaa maatilojen arjessa. Vierelän tila kuuluu All in -ryhmään, jonka koelohkolla testataan kaikkia mahdollisia hiilensidontakeinoja.

Maaliskuu

”Lapset ovat olleet helmikuusta asti etäkoulussa, koska Villen luokalla oli koronaa emmekä halua riskeerata kylvöjä. Meillä ei ole varamiehiä”, viestittää Eliisa WhatsAppissa.

Ville, 12, ja Lotta, 10, ovat tiiviisti mukana kaikissa tilan puuhissa. Ville, joka on jo varsinainen velho koneiden kanssa, on vastikään saanut oman sähkösahan ja metsätyömaan. Lotta valjastaa tottuneesti Nefe-ponin klapikuormaa kuljettamaan.

”Ollaan erottamaton nelikko”, Eliisa sanoo.

Viljelykarttoja tuijotellaan jo tiiviisti. On päätettävä, mitä viljellään milläkin lohkolla. Tarkoitus on kylvää noin 120 hehtaaria, josta kauran osuus on noin 80 ja ohran 10–15 hehtaaria. Lisäksi kylvetään nurmikasveja sekä härkäpapua ja hernettä.

Eliisa on tehnyt koko talven paperitöitä tilan osakeyhtiöittämiseksi. Vielä pitäisi päättää maa-talousyrityksen nimi.

”Ehdotin, että se olisi Sään armoilla Oy, mutta Mika ei oikein innostunut.”

26.3. pihalla kukkivat ensimmäiset leskenlehdet.

Lumi on jo melkein kokonaan sulanut. Mika käy katselemassa peltoja ja toteaa, että kerääjäkasvi, italianraiheinä, on talvehtinut monin paikoin isoina tuppaina. Se on hoitanut mainiosti työnsä sitoen hiiltä ja hoitaen maata. On melkeinpä sääli muokata se maan sisään, mutta itäville satokasveille tarvitaan tasaiset olosuhteet, hyvää muruista maata.

Tuleva kasvukausi vähän jännittää, sillä syksyllä Malinit jättivät koemielessä muokkaamatta aiempaa enemmän peltoja, jotka perinteisesti on kynnetty syksyisin. Keväisin on riskinä, että savipitoinen peltomaa kuivuu kynnön jälkeen liian nopeasti.

Pelloille on suunnitteilla on kaksi petopenkkaa, joista toinen tulee Carbon Action -koelohkon ja verrokkilohkon väliin. Petopenkka tarkoittaa monilajista kukkakaistaa, joka on pölyttäjien ja luontaisten petohyönteisten suojapaikka. Malinit ovat aktiivisesti mukana myös Pölyttäjäystävällinen maatila -hankkeessa ja suunnittelevat yleisölle peltokierrosreittiä tiluksillaan.

Pusikoissa viheltelevät jo mustarastaat suurin joukoin. Myös töyhtöhyyppiä, hanhia ja joutsenia on nähty. Vierelän tilalla linnut ovat rakas harrastus. Niitä tarkkaillaan ahkerasti ja rengastetaan keväisin. Konehallilla on kaukoputkikin lintujen bongailua varten.

”Linnut ovat kevättouhujen henkireikä”, Eliisa sanoo.

Kun pariskunta aikanaan tapasi toisensa lukiossa, Mika oli ”lintuja tarkkaileva biologinalku” Selkin kylältä. Eliisa puolestaan varttui Vierelän tilalla. Kumpikin opiskeli agronomiksi Helsingin yliopistossa, ja valmistuttuaan he ostivat Eliisan kotitilan. Tila siirtyi luomuun jo Eliisan vanhempien aikana.

”Luonnon rinnalla eläminen on ollut osa elämäämme aina. Vähitellen on syventynyt ymmärrys siitä, miten voimme tehdä tätä työtä ympäristön ehdoilla”, Eliisa sanoo.

Hänen mukaansa viljelijöiden kiinnostus hiiliviljelyä kohtaan on heräämässä. Carbon Actionin ilmaiselle uudistavan viljelyn kurssille on osallistunut noin 600 viljelijää, ja lisää osallistujia toivotaan.

