”Kaalipata on paras saamani lahja”, sanoo Paulus Arajuuri

Kaalipata oli Paulus Arajuuren lapsuuden lempiruokaa. Siksi yllätys ei olisi voinut olla osuvampi, kun hänen Suomeen paluunsa jälkeen uuden kodin ovelle ilmestyivät vanhemmat lämpimän kaalipadan kanssa. ”Halusimme ilahduttaa pitkältä reissulta palannutta poikaa”, kertoo Sirja Arajuuri.

Pitkäksi Pauluksen reissu oli venähtänytkin, sillä jalkapallo ehti viedä pelaajan ensin Ruotsin kautta Puolaan ja sieltä Tanskaan ja Kyprokselle ennen paluuta Suomeen ja HJK:n riveihin. Kaikkiaan ulkomailla vierähti yli kymmenen vuotta.

Paulus muistaa parin vuoden takaisen hetken yhä tarkasti. Kaalipataan tiivistyi jotain olennaista kotiinpaluun symboliikkaa. ”Siihen liittyy niin paljon hyviä muistoja. Lapsena en olisi voinut ikinä uskoa, että paras lahja voi olla kaalipata”, hän nauraa.

Perinteiset kotiruoat ovat olleet aina Pauluksen suurimpia suosikkeja. Yksinkertaiset arkireseptit tuovat turvaa ja muistuttavat onnellisesta lapsuudesta.

Lapsuudenkodin keittiössä riitti ääntä: puheensorinaa, musiikkia ja äidin hersyvää naurua. ”Koti oli eloisa, siellä tapahtui koko ajan”, Paulus muistelee. ”Kepeys ja huumori olivat aina läsnä.”

Sama välitön henki näkyy Pauluksen suhteessa ruoanlaittoon.

”Keittiössä saa kokeilla ja myös epäonnistua”, Paulus sanoo hymyillen. ”Muhun on iskostunut sellainen vähän ehkä valheellinenkin ajatus, että kaikki on keittiössä mahdollista.”

Pauluksen äiti Sirja Arajuuri nyökkää vieressä. ”Meillä ei koskaan oltu liian vakavia reseptien suhteen.”

Hän opetti lapsilleen ruoanlaittoa jo varhain ja oli ylpeä, kun Paulus osasi laittaa ruokansa itse muutettuaan omilleen.

”Tekemällä oppii”, Paulus sanoo. ”Se on yksi tärkeimmistä opeista, jotka olen kotoa saanut.”

Sirja kertoo, että ovi oli aina avoinna myös Pauluksen kavereille. ”Omaan lapsuuden kotiini kaikki olivat tervetulleita, ja samaa halusin vaalia meidänkin perheessämme. Ruokaa laitettiin samalla rakkaudella isommallekin porukalle.”

Paulus Arajuuren lapsuuden reseptit