Töissä käyvä vammainen ei ole uutinen, palkittu Anniina Lehtinen sanoo
Vammaiset tytöt kohtaavat syrjintää ja tarvitsevat paikan, jossa voivat olla turvassa häirinnältä, Anniina Lehtinen sanoo.
Tapaamme Anniina Lehtisen, 28, kanssa Helsingin rautatieasemalla. Anniinan päässä oleva punainen rusetti, 50-lukua henkivä kellohame ja keilakengät eivät jää huomiotta.
”Tykkään pukeutua pin up- tai 50-luvun tyyliin”, hän kertoo.
Anniina on lyhytkasvuinen, ja keskustelu siirtyy pian vammaisten oikeuksiin. Pukeutuminen on tärkeä osa itseilmaisua, mutta vammaisten kohdalla se saatetaan unohtaa.
Hän kuvailee tapauksia, joissa avustaja on vedonnut kiireeseen eikä ole auttanut asiakasta pukeutumaan tämän toivomalla tavalla.
”Siinä avustaja unohtaa, että vammainen ei ole vain joku harmaa hahmo. Osa vammaisistakin haluaa pukeutua näyttävästi tai meikata.”
Väärinkäsitysten oikominen on osa Anniinan työtä. Hän työskentelee tuottajana VammaisetTytöt -mediassa, joka on verkossa, Instagramissa ja WhatsAppissa toimiva yhteisö vammaisilta tytöiltä toisille vammaisille tytöille. Iloa pursuavan somesisällön lisäksi media tarjoaa painavaa asiaa vammaisten tyttöjen kokemista epäkohdista.
”Kaikki ei ole hattaraa. Vammaiset tytöt on syrjitty vähemmistö”, tuottaja kertoo.
Vammaisten tyttöjen kokemat syrjintäkokemukset ovat laaja-alaisia. On ulkopuolelle jättämistä koulussa. Vammaiset tytöt kokevat myös valtaväestöä enemmän seksuaalista häirintää.
Mikä on VammaisetTytöt -media ja yhteisö?
VammaisetTytöt on vaikuttava ja voimauttava media, jossa vammaiset tytöt tuottavat sisältöä toisille vammaisille tytöille. Se luo vertaistuellisen yhteisön tytöille, jotka jäävät helposti vammansa vuoksi ulkopuolisiksi muista yhteisöistä. Vammaiset tytöt toimii Instagramissa ja WhatsApp-ryhmässä sekä verkossa. Toisinaan tytöt tapaavat etä- tai livetapaamisissa.
Rusetti ry:n alainen ja Kalevala Korun tukema toiminta lisää vammaisten tyttöjen näkyvyyttä yhteiskunnassa ja lisää luottamusta siihen, että jokainen on hyvä ja arvokas omana itsenään.
Koulu eväsi opiskelupaikan
Tyttöjärjestö Plan palkitsi VammaisetTytöt -yhteisön ja median merkittävästä tyttöjen oikeuksiin liittyvästä työstä 9. lokakuuta. Palkinto lämmittää Anniinan mieltä, sillä hän on huomannut, että yhteiskunnallisista epäkohdista on pakko pitää ääntä, jotta jokin muuttuisi.
Anniinalla on itselläänkin kokemusta syrjinnästä.
Lukion jälkeen hän haki opiskelemaan matkailualaa kouluun, joka eväsi häneltä opiskelupaikan lyhytkasvuisuuteen vedoten. Koulun mukaan opointoihin kuuluva tarjoilijakurssi olisi ollut liian vaikea järjestää. Anniina ymmärsi tulleensa syrjityksi vasta, kun sai vastaavan paikan toisesta koulusta, jossa lyhytkasvuisuus ei ollut este.
"Samalla selvisi, että edellisessä paikassa mainittu tarjoilijakurssi olisi ollut vapaavalintainen kurssi."
Anniina Lehtinen, 28, on VammaisetTytöt -median tuottaja. Lokakuussa VammaisetTytöt palkittiin Planin tyttöpalkinnolla. "Moni jää vammansa kanssa yksin. Siksi on tärkeää, että on olemassa VammaistenTyttöjen kaltainen yhteisö, joka tuo yhteen ihmisiä eri puolilta Suomea", Anniina muistuttaa.
Kokemuksesta on muutama vuosi aikaa, ja Anniina arvelee, että uskaltaisi nykyään nostaa vastaavasta isomman äläkän.
”Osaan lisäksi ottaa oikeuksistani paremmin selvää kuin ennen.”
