Anne Ramsay: Näin kiire tulee kalliiksi Aurinkorannikolla

Voi miten sinisilmäinen olinkaan muuttaessani Aurinkorannikolle kaksi vuotta sitten kiinteistönvälittäjäksi!

Toimistomme sijaitsee Marbellassa keskeisellä paikalla, jossa luksusputiikit ja yökerhot vetävät puoleensa monenlaista väkeä. Ovesta on alusta asti poikennut sisään mitä erilaisempia tyyppejä kaupittelemaan toinen toistaan erikoisempia ”ratkaisuja” – milloin epäilyttävän edullisia hajuvesiä, milloin somepalveluita, joiden luvataan varmistavan menestyksemme yhdessä yössä.

Aluksi olin melkein hellyttävän vaikuttunut: miten ihanaa, että kaikki haluavat auttaa uutta toimistoa! Ajan saatossa tajusin, että uusi tulokas on sinnikkään myyjän unelmakohde.

Ihmisten aito hyväntahtoisuus ja auttamisen halu ovat tehneet minuun Espanjassa vaikutuksen, ja suurin osa kohtaamisista onkin ihan tavallisia. Mutta kansainvälinen ympäristö – erilaiset myyntikulttuurit sekä arjen ja taustojen sekoitus – on opettanut hidastamaan hetken ennen kuin innostun liikaa. Kun aikaa on kulunut, moni kokemus on alkanut naurattaa – ja nykyään osaan liikkua tässä arjessa kuin kala vedessä.

Nämä arjen kohtaamiset ja kommellukset eivät suinkaan kuvaile espanjalaisia, vaan ihan kaikkia kansalaisuuksia – myös suomalaisia. Kansainvälisessä ympäristössä moni hakeutuu mieluiten saman taustan omaavan asiantuntijan luo: yhteinen kieli ja tuttuus synnyttävät nopeasti luottamuksen.

Juuri tästä tuttuudesta voi tulla erillinen lisähinta. Se voi näkyä esimerkiksi siinä, että hinnastot vaihtelevat ostajan mukaan tai että ”asiantuntijan” vahvin pätevyys on toisinaan enemmän itsevarmuutta kuin tutkintoja.

Suomalaisen on helppo luottaa suomalaiseen – ja joskus se tarkoittaa, ettei tule kysyttyä tarjousta muualta. Luottamus toiseen suomalaiseen voi näkyä isosti esimerkiksi remontin loppulaskussa.

Olen myös huomannut, että kiire tulee kalliiksi. Kun jotain pitäisi saada nopeasti – palvelu, paperi tai yksinkertainen tavara – tulee helposti maksettua ”kiirelisää”. Jos myyjälle vielä jää tunne, ettet ole vertailemassa tai kyselemässä muualta, hinta ja lupaukset voivat kummasti elää.

Paikalliset tuttuni saavat välillä hyvät naurut kuullessaan, miten olen maksanut viime hetkellä tulostetuista käyntikorteistani tai hätäpäissäni varaamastani siivouspalvelusta kolminkertaisen hinnan.

Suomessa olemme tottuneet siihen, että sovitut asiat pitävät yleensä paikkansa – ja kun eivät pidä, siitä usein kannetaan häpeää. Täällä häpeä voi joskus näyttää siltä, ettei haluta myöntää, ettei tiedetä tai osata, vaan mieluummin yritetään ja selitellään sitten jälkeenpäin.

Yksi hämmentävistä asioista on ollut se, miten vuokranantajani kiittää minua aina vuokran maksamisesta. Sekään kun ei ole itsestäänselvyys.

Yleisin kysymys, jonka saan kiinteistönvälittäjänä, onkin se, miten miten varautua "talonvaltaajiin”. Moni kuvittelee, että joku marssii kadulta sisään ja asettuu taloksi.

Todellisuus on kuitenkin usein arkisempi ja siksi myös hankalampi: joku muuttaa vuokralle ihan asiallisesti, maksaa ensin kuuliaisesti… kunnes eräänä päivänä vuokra vain vaan lakkaa tulemasta. Tässä kohtaa yllätyksistä suurin ei ole aina se, että näin käy – vaan se, miten odottamattomasta suunnasta näin voi käydä.

Yksi klassisimpia hetkiä on ollut se, kun huolestunut asiakas on kysynyt kohdetta esittelevältä välittäjältä näytöllä, voiko upea merimaisema joskus jäädä muiden talojen peittoon. ”Hyvä rouva, se ei ole mahdollista. Tuo on puistoalue.”

Näytön jälkeen joudun tuottamaan asiakkaalle pienen pettymyksen kertomalla, että olin edellisenä päivänä samassa "puistossa” katsomassa suunnitellun kerrostalohankkeen esittelyä.

En ole kyynistynyt ihmisiin – olen oppinut luottamaan hitaammin, tarkistamaan nopeammin ja pyytämään referenssejä useammalta henkilöltä. Kun miettii jokaisen ihmisen kohdalla, mitä hän tarvitsee minulta, säästyy paljon pahaa mieltä. Ihmiset tarkoittavat loppujen lopuksi todella harvoin mitään pahaa.

Silti huomaan välillä ihailevani sitä, miten pitkälle itsevarmuus voi ihmistä kantaa. Tärkeintähän on, ettei itse lähde väärälle tielle.