”Isossa kiviuunissa paistui omista jauhoista leivottu ruisleipä, johon laitettiin runsaasti oman talon kirnuvoita päälle. Jälkiruoaksi samassa uunissa valmistettua mämmiä, tuohituokkosessa.”
Näin muistelee yksi asiakasomistaja lapsuuttaan 1950-luvulla. Kysyimme Yhteishyvän lukijoilta kokemuksia ja ajatuksia ruisleivän syönnistä. Liekö olemassa toista ruokaa, joka synnyttäisi suomalaisissa yhtä lämpimiä muistoja?
Kyselyssä selvisi, että ruisleipä kuului jo lapsena monen iltapalapöytään, mutta yhtä lailla evääksi uimarannalle, hiihtoretkelle tai kalareissuun. Joku kertoi nauttineensa ruisleipää aina sienimetsässä äidin kanssa. Monen muistot siinsivät mummolaan ja aitoon juureen tehtyyn lämpimään leipään.
Mutta ruisleipä ei missään nimessä ole jäänyt historiaan – päinvastoin. Kyselyyn vastanneista 98 prosenttia kertoi syövänsä jotain leipää, ja heistä 70 prosenttia ruisleipää. Jos ruisleipä puuttuu ruokavaliosta, syynä ovat useimmiten vatsavaivat.