En pitänyt itseäni kateellisena – sitten sain suomalaisilta nämä viestit

En tiennyt olevani kateellinen ihminen. Sitten muutin maahan, jossa loma tarkoittaa kahta viikkoa vuodessa ja sähköposteihin on vastattava kello yhdeksältä illalla, koska "se vain on niin".

Kaksitoista vuotta olen elänyt Yhdysvalloissa, ja kaksitoista vuotta olen katsonut kesäkuun alkua hieman haikeana. Mutta tänä vuonna jokin napsahti. Suomalaisten tuttavien ja kollegoiden automaattivastaukset alkoivat riipaista:

“Olen lomalla, palaan töihin heinäkuun lopussa."

“Kiitos viestistäsi. Olen lomalla enkä lue sähköposteja loman aikana."

"Kesälomalla, takaisin elokuussa."

Elokuussa! Olen aina pitänyt itseäni hieman epätyypillisenä suomalaisena. Se klassinen kansallinen kateus ei ole tuntunut omalta.

Mutta nyt, kun sosiaalisen median feedini täyttyy amerikkalaisista meemeistä, joissa pohjoismaalainen sulkee läppärinsä juhannuksena ja ilmestyy takaisin joskus elokuussa, tunnen jotain pientä ja vihreää kuplivan rinnassani.

Ajoitus ei tietenkään auta. Nelivuotiaani päiväkoti jäi kesätauolle, mutta kesäleiri alkaa vasta ensi viikolla. Siinä välissä minä istun läppäri sylissä selittämässä lapselle, miksi äiti ei voi leikkiä juuri nyt, koska on "deadline". Se sana on muutenkin saanut lapseni kutsumaan ammattiani “kakkatyöksi".

Eikä tämä ole pelkästään minun ongelmani. Olen yrittäjä, joten periaatteessa voisin huudella itselleni pitkän vapaan, jos rahkeet riittäisivät.

Mutta perheemme terveysvakuutus ei ole kiinni minun kalenteristani vaan amerikkalaisen puolisoni työpaikasta. Jos Shoshi lähtisi kuukaudeksi linjoilta, menisi työ ja koko perheen terveydenhuolto mukana. Se ei ole liioittelua, vaan amerikkalaista arkea.

Niinpä kun suomalainen kaverini laittaa Instagramiin kuvan peilityynestä järvestä ja kirjoittaa kuvatekstiin "nähdään elokuussa", en enää hymyile pelkästään nostalgisesti. Olen kateellinen.

Siitä, että Suomessa työn ajatellaan olevan osa elämää eikä elämän osa työtä. Että pitkä kesäloma ei ole kummallinen etuoikeus vaan asia, jota pidetään tavallisena. Toivon, ettei siitä koskaan luovuta.

Olen siis virallisesti tunnustanut: suomalainen kateus heräsi minussakin, kahdentoista vuoden viiveellä.

Hyvää kesää, Suomi. Pitäkää siitä kiinni, että voitte kadota heinäkuuksi. Me muut olemme siitä vähän kateellisia.