Elätkö ruuhkavuosia ja parisuhde on kuralla? Voit silti tehdä nämä asiat

Pikkulapsiaikaan sukelletaan usein suin päin. Jos suhde on toiminut ennen lapsia, ei ongelmia osaa odottaa, kun toiveet yhteisen perheen perustamisesta täyttyvät.

”On ymmärrettävää, että ruuhkavuosien haasteisiin on vaikea varautua. Eihän ennalta tiedä, mitä tuleman pitää”, pohtii tunnekeskeisen pariterapian kouluttajaterapeutti Eira Eklund-Mikola.

Muutos parisuhteessa on kuitenkin väistämätön. Sen sanelee jo ihmisen biologia.

”Kun lapsi syntyy, ihmisessä aktivoituu hoivaamisjärjestelmä. Vanhemmat keskittyvät lapseen ja unohtavat helposti omat ja kumppaninsa tarpeet. Se on luonnollinen ja välttämätön asia, mutta tärkeää myös tiedostaa”, Eklund-Mikola sanoo.

Parisuhteen ongelmat alkavatkin usein juuri tästä: omat tarpeet jäävät toistuvasti syrjään, eikä niitä osata, muisteta tai jaksata ilmaista kumppanille – ainakaan rakentavasti.

”Sen sijaan, että sanoisi lempeästi kaipaavansa hellyyttä ja arvostusta, sanat tulevat ulos syyttelynä: sä et koskaan, vuosia on mennyt näin, sä olet aina tuollainen”, Eklund-Mikola kuvailee.

Inho kuuluu ihmisyyteen

Kun parisuhteessa on vaikeaa, voi kuviossa olla mukana rajuja tunteita: raivoa, katkeruutta ja suoranaista inhoa omaa puolisoa kohtaan.

”Inho on raskas tunne, mutta silti yksi tunteista. Sitä voidaan ymmärtää, eikä se ole mikään poikkeus ihmisyydessä”, Eklund-Mikola sanoo. ”Inho on kuitenkin vahva hälytyssignaali, jonka taakse pitää kurkistaa.”

Riitojen ja kuormittavien tilanteiden yhteydessä esiin nousevat voimakkaat tunteet kumpuavat turhautumisesta ja näkyvät esimerkiksi aggressiivisena käyttäytymisenä.

”Ihminen yrittää aggression kautta saada toisen kuulemaan ja näkemään, että nyt olisi tärkeää tulla ymmärretyksi. Se on myös tapa asettaa rajoja: tämä ei käy minulle. Aggressiolla ilmaistaan myös, että tarvitaan jotakin”, Eklund-Mikola sanoo.

Hyökkäyksen kourissa toinen joko puolustautuu, vetäytyy tai hyökkää takaisin. Näin parit ajautuvat negatiivisiin kehiin, jotka pyörähtävät herkästi liikkeelle kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Voiko suhteen jäädyttää?

Jos ainainen vääntö kyllästyttää, olisiko oikein todeta, ettei vain jaksa? Voisiko parisuhteen sysätä pahimpien ruuhkavuosien ajaksi syrjään – vaikkapa yhteisellä sopimuksella – ja ajatella, että palataan asiaan sitten joskus?

”Kyllä siinä piilee todellinen riski. Riippumatta siitä, onko suhteen jäädyttämisestä sovittu yhdessä vai ei”, Eklund-Mikola sanoo.

Ihmisen psyykkinen hyvinvointi perustuu Eklund-Mikolan mukaan emotionaalisten tarpeiden riittävälle täyttymiselle. Voidakseen hyvin ihmisen pitää tuntea olevansa turvassa, rakastettu, merkityksellinen ja arvostettu.

”Aikuiselle parisuhde on usein se ensisijainen kiintymyssuhde, johon nämä tarpeet erityisesti kohdistuvat”, Eklund-Mikola sanoo. ”Ei ole realistista ajatella, että tunnesuhde voitaisiin hyllyttää ja silti säilyttää hyvinvointi.”

