Miten ääni puhuttelee meitä?

"Ihmislaji on kehittynyt hyvin luonnontilaisessa ääniympäristössä, jossa kovat äänet ovat useimmiten merkinneet uhkaa. Siksi me vaistomaisesti reagoimme edelleen koviin ääniin. Hiljaisessa, luonnontilaisessa äänimaisemassa ei ole uhkaavia, stressaavia ääniä, ja sillä on meihin eheyttävä ja terveyttä edistävä vaikutus", kertoo muun muassa melua ja hiljaisuutta tutkinut dosentti Outi Ampuja Helsingin yliopistosta.

Ampujan mukaan ihmisiä miellyttää yleisesti hyvin tasapainoinen ääniympäristö, jossa luonnon äänten lisäksi kuuluu sopivasti myös elämisen sekä kulttuurin ääniä. Miellyttävässä äänimaisemassa ei ole liikaa melua, mutta se ei ole myöskään täysin äänetön, sillä sekä jatkuva kova melu että äänettömyys koetaan ahdistavaksi.

Ampuja työstää parhaillaan tutkimusta, jossa on tarkasteltu ihmisten ajatuksia ja kokemuksia hiljaisuudesta ja sen merkityksestä arjessa.

"Tyypillisesti suomalaisten hiljaisuuteen kuuluu luonnon rauha, jossa ei juuri ole ihmisen tuottamia ääniä. Tämä miljöö ei ole hälyisä, jolloin eri äänet voi erottaa toisistaan. Hiljaisuuteen voi kuulua myös lasten ääniä, sillä ne koetaan usein hyvin miellyttäviksi. Lisäksi siihen liittyy monia identiteetille tärkeitä ääniä, esimerkiksi jonkun mielestä raitiovaunun kiskojen kitinä tai korkealta ylilentävän lentokoneen ääni voi olla osa miellyttävää, urbaania kaupunkimaisemaa."

Ampujan mukaan laajan hiljaisuuskyselyn aineisto osoittaa, että miellyttävä äänimaisema ja erityisesti hiljaisuus ovat monille tärkeitä arjen voimavaroja. Monet pitävätkin elintärkeänä sitä, että pääsevät säännöllisesti nauttimaan esimerkiksi metsän äänistä.

"Useimmat sanovat löytävänsä elvyttävän hiljaisuuden ulkoa luonnosta, mutta joillekin kyseessä voi olla hyvin kotoisa tilanne, jossa esimerkiksi astianpesukone laulaa itsekseen keittiössä."

Nostalgisia ääniä

Outi Ampuja korostaa, että äänten kokeminen on valtaosin hyvin henkilökohtainen asia, johon ihmisen omat odotukset sekä elämänkokemus vaikuttavat. Myös sukupolvi sekä koulutus- ja tulotaso voivat näkyä siinä, minkälaisia merkityksiä eri äänet saavat: mielekkäällä äänellä on siis usein jokin itselle tärkeä tehtävä.

"Esimerkiksi äitiä tai isää häiritsee tuskin se, että oma lapsi ajelee pihalla mopolla. Sen sijaan naapuria se voi hermostuttaa", Ampuja konkretisoi.

Äänen häiritsevyyteen vaikuttaa myös se, miten paljon äänen lähteeseen ja voimakkuuteen pystyy vaikuttamaan. Jos omat vaikutusmahdollisuudet ovat lähes olemattomat, äänikin koetaan usein häiritseväksi.

 Lisäksi väärässä paikassa oleva ääni tuntuu usein melulta.

"Ihmisillä on erilaisia odotuksia ja toiveita siitä, miltä eri paikoissa pitäisi kuulua. Odotan esimerkiksi kesämökillä kohtaavani aika erilaisen ääniympäristön kuin kaupungissa. Jos kesämökillä sitten onkin yllättäen jotain kaupunkiin kuuluvia ääniä, ne häiritsevät minua."

Ampuja kertoo, että äänten kokemisen subjektiivisuus näkyy hyvin myös hiljaisuustutkimuksen aineistossa.

"Kun ihmiset kuvailevat hiljaisuutta, siihen liittyy lähes aina esimerkiksi lapsuuden positiivisia äänimuistoja. Mitä vanhempi ääni on ja mitä enemmän siihen sisältyy historiallisia kerroksia – esimerkkinä kirkon kello tai tehtaan pilli – sitä hyväksytympi se on. Uudet äänilähteet, kuten tuulivoimalat, herättävät herkemmin ärtymystä. Olisikin mielenkiintoista nähdä, muuttuvatko tuulivoimaloiden äänet nykyistä enemmän hyväksytyiksi sadan vuoden kuluessa. Toki niiden meluhaittaa ei voi vähätellä."