”Luonnon rinnalla eläminen on osa elämäämme.”

”Hiiliviljelyn omaksuminen ei edellytä luomuun siirtymistä, vaan on mahdollista tavanomaisessakin viljelyssä. Silloinkin tavoitteena on vaalia luonnon omia prosesseja ja käyttää mahdollisimman vähän neitseellisiä lannoitteita ja torjunta-aineita”, Eliisa kertoo.

Huhtikuu

Kaura on Vierelän tilan tärkein satokasvi, ja kauransiementä löytyy omasta takaa. Eliisa on lajitellut päivätolkulla siementä kuivurista kärryyn ja sitten lajittelijaan, jonka ulostulo sijaitsee ponien tarhassa.

”Boris-poni tajusi tilaisuutensa tulleen, kun näki kauraa kärryssä. Se arveli olevansa buffetissa ja nuoli niin paljon kuin pystyi”, Eliisa kertoo huvittuneena.

Huhtikuun alussa kevät tuntuu lämpenevän liiankin rivakasti. Malinit pähkäilevät, pitäisikö kevättyöt jo käynnistää. Mielessä pyörii silti vanha viisaus: liian varhain tehty harvoin johtaa hyvään.

”Paettiin mökille Kuusamoon. Kotona on vaikea kestää painetta”, Eliisa kertoo.

Reissun jälkeen sää viilenee ja viljelijät huojentuvat. Huhtikuun loppupuolella Mika aloittelee kevätmuokkauksia sitä mukaa, kun peltolohkojen tilanne sen sallii. Eliisa ja Mika tutkivat myös, miten nurmi on talvehtinut Carbon Action -lohkolla. Tutkijoita varten tehdään muistiinpanot siitä, mitä toimia lohkolla on tehty ja kuinka monta viikkoa vuodesta kasvit ovat yhteyttäneet. Tänä vuonna lohkolla on viljelykierron mukaisesti nurmen vuoro. Koelohkoa muokataan vain kevyesti, verrokkilohko kynnetään normaalisti.

”Meillä on paha tapa tehdä uudet kokeilut kaikkien nähden.”

Malinit valitsivat tarkoituksella tutkimuslohkoksi ”huonon” pellon. Maan kasvukunnon paranemista ja rakennemuutoksia voi havainnoida aistinvaraisesti, mutta hiilen sitoutuminen tutkitaan maanäytteistä laboratoriokokein.

Pellolla on iso kyltti, jossa kerrotaan tutkimushankkeesta.

”Meillä on paha tapa tehdä uudet kokeilut kaikkien nähden. Emme piilota niitä takalohkolle”, Mika vitsailee.

Tilalla parveilee lintubongareita, sillä Mika on ilmoittanut mustaleppälintuhavainnosta.

”On nähty myös kuovi, harmaahaikara, pikkuvarpusia ja noin kuudenkymmenen järripeipon parvi. Huikeaa!”

Toukokuu

”Pojat vaihtoivat traktoreihin öljyt yhdessä. Ekat nokkoset kerätty pakastimeen”, Eliisa viestittää tilan kuulumisia.

Toukokuun puolivälissä Mika kiinnittää konehallilla traktoriin jättimäisiä paripyöriä, jotta koneen paino jakautuisi pellolla tasaisesti. On tarkoitus ajaa kyntövakoja umpeen. Aurinko paistaa, mutta osa pelloista on edelleen liian kosteita muokattaviksi. Maa painuisi traktorin pyörien alla lyttyyn.

Työpäivät venyvät nyt helposti iltayhteentoista. Lotta paistaa pellolla uurastaneille lettuja.

Pitkien päivien iso apu ovat mummon valmistamat eväät, jotka nautitaan pellolla yhdessä.

Kevättöiden keskelle saapuu iloinen tieto: Vierelän tila on saanut Tuottajalle kiitos -stipendin maatilan kehittämiseksi yhä ympäristöystävällisemmäksi.

