Tiina sairastui 35-vuotiaana rintasyöpään – Eniten pelotti lapsettomuus

”Kyllä täällä syöpä on.”

Turkulainen Tiina Kelanne muistaa lääkärin sanat kuin ne olisi lausuttu eilen. Oli syksy 2018 ja Tiina seisoi mammografiassa tutkittavana.

Pari kuukautta aikaisemmin hän oli löytänyt kainalosta patin, joka ultraäänessä paljastui suurentuneeksi imusolmukkeeksi. Löytö tarkoitti automaattisesti rintasyöpätutkimuksia. Tiina oli astellut tutkimuksiin rauhallisin mielin.

”Tein sen virheen, että menin mammografiaan yksin. En villeimmissä kuvitelmissanikaan ajatellut, että minulla olisi syöpä”, hän kertoo nyt seitsemän vuotta myöhemmin – syövän selättäneenä.

Löytö oli järkytys. Myöhemmin selvisi, että Tiina sairasti triplanegatiivista rintasyöpää. Se on rintasyöpätyypeistä arvaamattomin.

Jo varhain oli kuitenkin selvää, että imusolmukkeisiin levinnyt syöpä saataisiin leikattua pois etäpesäkkeineen. Ennuste oli hyvä.

Tiina kuitenkin pelkäsi jotain aivan muuta kuin hengenvaaraa. Diagnoosin aikaan hän oli 35-vuotias. Tiina eli normaalia kolmikymppisen elämää ja teki mielekästä työtä turkulaisessa teknologiayrityksessä.

Hän oli jo jonkun aikaa yrittänyt lasta puolisonsa kanssa tuloksetta.

”Ensimmäinen huoleni diagnoosin jälkeen oli, saanko ikinä lapsia.”

Ensin sädehoitoon, sitten töihin

Syöpähoidot alkoivat rivakasti. Joulukuussa 2018 Tiinalta leikattiin pois toinen rinta ja kainalon imusolmukkeet.

Tiina oli ottanut lapsihaaveen puheeksi lääkärissä, joten hän pääsi lapsettomuushoitoihin. Heti leikkauksen jälkeen häneltä kerättiin munasoluja talteen.

Vuoden 2019 alussa alkoivat sytostaatit ja sädehoidot. Tiina päätti, että eläisi niin normaalisti kuin voisi. Sytostaattitiputuksia oli kolmen viikon välein tiistaisin. Loppuviikon Tiina lomaili ja palasi aina seuraavaksi maanantaiksi töihin kahdeksi viikoksi.

”Työ piti minut järjissäni.”

Myös sädehoidot hän sai sovittua työaikataulujen mukaan. Turun yliopistollinen sairaala oli sopivasti työmatkan varrella.

”Kävin aamulla hakemassa pikkutujaukset säteitä ja sitten töihin.”

Sytostaattihoitokertoja oli kahdeksan ja sädehoitokertoja 25.

Viimeiset säteet Tiina sai 14. elokuuta. Seuraavana päivänä hän täytti 36 vuotta ja nautti ensimmäisen lasin kuohuviiniä pitkään aikaan.

Lääkärin ihanat sanat rohkaisivat

Hoitojen jälkeen lapsihaave nosti jälleen päätään. Talteen kerättyjä munasoluja sai kuitenkin käyttää vasta kaksi vuotta hoitojen päättymisen jälkeen. Se tuntui liian pitkältä ajalta.

Tiina laski, että hän olisi lähempänä neljääkymppiä, kun saisi alkaa yrittää lasta. Erään lääkärin sanat rohkaisivat kuitenkin tavoittelemaan unelmaa.

”Hän sanoi ihanasti, että kukaan ei voi pakottaa sinua odottamaan.”

Tiina aloitti puolisonsa kanssa lapsen yrittämisen heti, kun sädehoidot loppuivat. Pian Tiina oli raskaana. Odotusaika sujui normaalisti ja poika syntyi lokakuussa 2020. Edes toisen rinnan puuttuminen ei häirinnyt vauvavuotta.

”Täysimetin lasta yhdellä rinnalla. Naisen keho on ihmeellinen.”

Vaikka Tiina ei pelännyt kuolemaa missään vaiheessa syöpähoitoja, pienen lapsen äitinä syöpä ja siitä paraneminen näyttäytyivät eri tavalla.

