Vuosia sitten Instagramissa osui silmiin ruotsalainen täytekakku, joka oli kruunattu puoliksi leikatuilla mansikoilla. Niihin oli jätetty kannat – tietoisesti! Sillä silmäyksellä idea tuntui nerokkaalta. Herregud, niin ruotsalaisen rentoa. Niin luovaa ja leikkisää, jotakin uutta.
Ei väliä, että mansikan kantoja ei todellakaan tehnyt mieli syödä eikä niitä huvittanut alkaa ronkkia kakusta pois käsin, sillä kakussa oli uutta rentoutta.
Herregud, niin ruotsalaisen rentoa.
Mansikoihin liittyy jotakin niin kesäistä ja lämpöistä, että odottaessamme suomalaisten mansikoiden kypsymistä pikkuhiljaa hyväksymme myös loppukevään tuontimansikat, vaikka ne eivät olekaan vielä yhtä hyviä.
Siinä missä omat, maailman parhaat suomalaiset mansikat eivät tarvitse seurakseen mitään, "odottelijan" mansikoilla on mukava leikitellä.
Jätetään kannat koristeiksi, valellaan mansikoita balsamicosiirapilla ja ripotellaan mintunlehtiä päälle. Jos ruotsalaisia on uskominen, tänä keväänä mansikat pääsevät myös lihapataan. Lisää lihan seuraksi kastikkeeseen vuohenjuustoa ja mansikoita, jotka pehmenevät herkullisiksi sattumiksi.
Mansikat pääsevät myös lihapataan.
Odottelijan mansikat on osattu pakata niin, että niitä tekee mieli napata mukaan vaikka ei olisi aikonutkaan. Kun kaupasta saapuu kotiin sylissä rasiallinen kauniissa rivissä olevia mansikoita, on semmoinen juhlan tuntu, että väki kerääntyy ympärille.