Ruuhkavuosina, kun mahdollisuudet kahdenkeskiseen aikaan, rakasteluun tai edes yhteiseen iltakävelyyn puuttuvat, kannattaa niistä silti haaveilla, Eklund-Mikola vihjaa.

”Voi sanoa ääneen, että kunpa meillä olisi enemmän yhteistä aikaa. Ajattele, jos voisimme mennä hotelliin – mitä me tehtäisiin. Haluaisin olla kanssasi ja tehdä yhdessä sitä tai tätä”, hän kuvailee.

”Se on viesti toiselle: olet minulle rakas.”

Toisaalta merkityksellisyyden tunteen herättämiseen ei tarvita aikaa kuin sekunti tai pari.

”Esimerkiksi toisen tullessa kotiin voi aidosti kysyä kuulumisia ja katsoa silmiin. Yhteys rakentuu arjen pienissä hetkissä. Niissä tapahtuu oikeasti ihmeitä.”

Solmu ei aukea itsestään

Jos parisuhde on ajautunut vaikeuksiin, se ei yleensä korjaannu itsestään – edes ruuhkavuosien hellittäessä. Negatiiviset kehät hyökkäyksineen ja puolustautumisineen jatkavat pyörimistään, etäännyttäen paria entisestään.

Eklund-Mikola kuitenkin näkee jatkuvasti, miten pariskunnat selviävät jopa uskomattoman vaikeista tilanteista.

”Aina on toivoa, jos on tahtoa”, hän sanoo ja jatkaa: ”Ne, jotka pääsevät eteenpäin, toistavat tiettyä kaavaa.”

Kaavaan kuuluu pintatason tunteiden erottaminen niiden alle kätkeytyvistä syvemmän tason kipeistä tunteista, ja tunteiden sanoittaminen.

Voi tehdä kipeää puhua yksinäisyyden tunteesta suhteessa, vuosikausia kestäneestä nalkutuksesta, kelpaamattomuuden tunteesta tai siitä, ettei meinaa enää tuntea kumppaniaan.

”Kivun vastapari on kaipaus. Jos tuntee jääneensä yksin, on mukana ajatus: kaipaan sinua. Kaipaus vetää toista puoleensa. Se on mahdollista ilmaista, kun viha tai syytös ei ole tiellä.”

Vihan ja aggression tunteet voivat suojata myös pelon tunteelta. Eklund-Mikolan mielestä pelostakin pitää uskaltaa puhua.

”Esimerkiksi: pelkään, etten enää ole sinulle tärkeä”, hän sanoo. ”Samalla kertoo toiselle tarpeesta. Tarvitsen sinua, en halua olla yksin.”

”Ihmiset usein pelkäävät, että vaikeista asioista puhuminen johtaa eroon. Usein käy juuri päinvastoin. Kun uskalletaan sanoa ääneen, mitä oikeasti tunnetaan ja tarvitaan, tulee helpotus.”

Miltä tuntuu, kun rakkaus palautuu?

Parisuhteen solmun avautuminen ei välttämättä näyttäydy suurena käännekohtana. Pikemminkin se tuntuu sisäisenä kokemuksena.

Eklund-Mikola kuvaa keskeisiä kysymyksiä, joiden avulla voi oivaltaa elävänsä suhteessaan uutta vaihetta.

”Tuntuuko, että olen rakastettu ja kumppanilleni tärkeä? Että uskallan puhua ja minua kuullaan? Onko meillä tunneyhteys? Kun nämä asiat toteutuvat, ollaan uudessa vaiheessa.”

Arjessa se näkyy niin, että myöhästymisestä moittimisen sijaan osaakin sanoa: kaipasin sinua. Tai kun vetäytymisen asemesta toinen myöntää: olen ollut poissaoleva ja stressaantunut. Minäkin kaipaan sinua ja tarvitsisin vain hetken kainalossa.

Eklund-Mikolan mielestä tällaisilla sanoilla rakennetaan kokemusta nähdyksi ja rakastetuksi tulemisesta.

”Ne ovat todella koskettavia hetkiä.”

Eklund-Mikola, Eira: Rakkauden logiikka. Vahvista parisuhteen tunneyhteyttä. Otava 2025.