”Osalle ihmisistä viini on ehkä vähän jännittävä puheenaihe. Monen mielestä viinistä pitäisi tietää enemmän, ennen kuin siitä voi puhua. Kaverille ei voi viedä tuliaisiksi viiniä, jos ei osaa sanoa siitä jotain.

Viiniin liittyvät asiat ovat helpompia kuin ajatellaan. Mielestäni viinin voisi rinnastaa kahviin tai jäätelöön, josta saa tykätä tai johon saa hurahtaa ilman, että tietää siitä sen enempää. Jos joku sanoo, että tämä on lempijäätelöäni, häneltä ei yleensä pyydetä, että kertoisitko tarkemmin siitä, millaista jäätelöä se on. Toivoisin, että viiniin suhtauduttaisiin samalla tavalla, arkisemmin.

”Enää ei tarvitse verrata eurooppalaista juomatapaa suomalaiseen.”

Viinistä saa ymmärtää sen verran kuin haluaa, ja sen pitäminen jalustalla on turhaa. Viini on tullut yhä useamman ulottuville hintojen laskettua. Enää ei myöskään tarvitse verrata eurooppalaista juomatapaa suomalaiseen, sillä ne ovat jo lähellä toisiaan.

Mediassa viinistä kirjoitetaan jotenkin teknisesti, ja usein pitää olla aika perehtynyt, jos haluaa ymmärtää viinikirjoittelua. Osa ihmisistä on kiinnostunut viineistä ja haluaa haastaa itseään niiden saralla. Toiset taas juovat sitä mitä muutkin tai mitä ovat itse joskus hyväksi havainneet. Kumpikin tapa lähestyä on mielestäni oikein.

Viini on alkoholijuomista lähimpänä elintarviketta. Sillä on useimmiten joku yhteys ruokaan, vähintään se, että sitä juodaan keittiössä.”

”Ruoan ja viinin yhdistämisen ajatellaan olevan tosi tarkkaa, mutta siinäkin on monta tasoa. Jos halutaan, voidaan hifistellä ja perehtyä. Mutta sekin riittää, että ymmärtää neljä perusmakua: makean, suolaisen, happaman ja karvaan.

Kun yhdistetään karvas salaatti ja hapan etikka, suuhun tulee mehukas tunne. Ja kun pihvi paistetaan tai grillataan, sen pintaan tulee happamuutta. Mehukkuus syntyy, kun hapan maku yhdistetään vaikkapa punaviinin karvauteen, joka tulee sen tanniineista.

”Jos jälkiruoassa on makeutta, viinin tulee olla makeampaa.”

Jos ruoka on hapokasta, viinin tulee olla hapokkaampaa. Jos jälkiruoassa on makeutta, viinin tulee olla makeampaa. Jos pääruoassa on makeutta, kuten uunijuureksissa, viinissä voi olla makeutta tai hedelmäisyyttä. Suolaisen ruoan kanssa sopii hedelmäinen, tanniininen tai makea viini. Makea sopii myös happaman seuraksi.

Jos viinin halutaan taltuttavan tulisen ruoan poltetta, sopii matalahappoinen tai hieman makea viini. Jos taas halutaan korostaa loimukalan savunmakua, voidaan valita tammitynnyrissä kypsynyt valkoviini, koska tammitynnyrissä on samaa savuisuutta.

”Helppo tapa on ottaa ruoka ja viini samasta maasta.”

Eurooppalaiset ruoat ja viinit ovat lähtökohtaisesti muodostuneet yhteensopiviksi, joten helppo tapa on ottaa ruoka ja viini samasta maasta.

Pasta ja italialainen viini, paella tai tapakset ja espanjalainen viini, Burgundin pata ja eteläranskalainen viini. Viinin voi valita myös visuaalisesti: mansikat ja basilikanlehdet jälkiruokana sopivat rose-viinin kanssa, koska se näyttää kauniilta. Se riittää perusteeksi.”

”Kun kutsun kavereita kylään, en tee numeroa siitä, mitä viiniä tarjoan. Ehkä joku toivoo, että kertoisinpa viinistä jotain, ja toki pyydettäessä kerronkin. En pyri saamaan viiniä päärooliin. Meillä kotona on aina viiniä saatavilla, mutta saattaa mennä viikkoja, etten juo sitä ollenkaan.

Hyväkin viini on kiva juoma, jos se tuo jotain lisäarvoa sosiaaliseen tilanteeseen, jossa sitä nautitaan. Olen juonut erityisen hyviä viinejä, mutta kavereiden kanssa kokoontuessa pääroolissa ovat ihmiset.

”Kavereiden kanssa kokoontuessa pääroolissa ovat ihmiset.”

Viini ja ruoka liittyvät yhteen, ja moni ottaa ruoanlaitostakin paineita. Ruokalehdet ja sosiaalinen media ovat luoneet painetta siihen, että ruoan pitää aina olla todella kauniinnäköistä. Ruokakuvissa on maateemoja, eksoottisia koristeita ja kaikkea erikoista. Erityisesti vieraille tarjottavan ruoan pitäisi näyttää hienolta. Jauhelihapihvit eivät ole vaihtoehto.

Itselläni on kaksi suhdetta ruokaan: olen yrittäjä, 9- ja 11-vuotiaiden lasten isä ja innokas urheilija. Arjessa ruoka on ensisijaisesti energiaa, ja teemme kaiken ruoan itse kotona. Lapsiperheessä ruoanlaitto on arkista, tavallista. Käytämme usein lautasmallia, emmekä kikkaile.

Kotona ateriamme eivät näytä ruokalehden kansikuvilta. En kokkaa hitaasti enkä siemaile tunnelmallisesti viiniä. Meillä vallitsee treenikassien kaaos, koska perheessäni me kaikki harrastamme urheilua ja vietämme ulkoilmaelämää.

”Kotona ateriamme eivät näytä ruokalehden kansikuvilta.”

Toinen ruokasuhteeni on syntynyt kiertäessäni maailmaa. Pääsen käymään hienoissa ravintoloissa, joissa saan maistaa, nähdä ja kokea gastronomisia seikkailuja. Tässä ääripäässä kaikki ruokaan liittyvä selitetään juurta jaksaen. Olen ammentanut siitä ymmärrystä ja saanut hienoja elämyksiä.”