Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.
Kape Aihinen

Kape ei juurikaan noudata omassa keittiössään satokausiajattelua. ”Olen työssäni huomioinut sesongin ruoka-aineet niin monen vuoden ajan, että otan asian suhteen kotona iisimmin. Suutarin lapsella ei ole kenkiä.”

Kape Aihinen ei yksin ollessaan pahemmin kokkaile, mutta kun pojat saapuvat, keittiössä valmistuu arki-iltoinakin kaksi lämmintä ateriaa

Teksti:
Anneli Juutilainen
Kuvat:
Vesa Tyni
Julkaistu: 24.1.2022
Muokattu: 17.3.2022
Keittiömestari ja ravintoloitsija Kape Aihinen, 49, on järjestänyt arkensa joka toinen viikko kotona olevien poikien aikataulujen mukaan. Vihanneksetkin maistuvat pojille, kun iskä pilkkoo ne valmiiksi.

"Olen aamuvirkku ja illan torkku. Herään joka aamu herätyskelloon 6.30. Pidän puhtaasta kodista, ja siivoan ennen kuin lähden päivän rientoihin. Iltaisin paikat jäävät sikin sokin, mutta aamulla laitan tavarat paikoilleen ja tiskit koneeseen.

Arkisin olen surkea syömään aamupalaa. Viikonloppuisin syön aamuisin rahkaa, mustikkakeittoa, marjoja ja granolaa tai mysliä.

Aiemmin aloitin aamuni jugurtilla ja sokerimuroilla, mutta muutin ruokavaliotani sen jälkeen, kun kävin 45-vuotiaana terveystarkastuksessa. Kolesterolini oli silloin hieman koholla. Jätin pois turhat sokerit, virvoitusjuomat ja majoneesit leivän päältä. Vaaleat leivät vaihtuivat tummaan. Kolesterolini laski.

On kuitenkin asioita, joista en tingi: juon aamukahvini aina punaisella eli täysmaidolla. Se on makuelämys, jota en suostu pilaamaan korvaavilla tuotteilla.”

Poikien aikataulut määrittelevät muut menot

”Työpäiväni ovat hyvin vaihtelevia, ja kalenterini näyttää joka viikko erilaiselta. Välillä olen ravintoloissani ja toisinaan televisio-ohjelmien kuvauksissa ympäri Suomea. Istun paljon myös erilaisissa palavereissa.

Erosin pari vuotta sitten lasteni äidistä, ja 9- ja 12-vuotiaat pojat asuvat luonani joka toinen viikko. Kun pojat ovat minulla, heitän heidät autolla aamulla kouluun ennen kun ryhdyn omiin hommiini.

Järjestelen tapaamiseni poikien aikataulujen mukaan. Onneksi työni mahdollistaa sen, että voin olla hyvin läsnä omalla viikollani. Pojat tulevat minulle aina ykkösenä.

Molemmat poikani pelaavat jääkiekkoa ja jalkapalloa. Valmennan molempien lätkäjoukkueissa. Kun pojat ovat luonani, illat kuluvat auton ratissa kuskaillen kundeja halleille. Yritän silti ehtiä pelaamaan tennistä pari kertaa viikossa. Muuten omille menoille ei ole aikaa, mutta se ei haittaa. Nautin tästä elämänvaiheesta suuresti.”

Torjun ruokahävikkiä olemalla jätemylly

”Kun pojat ovat luonani, ruokaa menee valtavia määriä. Aika usein kundit syövät vielä koulupäivän jälkeen kaksi lämmintä ateriaa: toisen ennen ja toisen jälkeen treenien. Välillä tuntuu, että he ovat kuin linnunpoikasia, jotka tulevat kotiin suu auki.

Lähtökohtani on, että kasvavan lapsen on saatava ruokaa, kun tulee nälkä – on se sitten pastaa, leipää tai porsaankyljyksiä. Teen aika paljon pasta carbonaraa ja bolognesea tai kanaa ja riisiä.

Kun iltaisin kotiudumme jätkien treeneistä, syömme yhdessä iltapalaa. Se saattaa olla vispipuuroa, ruisleipää ja kaakaota tai pasta bolognesea – sitä, mitä pojat tilaavat iskän keittiöstä. Joskus ajelemme treeneistä kotiin hampurilaisravintolan tai pitserian kautta.

”Kasvavan lapsen on saatava ruokaa, kun tulee nälkä.”