Maatilatyöskentelyn lomaan on sommiteltava myös päivätyöt. Eliisa suunnittelee uudistavan viljelyn koulutusmateriaaleja, kirjoittaa artikkeleita ja tekee podcasteja. Mika työskentelee kiertotalousyhtiö Soil Foodilla tuoteryhmäpäällikkönä.

Aiemmin Mikalla oli muutama oma yritys ja työtahti oli vieläkin tiukempi. Vuonna 2016 hän koki puhuttelevan pysäytyksen, aivoinfarktin. Vasen puoli halvaantui kokonaan. Mika toipui kolmessa kuukaudessa, mutta asenne muuttui.

”Päätin Meilahdessa, että hullunmylly rauhoittuu. Panin yrityksen pöytälaatikkoon ja sain agronomin työn.”

Sekä Eliisalle että Mikalle maatila on testiympäristö, jota vasten päivätyö peilautuu.

”Kokeilemme täällä kaikkea epäortodoksistakin, jotta ympäristöystävällisyys voisi kehittyä ja uusia ratkaisuja voitaisiin ottaa käyttöön. Kannattavuus on kuitenkin kaiken a ja o”, Eliisa sanoo.

Mika toteaa, että hiiliviljelyn periaatteita on hyvä omaksua asteittain.

”Eivät maatilat voi lopettaa entisiä käytäntöjään yhtäkkiä. On parempi ottaa askelia parempaan suuntaan kuin tehdä radikaaleja ratkaisuja.”

Töyhtöhyypät pomppivat pitkin peltoa, jolla Malinit tutkivat lapiolla maan rakennetta. Miltä kerääjäkasvi valkoapilan juuristo näyttää, onko mullassa paljon kastematoja?

”Kannattavuus on kuitenkin kaiken a ja o.”

Hyvältä näyttää. Apila tekee tehtävänsä eli parantaa maan kasvukuntoa ja sitoo maaperään typpeä. Aikanaan apilakasvusto niitetään viherlannoitukseksi tilan omaan kiertoon.

Malineilla apilan kaltaiset kerääjäkasvit ovat olleet käytössä jo kauan, aluksi tosin vähän eri syistä kuin nykyisin.

”Toistakymmentä vuotta sitten ei vielä ymmärretty hyödyntää kerääjäkasvien roolia yhteyttämisessä ja maan rakenteen parantamisessa”, he sanovat.

Uran alkuvaiheissa heidän kokeiluilleen saatettiin viljelijäpiireissä hymähdelläkin. Nykyisin kysellään usein mielipidettä.

”Meiltä vähän jo odotetaan, että ’noi kokeilee ja sanoo sitten, miten meni’”, Mika toteaa.

Nyt viljelijöiden harras toive on se, että seuraavat kolme viikkoa olisi poutaa ja sitten lempeää sadetta.

Kesäkuu

”Pellossa oli karmeita upottavia paikkoja sateisen kevään jäljiltä”, Eliisa kirjoittaa WhatsAppissa.

Toukokuinen säätoive ei toteutunut. Sään ääri-ilmiöiden yleistyminen näkyy ja tuntuu myös Vihdin pelloilla. Alkukesä on ollut rankkasateiden sävyttämä. Kylvöt ovat monta viikkoa myöhässä, ja siementä on jouduttu kylvämään liian kosteaan maahan.

Luomuviljelyssä kylvötyöt olisi tehtävä melko lyhyen ajan sisällä, jolloin rikkaruohot idätetään ja muokataan maan sisään ennen lannoitusta ja kylvöä. Nyt mahdollisuutta siihen ei ole ollut, ja kevättöiden kanssa on jouduttu taistelemaan aina vain uudelleen. Tilalla ei kuitenkaan voida nostaa käsiä pystyyn ja jättää lohkoja viljelemättä.

Märkyyden jälkeen alkaa 30 asteen tienoilla pysyttelevä helleaalto, ja peltojen pinta kuivuu nopeasti korpuksi. Lotta riemuitsee lämpimistä uimavesistä, mutta toteaa sitten isälle: ”Isi, on kyllä totta, että tarvitaan sadetta.”