Ääneen liittyy Ampujan mukaan myös universaaleja ulottuvuuksia, varsinkin kun puhutaan äänen voimakkuudesta, jatkuvuudesta sekä melun aiheuttamista terveyshaitoista. Jatkuva altistuminen riskirajat ylittävälle melulle voi vaurioittaa kuuloa. Lisäksi se heikentää unenlaatua ja keskittymiskykyä ja vaikuttaa lukuisilla muillakin negatiivisilla tavoilla terveyteen.

"Pitkäaikainen liikennemelualtistus on sydän- ja verisuonitautien, kuten verenpaine- ja sepelvaltimotaudin riskitekijä. Melu vaikuttaa myös kielelliseen viestintään vaikeuttamalla puheen kuulemista ja tuottamista. Melun on todettu voivan vaikuttaa kognitiivisiin toimintoihin, kuten oppimiseen ja muistiin erityisesti lapsilla", kertoo lääketieteen tohtori, työterveyshuollon erikoislääkäri Marja Heinonen-Guzejev.

Positiivista äänimaailmaa rakentamaan

Outi Ampujan mukaan äänimaisemaan kiinnitetään nykyisin huomiota lähinnä meluntorjunnan näkökulmasta. Sen sijaan vain harvoin pohditaan, miten äänimaisemasta voitaisiin tehdä miellyttävämpi ja mitkä ovat sellaisia ääniä, joita ihmiset haluavat kuulla.

"On kuitenkin ilahduttavaa, että monet kaupungit ja maakunnat ovat ryhtyneet kartoittamaan omia hiljaisia alueitaan. Tämä edesauttaa nykyistä tasapainoisemman äänimaiseman luomista. Hyvään kaupunkisuunnitteluun kuuluu olennaisesti myös se, että tarjotaan ihmisille hiljaisia vetäytymispaikkoja, jos melu tuntuu häiritsevän."

Umpikorttelit voisivat tarjota yhden tehokkaan väylän ääniympäristön kehittämiselle.

"Umpikorttelissa suuret rakennusmassat suojaavat ympäristön melulta, jolloin niiden sisäpuolelle voidaan luoda hyvinkin rauhallinen äänimaisema. Sitä voidaan kehittää istuttamalla esimerkiksi linnuille pesimäpuita tai rakentamalla suihkulähteitä maskeeraamaan veden äänellä ei-toivottuja ääniä", Ampuja pohtii.

Umpikorttelien käyttöönottoa ehkäisee kuitenkin se, että ne koetaan useimmiten vielä liian slummimaisiksi vähäisen valon ja vieri vieressä olevien asuntojen vuoksi.

Hiljaisuudesta ei haluta maksaa

Vaikka melun torjunta on olennainen osa ympäristölainsäädäntöä ja ihmiset mieltävät hiljaisuuden tärkeäksi voimavaraksi, ei miellyttävään äänimaisemaan haluta sijoittaa.

"Suomessa sovellettavat tieliikennemelun yksikköarvot ovat peräisin Ruotsista. Näyttää siltä, että toistaiseksi ihmisten maksuhalukkuus meluttomasta asuinympäristöstä on melko alhainen eli monesta muusta asiasta ollaan valmiimpia maksamaan", Ampuja toteaa ja jatkaa:

"On kyselty myös sitä, kuinka tärkeäksi ihmiset kokevat hyvän äänieristyksen. Siinäkin moni muu asia painaa vaakakupissa enemmän."

Outi Ampuja näkee miellyttävän äänimaailman rakentamisen tulevaisuudessa haasteelliseksi, muttei tilanne sentään ole toivoton.

"Melun lähteitä on paljon ja ne liittyvät usein elimellisesti yhteiskunnan toimintaan, varsinkin liikkumiseen. Liikenne on suurin yksittäinen melun lähde. Kaikkien tarpeiden yhteensovittaminen ei ole helppoa. Toisaalta meillä on jo keinoja torjua melua ja tiedämme aiheesta paljon. Olennaista on se, mitä kansalaiset vaativat ja kuinka tärkeäksi ääni koetaan elinympäristön laadun kannalta."

