”Olen aina ollut kova säästämään. Kun olin pieni, isäni sanoi että Susannan rahaliikenne kulkee vain yhteen suuntaan, säästöpossuun.
Olen koulutukseltani sairaanhoitaja. Kun minulla oli sata sijaisuutta nipussa, ajattelin, että saa nyt riittää. Perustin hoiva-alan yrityksen kaksi vuotta sitten. Säästäminen on minusta helpompaa yrittäjänä kuin pätkätyöläisenä. Motivaatio on nyt ihan erilainen.
Nuorempana säästöt olivat varautumista seuraavaan katastrofiin.
Oikeastaan vasta kolmenkympin paremmalla puolella ja yrittäjänä, kun tulot vakiintuivat, olen voinut ajatella säästämistä pidemmällä tähtäimellä ja tavoitteellisena toimintana. Nuorempana säästöt olivat varautumista seuraavaan katastrofiin, kuten pesukoneen hajoamiseen.
Facebookin Naisyrittäjät- ja Vauras nainen -ryhmät tutustuttivat minut rahastosäästämiseen. Aikaisemmin se oli kuulostanut minusta hirveän elitistiseltä. En tiennyt, että rahastosäästämisen voi aloittaa pienillä summilla.
Kun sijoitusneuvoja pankissa näytti kaaviot rahastojen ajallisesta hajautuksesta ja korkoa korolle -ilmiöstä, päässäni syttyi lamppu. Perustin heti rahastot sekä itselleni että kolmelle lapsellemme.
Pidän myös puskurivarani rahastossa. Jos tarvitsen niitä, ne ovat muutamassa päivässä käytettävissä. Asumme vanhassa omakotitalossa, joten aina pitää varautua yllätyksiin.
Pidän myös puskurivarani rahastossa.
Olen pankin omistaja-asiakas, käytän rahastoihin muun muassa Bonukseni. Lisäksi laitan rahastoihin suoraveloituksena tietyn summan joka kuukausi sekä itselleni että lapsille. Ne ovat lasten aikuisuuden ensimmäisiä vuosia varten, ja niissä tulee näkymään korkoa korolle -ilmiö.
Olen seuraamistani Facebook-ryhmistä oivaltanut myös sen, että sen sijaan että maksaisin talolainan loppuun nopeammin, on parempi säästää pesämunaa seuraavaan asiaan. Sitä en ollut itse tullut ajatelleeksi. Kieltämättä olen aika innostunut säästämisestä.”