Anniinan rohkeus kummuunnee lapsuudesta. Hän kasvoi Forssassa, kuusihenkisen ydinperheen rakastettuna jäsenenä ja luokkansa ainoana vammaisena tyttönä. Kavereita löytyi omalta luokalta. Aikuisena itsetuntoa vahvistivat onnistumiset paraurheilussa ja opinnoissa. Vuosi sitten Anniina pääsi opiskelemaan journalismia Turun ammattikorkeakouluun.
Tuntemattoman kommentti satutti
Vammaisena tyttönä syrjiviä asenteita pakoon ei kuitenkaan pääse. Hän on kokenut ohi puhumista eli sitä, ettei vastaantulija puhukaan häntä koskevissa asioissa hänelle, vaan välillä mukana olevalle avustajalle.
Osa syrjinnästä on tahattoman ilkeää. Näin kävi taannoin muun muassa Ruisrockissa, jossa Anniina oli juhlimassa miesystävänsä kanssa.
”Tuntematon mies tuli juttelemaan miehelleni ja kysyi, olenko hänen siskonsa. Kun mieheni vastasi, että olen hänen tyttöystävänsä, kysyjä alkoi hokea, kuinka arvostettavaa oli, että hän oli kanssani.”
Anniina Lehtinen kasvoi Forssassa, mutta asuu nykyään Turussa. VammaisetTytöt -mediassa hän on työskennellyt elokuusta lähtien.
Anniina kertoo, että hänellä on monin tavoin hyvä tilanne, sillä hänellä on työ ja opiskelupaikka, eikä hän tarvitse aina pyörätuolia liikkumiseen. Syrjintää kokevat hänen mukaansa eniten vammaiset henkilöt, jotka käyttävät apuvälineitä. Jos julkisiin rakennuksiin ei ole esteetöntä kulkua, elämä kaventuu. Tulee epätervetullut olo.
”Osa vammaisista tytöistä kokee lisäksi olevansa tuplasyrjittyjä. Näin voi olla vaikkapa, jos seksuaalivähemmistöjen tapaamiseen ei pääse, koska paikkaan ei ole esteetöntä pääsyä.”
"Pyörätuoli on mahdollistaja, eikä mikään tragedia."
Muitakin ongelmia on. Anniinaa harmittaa joidenkin toimittajien tapa kuvailla vammaisia ongelmalähtöisesti. Hän muistuttaa, että vammaisten elämä voi olla hyvää sellaisenaan.
”Ihminen ei siis joudu pyörätuoliin, kuten joskus näkee kirjoitettavan. Pyörätuoli on mahdollistaja, eikä mikään tragedia”, Anniina muistuttaa.
Tavoitteena tasa-arvoisempi tulevaisuus
Suomessa ja maailmalla vietetään Tyttöjen päivää 11. lokakuuta.
Päivän tarkoitus on nostaa esiin haasteita ja tarpeita, joita tytöt kohtaavat ympäri maailmaa ikänsä ja sukupuolensa vuoksi, sekä edistää tyttöjen voimaantumista ja oikeuksien toteutumista.
Anniina on iloinen, että voi tehdä työssään oman osansa tasa-arvotyöstä. Hän toivoo, että voi tulevaisuudessa myös journalistina ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Itsestäänselvyyksistä hän ei halua kirjoittaa. Joskus nimittäin käy niin, että vammaisia nostetaan esille asioissa, jotka ovat täysin tavanomaisia. Töissä käyvä tai opiskeleva vammainen ei ole uutinen.
Itsestäänselvyyksistä ei kaivata onnitteluja. Ruisrockissa kohtaamalleen miehelle hän olisi halunnut muistuttaa, ettei lyhytkasvuisen kanssa seurusteleva ole sankari.
”Me vammaiset olemme ihmisiä, jotka elämme kuten muutkin.”
Planin tyttöpalkinto
Palkinto nostaa esiin ihmisiä ja yhteisöjä, jotka edistävät sukupuolten tasa-arvoa. Se myönnetään merkittävälle tyttöjen oikeuksien puolustajalle.
Voittajaehdokkaita oli tänä vuonna kolme. Vammaiset tytöt -median lisäksi ehdolla olivat Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen ja YK-nuorisodelegaatti Adina Nivukoski.
Rytkönen on ammattiliitto Tehyn puheenjohtajana halunnut parantaa naisvaltaisen hoitoalan työntekijöiden oikeudenmukaista palkkausta. Nivukoski on edistänyt monipuolisesti ja pitkäjänteisesti tyttöjen ja nuorten oikeuksia niin luottamustehtävissään kuin mediassa.
S-ryhmä tukee tänä vuonna Suomessa toista kertaa jaettavaa palkintoa.
Lue lisää:
Uusimmat jutut sähköpostiisi