"Ihmislaji on kehittynyt hyvin luonnontilaisessa ääniympäristössä, jossa kovat äänet ovat useimmiten merkinneet uhkaa. Siksi me vaistomaisesti reagoimme edelleen koviin ääniin. Hiljaisessa, luonnontilaisessa äänimaisemassa ei ole uhkaavia, stressaavia ääniä, ja sillä on meihin eheyttävä ja terveyttä edistävä vaikutus", kertoo muun muassa melua ja hiljaisuutta tutkinut dosentti Outi Ampuja Helsingin yliopistosta.
Ampujan mukaan ihmisiä miellyttää yleisesti hyvin tasapainoinen ääniympäristö, jossa luonnon äänten lisäksi kuuluu sopivasti myös elämisen sekä kulttuurin ääniä. Miellyttävässä äänimaisemassa ei ole liikaa melua, mutta se ei ole myöskään täysin äänetön, sillä sekä jatkuva kova melu että äänettömyys koetaan ahdistavaksi.
Ampuja työstää parhaillaan tutkimusta, jossa on tarkasteltu ihmisten ajatuksia ja kokemuksia hiljaisuudesta ja sen merkityksestä arjessa.
"Tyypillisesti suomalaisten hiljaisuuteen kuuluu luonnon rauha, jossa ei juuri ole ihmisen tuottamia ääniä. Tämä miljöö ei ole hälyisä, jolloin eri äänet voi erottaa toisistaan. Hiljaisuuteen voi kuulua myös lasten ääniä, sillä ne koetaan usein hyvin miellyttäviksi. Lisäksi siihen liittyy monia identiteetille tärkeitä ääniä, esimerkiksi jonkun mielestä raitiovaunun kiskojen kitinä tai korkealta ylilentävän lentokoneen ääni voi olla osa miellyttävää, urbaania kaupunkimaisemaa."
Ampujan mukaan laajan hiljaisuuskyselyn aineisto osoittaa, että miellyttävä äänimaisema ja erityisesti hiljaisuus ovat monille tärkeitä arjen voimavaroja. Monet pitävätkin elintärkeänä sitä, että pääsevät säännöllisesti nauttimaan esimerkiksi metsän äänistä.
"Useimmat sanovat löytävänsä elvyttävän hiljaisuuden ulkoa luonnosta, mutta joillekin kyseessä voi olla hyvin kotoisa tilanne, jossa esimerkiksi astianpesukone laulaa itsekseen keittiössä."