Pyrin syömään aina samaa ruokaa kuin pojat. Haluan välttää ruokahävikkiä ja usein olen jätemylly, joka syö myös heidän jämänsä.”

Värikkäät vihannekset maistuvat valmiiksi pilkottuina

”Puhun usein passiivisesta syömisestä, ja vaalin sitä tapaa kotona. Se on lähes ohimennen tapahtuvaa, huomaamatonta värikkäiden ja tuoreiden raakojen vihannesten napsimista.

Pilkon päivittäin pöytään kurkkua, porkkanaa, paprikaa ja tomaattia. Niiden kylkeen laitan viinirypäleitä, omenaa ja nacho-lastujakin. Ne häviävät hetkessä. Oleellista on, että kaikki on laitettu pöytään valmiiksi. Kovin moni nuori ei mene itse jääkaapille ja rupea kuorimaan porkkanaa tai pilkkomaan paprikaa.”

Likainen keittiö inhottaa

”Pidän keittiöni aina puhtaana, mutta en juurikaan panosta kattaukseen. Likainen keittiö on ehkä inhottavinta mitä tiedän.

Omassa jääkaapissani on aina voita, maitoa, vihanneksia, appelsiinituoremehua, mustikkakeittoa ja rahkaa. Kuivakaapista löytyy pastaa. Ne ovat ainekset, joilla pärjään. Pastan saa maistuvaksi vaikka vain voillakin.

Käyn sunnuntaisin isossa kaupassa, ja pyrin ostamaan kerralla mahdollisimman paljon, kuten koko viikon proteiinit. Minulla on päässäni ostoslista, enkä juuri koskaan tee heräteostoksia.

Kävelen hyllyjen väleissä rauhassa. Varaudun jo etukäteen siihen, että kauppareissuun kuluu tunti tai puolitoista. Myöhemmin viikolla teen pienemmistä kaupoista täydennyksiä: haen lisää maitoa ja leipää.”

Puhdas merisuola tuo ruoan maut esille

”Yksin ollessani ruoanlaittoni on surkeaa. Pidän silti myös omasta ruokarytmistäni huolen, ja syön joka päivä kaksi lämmintä ateriaa. Kun pojat ovat äidillään, syön useimmiten ravintoloissa ja tapaan samalla ystäviäni.

Jos haluan hemmotella itseäni, paistan sisäfileepihvin voissa ja nautin sen kanssa hyvää punkkua. Usein liha ei kaipaa kylkensä muuta kuin vihanneksia, kuten parsakaalia, sipulia ja tomaattia.

Käytän paljon voita ja suolaa myös televisio-ohjelmissa. Siitä tulee aina kitkerää palautetta, mutta en ymmärrä sitä parkumista. Mielestäni hyvässä ruoassa pitää olla suolaa – se ei tarkoita sitä, että ateria olisi upotettu siihen.

Kannustan ihmisiä käyttämään puhdasta merisuolaa. Se tuo ruoan maut esille.”

Siivooja on arjen luksusta

”Jo monen vuoden ajan luonani on käynyt siivooja joka toinen viikko. Haluan, että pojat saavat tulla luokseni puhtaaseen kotiin. Sitten kun he vähän varttuvat, yritän saada heitä osallistumaan enemmän kotitöihin.

Ulkopuolinen apu helpottaa arkeani valtavasti. Nautin siitä, ettei minun tarvitse olla moppaamassa ja pesemässä ikkunoita. Se on fantastista arjen pikkuluksusta.”

En koskaan stressaa nukahtamisesta

”Kymmenen aikaan illalla silmäni alkavat lupsamaan, ja menen nukkumaan ihan viimeistäänTulosruudun jälkeen.

Nukun yöni erittäin hyvin. Mainioiden unenlahjojeni ansiosta voin mennä aina rennolla ja hyvällä mielellä nukkumaan. En joudu stressaamaan, tuleeko uni silmään vai ei. Se on mahtavaa.”

Kari ”Kape” Aihinen, 49

  • Palkittu kokki, keittiömestari, ravintoloitsija ja keittokirjailija. Esiintynyt lukuisissa television kokkiohjelmissa ja omistaa kaksi ravintolaa, Rosterin Turussa ja Versionin Helsingissä.

  • Asuu Helsingissä. 9- ja 12-vuotiaat pojat asuvat isänsä luona vuoroviikoin.

Lue lisää arjen oivalluksia

Lisää aiheesta