Nurmikasvit ovat toistaiseksi viihtyneet, mutta viljakasvit tarvitsisivat jo kipeästi vettä, jotta eivät näivettyisi.

”Pikkuisen on takki tyhjä”, myöntää Mika juhannusviikolla.

Sääolot ovat viljelijän suurin koetus. Ilmastonmuutoksen voimistamien ilmiöiden keskellä on koetettava pitää iso kuva kirkkaana mielessä.

”Tavallaan tässä yrittää heittäytyä luodin eteen muiden viljelijöiden avuksi. Meillä on lohkoja, joilla testataan eri menetelmiä. Hyväksi koetut viedään koko tilan tuotantoon”, Mika sanoo.

Kannustavaa on, että seuraava sukupolvi on jo innolla mukana työssä, osana tiimiä.

”Ville haluaa jo osallistua tilan päätöksentekoon ja harmistuu, jos hänet yritetään jättää pois. Hän ajaa ja huoltaa koneita ja tekee kaikkea, mitä mekin”, Eliisa kuvailee.

Heinäkuu

”Mittarissa +28,4 astetta. Kuolettava helle jatkuu. Jos pian ei sada, ei pelloilla ole mitään puitavaa”, Eliisa raportoi 7. heinäkuuta.

Eteläisen Suomen kärsiessä kuivuudesta Keski-Eurooppaa koettelevat rankkasateet ja tulvat. Heinäkuun lopulla Eliisa ja Mika tunnustavat murehtineensa hetkittäin jo koko ruoantuotannon tulevaisuutta. Yksi uudistavan viljelyn tärkeistä päämääristä on auttaa turvaamaan satoa myös vaativissa olosuhteissa.

”Hyödyt syntyvät maan kasvukunnon parantamisesta, kun maan vedenpidätyskyky, läpäisevyys ja mururakenne paranevat”, Eliisa kertoo.

Mika luonnehtii uudistavan viljelyn metodien muodostuvan vanhoista, hyväksi havaituista käytänteistä, joita yhdistellään uusin tavoin. Esimerkiksi nurmikasvusto on ollut ennen tapana niittää viisisenttiseksi, jolloin sänki kuivuu hellejaksoina herkästi karrelle. Mutta jos sänki jätetäänkin 15-senttiseksi, se voi jatkaa kasvamistaan ja kestää kuumuutta paremmin.

Kuluneen heinäkuun kuumuus on ollut sitä luokkaa, että parhaimmatkaan metodit eivät auta.

”Näin kovilla helteillä kasvit stressaantuvat ja lopettavat yhteyttämisen”, Eliisa sanoo.

Jos kaura ei saa vettä, se jättää suuren osan jyvistä tekemättä. Nurmipeitteisellä Carbon Action -lohkolla tilanne näyttää sentään melko hyvältä. Koelohkon heinä on niitetty, ja jälleenkasvua pukkaa helteestä huolimatta.

”Näin kovilla helteillä kasvit stressaantuvat.”

Vaikean kasvukauden keskellä tekee hyvää keskittyä asioihin, joihin voi vaikuttaa. Sellainen on ollut kosteikon rakentaminen Vihtijoen rantaan. Ojan takana on noin kahdensadan hehtaarin valuma-alue, ja Malinit haluavat nähdä, voisiko kosteikko auttaa hillitsemään peltojen ravinnevalumia. Monia muitakin hyötyjä kosteikosta voi olla.

”Se voi parantaa peltojen viljeltävyyttä, kun vettä saadaan ohjattua oikein. Haluamme luoda siitä myös lintujen suosiman monimuotoisuuskohteen, jossa voivat viihtyä myös harvinaistuvat kasvit ja hyönteiset”, Mika kertoo.

Elokuu

Viimeinkin sadetta! Elokuun alussa sitä on saatu Vihtiin noin 30 millimetriä.

”Saisi tulla saman verran lisää”, Mika toivoo.

Sateen virkistämä Carbon Action -koelohko kukkii apilaa, ja myös petopenkan kasvit uskaltavat viimein itää. Kaurasatoa sade ei kuitenkaan enää ehtinyt auttaa. Vierelän tilalla se saattaa jäädä vain noin kolmannekseen normaalista. Turvemailla kasvaneen ohran tilanne on kauraa parempi.