Samalla esimerkiksi teknologia kehittyy ja yhä hiljaisempia laitteita kehitetään. Autojen moottorien melu vaimenee koteloinnilla, renkaiden vierintämelua säädellään entistä tiukemmilla normeilla ja lentokoneetkin muuttuvat hiljaisemmiksi. Rengasmelua voitaisiin hillitä entistä paremmin käyttämällä hiljaista asfalttia.

Äänikysymyksen monitahoisuutta ilmentää hyvin Ampujan antama esimerkki sähköautoista: Lähes äänettömät sähköautot ovat hiljaisuutensa vuoksi liikkuva turvallisuusriski. Siksi niihin joudutaan mahdollisesti lisäämään keinotekoinen ääni.

Näin ääni vaikuttaa

"Äänellä tarkoitetaan fysikaalisen äänen lisäksi myös ääniaistimusta. Kuulon avulla aistimme, havaitsemme, tunnistamme ja erottelemme ääniä. Sikiö ottaa kuulon välityksellä kohdussa ensimmäistä kontaktia ulkomaailmaan kuunnellen ympäristön ääniä äidin vatsanpeitteiden läpi. Kuulo on myös viimeinen toimiva aisti elämän hiipuessa.

Kuulo palvelee elimistömme hälytysjärjestelmää 24 tuntia vuorokaudessa. Melu saa sekä aivojen retikulaari-aktivaatiojärjestelmän että kaikki keskushermoston toiminnot valpastumaan vaaran uhan arvioimiseksi ja tarvittavien toimien ohjelmoimiseksi", luonnehtii erikoislääkäri Marja Heinonen-Guzejev.

Ääniaistimus syntyy, kun ääniaallot kulkevat korvaan. Varsinaisesti ääniaistimus muodostuu kuitenkin kuuloaivokuorella, joka käsittelee korvan kautta tullutta informaatiota.

"Jotkut äänet luokitellaan merkitykseltään vähäisiksi, jolloin niihin ei tarvitse kiinnittää huomiota. Uusi tai uhkaavaksi koettu ääni taas saa aikaan valpastumisreaktion ja kuulorata herkistetään kuuntelemaan sitä. Tällöin kuulorata pyrkii vahvistamaan sen havainnointia."

Mitä melu sitten on? Maailman Terveysjärjestön määritelmän mukaan melu on ääntä, jonka ihminen kokee epämiellyttäväksi tai häiritseväksi tai joka on muulla tavoin vahingollista ihmisen terveydelle tai hyvinvoinnille. Marja Heinonen-Guzejevin mukaan yleisin kuulovaurion aiheuttaja on työpaikkamelu. Sen ehkäisyssä kuulonsuojainten käyttö on tärkeää. Suurin melunlähde on kuitenkin liikenne.

Melun voimakkuutta ilmaistaan desibeleinä. Tässä asteikossa nolla merkitsee ääntä, jonka normaalikuuloinen juuri ja juuri kuulee. Normaalin puheäänen voimakkuus on noin 60 desibeliä. 85 desibelin ylittävä ääni voi olla kuulolle vahingollista. Suomessa noin 480 000 henkilöä altistuu tämän arvon ylittävälle melulle työssään.

Kuinka kauan melussa voi oleskella turvallisesti ilman kuulovaurioita?

Vapaa-ajan melutasoja

Lähde: Kuuloliitto

Hyödynnä äänimaisemaasi

• Hakeudu hiljaisuuteen. Ole olemassa näyttöä siitä, että mitä enemmän ihmiset käyvät esimerkiksi rauhallisessa puistossa, sitä vähemmän he kokevat stressiä ja väsymystä.
• Olisi hyvä, jos kotona olisi ainakin yksi hiljainen huone, jossa voi rauhoittua. Elämää ei kannata täyttää hälyllä, television ja radion voi välillä sammuttaa. Aivojen kapasiteetti on rajallinen, ja erilaiset aistiärsykkeet kuluttavat psyykkisiä voimavaroja.
• Kuuntele itsellesi mieluisaa musiikkia, sillä musiikilla on havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia terveyteen. Älä kuitenkaan kuuntele musiikkia liian kovalla.
• Sijoita makuuhuone pihan puolelle varsinkin, jos asut melualueella.

Vinkit antoi Outi Ampuja

Äänikysely

Kysyimme marraskuussa 2015 lukijoidemme äänimuistoja sekä kauneinta ja kamalinta ääntä. Kyselyyn vastasi 873 lukijaa. Ohessa poimintoja kyselystä.

