Toimittaja ja kirjailija Mari Manninen kertoi tarinoita Kiinasta Hyvinkään ABC:lla maaliskuun seitsemäntenä päivänä. Kyseessä oli toinen kerta, kun ET-lehden ja ABC-ketjun Tarinatorstai järjestettiin samanaikaisesti kahdeksalla paikkakunnalla.
Manninen jäi muutamaksi vuodeksi virkavapaalle Helsingin Sanomista ja muutti Pekingiin, josta hän kirjoitti juttuja suomalaisiin lehtiin. Saman reissun satoa ovat Tieto-Finlandia -palkinnon saanut Yhden lapsen kansa (Atena, 2016) ja vastikään julkaistu Kiinalainen juttu (Atena, 2018). Hyvinkäälle oli kokoontunut noin 30 ihmistä kuuntelemaan Mannisen tarinoita suomalaisille eksoottisesta jättiläisestä.
Ja kun Kiinasta on kyse, ei tietenkään voi olla puhumatta ruoasta. Välillä Manniselle nimittäin tuli kyläilemään vieraita kotimaasta.
”Ensimmäisenä iltana oli tapana järkyttää Suomesta saapuneet vieraat viemällä heidät läheiseen ravintolaan”, hän kertoi.
Järkytys oli kuitenkin päinvastainen sille, mitä moni olisi voinut kuvitella.
”Pekingissä on normaalia syödä lihapullia tai hapankaalia. Kiinassa on yhtä monta keittiötä kuin Euroopassa.”
Toisin kuin Suomesta tutuissa kiinalaisissa ravintoloissa, riisiä ei välttämättä kulu Kiinassa sijaitsevassa ravintolassa samassa määrin.
”Ei kukaan kiinalainen niin tyhmä ole, että menisi ravintolaan täyttämään itsensä riisillä”, Manninen selvitti.
Hän kuitenkin lisäsi, että kiinalaiset toki syövät riisiä kotioloissa. Ja ravintoloissakin riisiä saa, jos tilaa sen erikseen.
Suomessa sijaitsevien kiinalaisten ravintoloiden esikuva on Mannisen mukaan hieman yllättäen Yhdysvalloissa, jonne kiinalaiset maahanmuuttajat aikanaan perustivat ravintoloita. Näiden ravintoloiden makumaailma on aikojen kuluessa muokkautunut omanlaisekseen. Niiden hapanimeläkastikkeet ja vakiokalustoon kuuluvat take away -pahvipakkaukset ovat Kiinassa itse asiassa eksoottisia.