”Suorastaan pelotti mennä peltoa katsomaan, mutta se näyttikin ihan nätiltä”, Mika kuvailee.

Eliisa toteaa, että epävarmuuden sietäminen kuuluu viljelijän ammattiin, mutta tänä vuonna sääolojen ennustamattomuus on tuntunut aiempaa dramaattisempana. Viljelijöitä jännittääkin kovin, millaisin ehdoin yhteistä maatalouspolitiikkaa EU:ssa tehdään tulevina vuosina. Hankaloituvissa oloissa olisi tärkeää voida tuottaa suomalaista ruokaa tasaveroisin lähtökohdin, ympäristötekijät huomioiden.

Eliisa toteaa maataloustukien olevan yhtä lailla kuluttajankin tukemista, sillä tukien turvin ruoan hinta pysyy kohtuullisena.

”Toivoisin, että voisimme huolehtia ruokaturvasta yhteistyössä kuluttajien kanssa. Tarvitsemme kuluttajia kannustamaan tuottajia oikeaan suuntaan”, hän sanoo.

Myös Carbon Action -toimet voivat tuoda maataloudelle positiivista imua ja herätellä koko ruokaketjua kotimaisen raaka-aineen arvostamiseen.

”Suomi voisi toimia yleiseurooppalaisena esimerkkinä ja näyttää, mihin kannattava, ruokaa tuottava maatalous ympäristötyössä pystyy”, Eliisa sanoo.

Puintiaika häämöttää elokuun lopulla. Elokuussa saadut sateet antavat toivoa syyskylvöjen onnistumisesta. Ehkä ruista, ehkä syysvehnää. Kierto alkaa alusta.

Carbon Action -hanke yhdistää tiedeyhteisön ja viljelijät

  • Carbon Action -hankkeessa maatilat ja tiedeyhteisö etsivät yhdessä tehokkaita keinoja sitoa hiiltä maaperään, hillitä ilmastonmuutosta, parantaa maatalouden tuottavuutta ja edistää kestävää ruoantuotantoa.

  • Hankkeessa hiilipilottitilat kokeilevat hiiltä sitovia viljelymenetelmiä. Hiilen sitoutumista maaperään todennetaan mikrobiologisten mittausten, isotooppianalyysien, ilmakehämittausten ja matemaattisten mallinnusten avulla.

  • Tiedehankkeessa ovat mukana Helsingin yliopisto, Ilmatieteen laitos sekä yli sata suomalaista maatilaa. Tutkimusajanjakso on viiden vuoden mittainen.

  • Hankkeen taustalla on Baltic Sea Action Group, joka on Itämeren pelastamiseksi perustettu säätiö. Se luo yhteyksiä tieteentekijöiden, päättäjien ja yritysmaailman välille ympäristöongelmien ratkaisemiseksi.

  • S-ryhmä on yksi BSAG:n yhteistyökumppaneista.

Hiiliviljely on osa uudistavaa maataloutta

  • Hiiliviljely on uudistavaa viljelyä, jossa maaperä ja sen toiminnot uudistuvat ja elpyvät ennemmin kuin kuluvat ja ehtyvät.

  • Tarkoituksena on parantaa maan rakennetta, lisätä luonnon monimuotoisuutta, ehkäistä eroosiota, varastoida ilmakehän hiiltä maaperään, suojella vesistöjä, elvyttää ekosysteemejä ja auttaa sadon turvaamisessa myös vaativissa olosuhteissa.

  • Uudistavan viljelyn menetelmiä ovat muun muassa monipuolinen viljelykierto, vihreä kasvipeite suurimman osan vuotta, syväjuuristen kasvien viljely, minimimuokkaus, torjunta-aineiden käytön minimointi ja eloperäisen aineen lisääminen peltoon.

  • Uudistava viljely on osa uudistavaa maataloutta. Se on kokonaisvaltainen käsite, johon kuuluvat myös luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja taloudellisen kannattavuuden huomioiminen.

Lue myös