Kaunein ääni

Joutsenen ääntely taivaalla, kun syksyllä heittävät hyvästejä. Kipeänhaikea tunne, joka ei kuitenkaan ole ahdistava – hyvästit kuuluvat elämään.

Linnunlaulu. On ihanaa herätä aamulla linnunlauluun. Linnunlaulu tuo luonnon lähelle ja muistuttaa elämän jatkuvuudesta; antaa voimaa. Samalla ääni myös rauhoittaa.

Lempeän ja kevyen kesäsateen ropina erityisesti mökin ikkunaa vasten. Sateen ropinan tasaisuus rauhoittaa ja saa minut tuntemaan, että olen lähellä luontoa ja maailmaa. Se saa olon levolliseksi ja usein nostalgiseksi, kenties lapsuuden ja mummolan kesät tulevat mieleen.

Lumen narskunta kenkien alla tunnelmallisena aattoiltana. Tulee ihan lapsuus mieleen kun kävelin omalla pihalla viemässä lumiukolle keksiä.

Oman lapsen ensimmäinen jokeltelu. Se vaan kuulostaa niin ihanalta, että ihan itkettää.

Veden liplatus rantakallioita vasten, riippumatta sen voimakkuudesta. Sen ääni on samalla voimakas ja kaunis. Se on elämä.

Musiikki. Koska se koskettaa melkein kaikkia!

Jyväskylän Harjun vesitornin iltasoitto. Nostalginen ja kaunis sävelmä joka kuuluu kaupungin imagoon.

Kamalin ääni

Pora. Ääni raastaa sisuskalutkin.

Hammaslääkärin pora. Pelottaa.

Toisen kuorsaus. Ei saa itse nukutuksi.

Kun kynsiä vetää liitutaulua vasten. Korvia vihlova, kamala ääni.

Lapsen kimakka kiljunta. Osuu joka hermoon.

Vauvan itkeminen. Hermot menee.

Ukkonen. Pelkään. Kun jyrinän kuulee jo kaukaa, silloin tietää, että salamointi alkaa. Salamointi on vaarallista.

Äänimuistoja

Linnunlaulusta tulee mieleen lapsuuteni kesät pienessä, idyllisessä kylässä, jossa asuimme perheeni kanssa muutaman vuoden. Sotilaskoneiden jylinä taivaalla muistuttaa edesmenneestä isästäni, joka harrasti aikoinaan ilmailua. Betonimyllyn ääni vie minut 1970-luvun lopulle, jolloin naapurissa oli kerrostalotyömaa.

Äänistä tulee paljon muistoja. Musiikkia rakastavana siihen liittyy paljon hienoja tapahtumia: keikkoja, festareita, ystäviä, yhdessäoloa, rakkautta, tarinoita ja elämyksiä.

Kun ensimmäisen kerran kuulin vanhan harrikan putputtavan, ajattelin, että tuollaisen minäkin joskus haluan.

Kauniita kesäpäiviä veden äärellä mummolassa. Toisaalta sodan kokemukset lapsena, niitä ei voi unohtaa.

Basson soittoa harjoitellessa äänien kuunteleminen oli tosi tärkeää, koska ei ollut varaa basso-opettajaan. Korva tarkkana ensin kuunneltiin biisejä levyltä ja sitten äkkiä etsittiin, miten saa bassosta aikaan saman äänen/ääniyhdistelmän. Lopulta kokonaiset biisitkin alkoivat sujua. Maailma olisi melkoisen tylsä paikka ilman kauniita ääniä.

Lapsen jokellusta on ihana kuunnella. Minulla on jo neljä aikuista lasta ja yhdeksän lastenlasta, joten sitä jokellusta ja naurua olen saanut kuunnella.

Kahvipannun pauke hellalla tuo mieleen äidin, ilmapallon puhkaisu saa minut vieläkin pelästymään liki hengiltä, sade rauhoittaa aina, aaltojen kohina saa halajamaan kuolemaa – sen kauneimmassa ja ikuisimmassa muodossaan.

Kotonani oli aikoinaan käkikello. Me lapset odotimme tasatunteja, että käki tulisi ulos kukkumaan. Aikuiset eivät moisesta kukkujasta oikein tykänneet, ja jossain vaiheessa kello siirrettiin tuvasta peräkammariin.