Tommi Läntinen on keikkaillut yli 40 vuotta, joten kokemusta Suomen kiertämisestä riittää.
Mitä syöt pitkillä keikkamatkoilla?
”Koetan syödä tosi terveellisesti, pääasiassa nautin nykyään kalaa ja vihanneksia. Punaista lihaa en ole syönyt kymmeniin vuosiin, enkä kanaakaan. Joskus keikkamatkoilla tosin on pakko ottaa mitä tahansa ravintoa sisään, jos vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole. Mutta asiat ovat muuttuneet paljon paremmiksi: 30 vuotta sitten kun jossain Ylikiimingissä pyysi kevyempää, tarjosivat lauantaimakkarasämpylää...”
Mitkä ovat tärkeimmät asiat huoltoaseman tai vastaavan taukopaikan valinnassa: terveellisyys, kotimaisuus, marketti, noutopöytä, vai jokin muu?
”Siistit vessat, tuore kahvi, hyvä ruokaa: siitä se lähtee. Ruokatarjonnassa pitää olla vaihtoehtoja. Reissussa kun tulee oltua paljon, täytyy tällaisiin asioihin satsata. Kauppa on hyvä olla, että saa hedelmiä, soijajogurttituotteita ja vastaavaa. Juomana minulla menee paljon vettä – ylipäätään vain terveellisiä juomia, ei alkoholia. Toisaalta joskus on kiva ihan vain hifistelyn vuoksi mennä johonkin kivaan pikku paikkaan, poiketa hyväksi tiedetyn mustikkapiirakan takia jonnekin sivummalle.”
Mitä omia eväitä nautit?
”Vettä ja smoothieita, kahvia pitkin matkaa, hedelmiä. Kesällä tietenkin jätskiä.”
Kun on tauon paikka, miten päätätte pysähtymispaikan?
”Tankki ja rakko sanelevat. Siinä sitten yhdistyy monta asiaa. Semmoisen 150 kilometriä kun ajaa, niin sitten täytyy pysähtyä. Ja kivahan se on aina käydä vessassa, joka on siivottu.”
Millä jaksaa pitkät ajomatkat?
”Se vain kuuluu asiaan, täytyy olla motivoitunut työhönsä. Hyvä seura ja hyvät läpät auttavat. Diippiä shittiäkin tulee välillä väännettyä ihmisten elämistä. Keikkabussi on yllättävän terapeuttinen ympäristö. Perushommaa tämä on, kyllä ihminen jaksaa sen verran, muuten täytyy katsoa peiliin.”
