"Laitan sijoitusrahastoihin 400 euroa kuussa", paljastaa raha-asioista bloggaava Julia Thurén

”Päivän Hesarin lukeminen kuuluu aamurutiineihini. Ilman sitä elämässä ei ole mitään järkeä. Myös lapset tietävät, että se on pyhä hetkeni, jota ei häiritä. Luen lehteni paperisena, koska olen loppupäivän kiinni puhelimella ja tietokoneella.

Viemme lapset päiväkotiin mieheni kanssa vuorotellen. Sen jälkeen lähden työhuoneelleni, joka sijaitsee kilometrin päästä kotoamme. Meitä työskentelee samoissa tiloissa useita yrittäjiä.

Juon kahvin vasta siellä, koska haluan nauttia kupposestani rauhassa. Kahvi on arjen ylellisyyttä. Haen usein kahvin mustana jostain ihanasta kahvilasta.”

”Syön lounaaksi usein pinaattikeiton tai muun einesaterian. Maanantaisin ostan koko viikoksi välipaloja, omenoita ja banaaneja. Kokeilen mieluusti myös rahkahyllyjen uutuuksia ja vegaanisia välipalatuotteita.

Jompikumpi hakee lapset päiväkodista, ja sen jälkeen syömme. Puolisoni vastaa meillä ruoanlaitosta. Hän tekee esimerkiksi innovatiivisia pitsoja. Omia suosikkejani ovat perunapitsa sekä toast skagen -pizza.

Nautin hyvästä ruoasta, mutta voin yhtä hyvin syödä kalapuikkoja ja nuudelia. Ruoka on minulle ennemmin polttoainetta kuin elämys.

Mieheni hoitaa perheemme kauppaostokset, koska en viihdy ruokakaupoissa. Puolisoni mielestä se on mukavaa omaa aikaa. Hän käy usein kaupassa vasta yhdeksän jälkeen ja etsii innoissaan punaisilla aletarroilla laputettuja tuotteita. Ehkä se on jonkinlaista nykypäivän metsästäjä-keräilijä-viettiä.

Syömme paljon kasvisruokaa, mutta olemme sopineet, että lihaa saa ostaa, jos se on laputettu alennukseen ja menossa hävikkiin.

Lapsiperheessä elämä tulee sitä halvemmaksi, mitä tarkemmin ostokset miettii ennakkoon. Meillä on tietokoneella kauppalista, johon listataan puuttuvia aineksia.”

”Työskentelen yrittäjänä. Teen nelipäiväistä työviikkoa. Tienaan mieluummin vähemmän ja saan lisää vapaa-aikaa.

Meillä on mieheni kanssa yhteinen ruokatili, johon molemmat laitamme kuukaudessa 250 euroa. Kuukausittaiset ruokakulumme ovat siis 500 euroa. Molemmilta menee asuntotilillemme kuukausittain 1300 euroa. Sieltä lyhennetään asuntolainan lisäksi mökkilainaa sekä maksetaan yhtiövastike ja sähköt. Laitan sijoitusrahastoihin 400 euroa kuussa. Jäljelle jäävät rahat voin käyttää vapaasti kahvitteluihin ja lounaisiin.

Olen harkitsevainen kuluttaja. Karsastan heräteostoksia. Jos tuote maksaa yli 50 euroa, mietin ostopäätöstäni vähintään vuorokauden. On tärkeää tehdä ero haluamisen ja tarvitsemisen välille. Hyvin usein tarve ei olekaan todellinen.

Käytän rahaa enimmäkseen elämääni helpottaviin palveluihin. Kahden viikon välein käyvä siivooja ja ruokaostosten tilaaminen kotiinkuljetuksella parantavat elämänlaatuani. Tosin nyt olemme joutuneet pitämään taukoa siivouksista, kun talous on ollut tiukalla mökkiremontin vuoksi. Toivon, että saamme palkattua siivoojan taas alkuvuodesta.”

”Ostan kaikki lastenvaatteet kirpputoreilta. Oma lempivaatteeni on mustavalkoinen Marimekon raitamekko. Käytän sitä usein, sillä en halua ostella koko ajan uusia vaatteita. Huomaamattani olen tartuttanut ajatuksen myös poikaani. Hän haluaa pukeutua joka päivä samoihin vaatteisiin, ja usein pesen hänen vaatteensa huomaamatta yön aikana.

En ole aina ollut yhtä harkitseva. Parikymppisenä kulutin rahaa holtittomasti. Pikamuoti oli saapunut Suomeen juuri 2000-luvun alussa, ja saatoin ostaa uusia vaatteita yhtä tai kahta käyttökertaa varten. Toisinaan menin sisustuskauppaan, ja ostin kärryllisen moskaa.

”Parikymppisenä kulutin rahaa holtittomasti.”

Vuonna 2013 ajatusmaailmaani tuli muutos. Halusimme puolisoni kanssa ostaa uuden asunnon, ja sovimme että molemmat säästävät 10000 euroa vuodessa käsirahaa varten. Se tuntui aluksi mahdottomalta ajatukselta, koska minulla oli kolmen tonnin kuukausipalkka. Säästäminen olikin yllättävän helppoa. Aina kiusauksen hetkellä punnitsin, haluanko uudet farkut vai päästä muuttamaan uuteen kotiin. Säästäminen muuttui koko ajan helpommaksi.

Olen halunnut vähentää kulutustani myös ekologisista syistä.”

”Asumme neliössä Helsingin Hermannissa. Lapset nukkuvat kerrossängyssä samassa huoneessa. Kotimme on pienehkö, 78 neliötä, mutta emme suunnittele muuttoa isompaan asuntoon.

Ystävämme asuvat samalla alueella ja vietämme päivällisen jälkeen illat lähialueiden puistoissa heidän kanssaan. Välillä käymme yhdessä uimahallissa.

Illat ovat vuorokauden parasta aikaa. Iltarutiinimme toistuvat samanlaisina päivästä toiseen. Kun palaan lasten kanssa puistosta, lapset katsovat piirrettyjä. He saavat syödä samalla iltapalan. Sillä aikaa me lueskelemme mieheni kanssa sängyssä ja löllöttelemme.

Iltatoimet tehdään nopeasti, ja lapset laitetaan nukkumaan puoli yhdeksän aikoihin. Yhteisen iltasadun jälkeen sammutamme valot ja laitamme vielä äänikirjan pyörimään. Se on osoittautunut oivalliseksi rauhoittumiskeinoksi.

Meillä on jatkuvasti puolisoni kanssa jokin sarja, jota seuraamme yhdessä. Se on edellytys parisuhteemme hyvinvoinnille. Suomalaiset sarjat, kuten Pohjolan laki, ovat molempien mieleen.”