Tuomas Kyrö pakenee kulkusten kilinää kuuntelemalla heviä – "Jouluun minulla on supervaikea suhde" - Yhteishyvä

Tuomas Kyrö pakenee kulkusten kilinää kuuntelemalla heviä – "Jouluun minulla on supervaikea suhde"

Tuomas Kyrö

Tuomas Kyrö on siirtynyt omaksi yllätyksekseen perinteisestä nojatuolilukijasta myös äänikirjojen kuuntelijaksi. Näin kirjoille vapautuu aikaa vaikka pyöräillessä tai kaupassa käydessä.

Kyrö harjoittelee vähitellen paremmaksi jouluihmiseksi. Kirjailijan joulurutiineihin kuuluu esimerkiksi Lumiukon ja Ihmeellinen on elämä -elokuvan katsominen.

Jaa Somessa
Teksti
Nina Riihimaa
Kuvat
Anna Huovinen

"Tietoisesti en kirjoita itsestäni kirjoihini. Kirjailija Riku Korhonen tosin totesi, että Mielensäpahoittaja on yliminäni. Ehkä tuo vanha jurottaja tosiaan on sellainen kuin haluaisin olla: oikeamielinen, mielipiteistään varma ja käsistään taitava.

Vaikka kirjani hahmot eivät ole kuin minä, saattaa hahmoilla olla piirteitä, joita haluaisin itselleni. Niitä voi yrittää ujuttaa omaan minääni, jos ne sinne mahtuvat.

Voin jatkaa kirjaa terveyskeskuksen odotushuoneessa.

Kirjoittaminen on fyysisesti tylsää työtä, istumista vain 37 sentin päässä ruudusta. Kaikki jännittävä tapahtuu pään sisällä. Tästä syystä pystyn kirjoittamaan muuallakin kuin työhuoneellani. Voin jatkaa kirjaa terveyskeskuksen odotushuoneessa tai sanella kolumnin ensimmäisen version puhelimeni muistiin vaikka auton kyydissä.

En enää pysty kirjoittamaan aamukymmenestä yökolmeen.

Tekstejä viimeistellessäni kuuntelen aina Iron Maidenin Hallowed be thy Name -kappaletta. Kun kirja valmistuu, karkaan sen saamaa palautetta aloittamalla uuden kirjan. Otan ikään kuin hoivatakseni uuden vasikan, joka tarvitsee huomioni, suojaa ja syöttämistä. Kirjoittaminen on minulle turvapaikka, jossa eivät päde yhteiskunnan lait vaan minun ja kirjani lait.

Kun kirjoittaminen ei suju, pakotan itseni kirjoittamaan edes vähän, vaikka vain puoli liuskaa päivässä. Ikääntyminen pitää kuitenkin ottaa huomioon siten, etten enää pysty kirjoittamaan aamukymmenestä yökolmeen. On toimittava kuin jääkiekkoilija Raimo Helminen, joka vanhempana pelaajana liikkui vähemmän jäällä mutta antoi entistä tarkempia syöttöjä.

Ihailemiani kirjailijoita en varsinaisesti haluaisi tavata.

Ihailemiani kirjailijoita en varsinaisesti haluaisi tavata. Kirjoissa on kaikki se, mitä heistä tarvitsee tietää. Hyppäsin ensimmäisen kustannussopimukseni saaneena kirjailijana taksin kyytiin, jota kuljetti Arto Salminen. Pidin hänen hauskasta, tylystä ja surullisen kuraisesta kirjoitustyylistään. Tajusin, että minun pitäisi kiittää ja kehua Salmista, mutta en saanut sanaakaan suustani. Meidän dialogimme rajoittui määränpäänä olevan baarin nimen ja loppusumman ilmoittamiseen.

Lapsena haaveilin ammattijääkiekkoilijan työstä.

Lapsena haaveilin ammattijääkiekkoilijan tai -rikollisen työstä. Myöhemmin en ole miettinyt ammatinvaihtoa. Olen laiska ihminen, joka tekee työkseen sitä, mistä tykkään. On hienoa leikkiä, luoda maailmoja ja viisastua, kun saa selville jotain uutta.

Jouluun minulla on supervaikea suhde, joka korostuu, koska puolisoni ja lapseni ovat jouluihmisiä. Kun kotona kuunnellaan Jouluradiota, minä panen kuulokkeet korville ja luukutan Rammsteinia.

Minä panen kuulokkeet korville ja luukutan Rammsteinia.

Harjoittelen vähitellen paremmaksi jouluihmiseksi, ja katson esimerkiksi aina televisiosta Lumiukon ja Ihmeellinen on elämä -elokuvan. Jos kerran muu maailma on päättänyt, että joulu on hyvä asia, ei se yhden murjottavan Tuomaksen takia muuksi muutu."

Lue myös

Julkaistu: 27.11.2018
Muokattu: 11.12.2018
Jaa Somessa