”Nykyään pelkään kuolemaa paljon enemmän. On niin paljon menetettävää.”

Kalju ballerina

Kaksi asiaa auttoi Tiinaa jaksamaan syöpähoidot. Ensinnäkin hän pyrki olemaan avoin.

Tiina ei halunnut peitellä mitään, vaan puhui sairaudestaan peittelemättä ja antoi tunteiden tulla, jos ne olivat tullakseen. Työpaikalla lähes kaikki tiesivät hänen syövästään. Lisäksi hän jatkoi rakasta harrastustaan.

”Kävin yhä balettitunneilla. Siellä vetelin kaljuna muiden mukana.”

Toinen selviytymiskeino oli huumori. Tiina kertoi viljelleensä huonoja vitsejään entiseen malliin.

”Saa pitää hauskaa, vaikka on vaikeaa.”

Ennen sädehoitoja Tiina repäisi ja varasi kampaamoajan. Koska hiukset joka tapauksessa lähtisivät, Tiina halusi kokeilla jotain radikaalia.

”Minulle leikattiin vaaleanpinkki mohikaani. Se oli iso muutos normaaliin tyyliini, sillä minulla oli aina ollut pitkä tukka.”

Uutta hiustyyliä ei tarvinnut ylläpitää, sillä hoitojen edetessä hiukset leikattiin kokonaan pois. Niiden menetys ei aiheuttanut kriisiä.

”Ajattelin kaljuakin kokeiluna. Kaikki myös kehuivat, että se sopi minulle hyvin.”

Myös toisen rinnan poistoon Tiina suhtautui neutraalisti. Toki rintaproteesin kanssa pelaaminen oli välillä ärsyttävää.

Kuluvan vuoden tammikuussa Kelanteelle tehtiin uusi rinta. Se muotoiltiin vatsan ihosta ja rasvasta. Leikkaus oli iso ja kesti koko päivän.

Mutta Tiina ei mennyt toimenpiteeseen vain uuden rinnan vuoksi. Oikeaa kättä vaivasi turvotus, joten samassa toimenpiteessä siirrettiin imusolmukkeita nivusista kainaloon.

Parantunut kokee epäuskoa

Vuonna 2024 säännölliset syöpäkontrollit loppuivat. Se oli Tiinasta jännittävää.

”Ajattelin, että mitä jos en pysty itsestäni huomaamaan, että syöpä uusiutuukin. En tiedä, uskooko kukaan syövästä parantunut, että sairaus on oikeasti ohi.”

Muille syöpään sairastuneille Tiina haluaisi sanoa yksinkertaisen lauseen:

”Älä luovuta.”

Hän on koettanut puhua myös sen puolesta, että sairastunut jatkaisi elämäänsä mahdollisimman samanlaisena kuin ennen diagnoosia. Toki joillakin sairaus aiheuttaa esimerkiksi arkea haittaavaa aivosumua. Sellaista Tiina ei kokenut.

”Töissä käyminen ja kontaktien ylläpitäminen oli tärkeää. En tiedä, mitä olisin tehnyt kaikki ne viikot muuten.”

Syöpäsairaan läheisiä Tiina kehottaa tarjoutumaan tarvittaessa avuksi arkeen. Tiina itse sai paljon apua ja tukea sekä puolisoltaan että äidiltään, joka oli myös sairastanut rintasyövän.

”On kuitenkin paljon heitä, jotka käyvät yksin läpi syöpähoidot. Onko heillä ketään, joka kävisi kaupassa, auttaisi pyykkäämään tai tiskaisi?”

Monelle läheisen syöpä on järkytys ja sanoja voi olla hankala löytää. Tiina toteaa, ettei ole mitään taikasanoja, joita syöpäsairaalle voisi sanoa.

”Toiset kokevat esimerkiksi tsemppien toivottamisen turhaksi. Minua se ei koskaan häirinnyt.”

Syöpään sairastuneen tilannetta on kuitenkin vaikea ymmärtää sellaisen, joka ei ole itse käynyt syöpähoitoja läpi.

”Edes syöpää hoitava lääkäri ei ymmärrä sitä täysin, ellei ole itse sairastanut”, Tiina sanoo.