Satu halusi lisää tilaa kotiin – Nämä keittiön esineet saivat lähteä

Kun Satu Terho odotti lasta, hän päätti tehdä kodistaan selkeämmän ja arjestaan helpomman. Ratkaisu ei ollut lisää säilytystilaa, vaan vähemmän tavaraa – ja selkeä työnjako kotona.

Nainen pitelee käsissään kolmea villapaitaa.
Nainen pitelee käsissään kolmea villapaitaa.

Villapaidalle on käyttöä talvipakkasilla.

Teksti: Maarit Rasi
Kuvat: 123RF
7.1.2026 | Päivitetty 8.1.2026

Tarvitsetko todella kaikki kodin tavarat? Hyvinkääläinen ammattijärjestäjä, Kotiflow Akatemian Satu Terho ei enää usko siihen.

Kun hän tuli raskaaksi vuonna 2021, arjesta oli ratkaistava yksi riitoja aiheuttanut pulma. Satu asui nimittäin puolisonsa kanssa isossa talossa, joka oli totuttu siivoamaan perheen kesken aina lauantaisin.

”Siivouspäivät aiheuttivat riitoja. Olimme kiukkuisia, että tuhlasimme vapaa-aikamme siivoamiseen ja toisillemme äksyilyyn”, Satu muistelee.

Jo vuosia sitten Satu oli lukenut japanilaisen Marie Kondōn kirjan KonMari: siivouksen elämänmullistava taika (2015) ja karsinut kodistaan tavaroita. Lopullinen muutos tapahtui kuitenkin vasta, kun Satu loi siivouslistat, joiden avulla kodin siistiminen jaettiin eri viikonpäiville.

”Tämän jälkeen kodin siistimiseen meni vain 20 minuuttia päivässä. Kotityöt myös jaettiin selkeästi: minä vastasin kodin siivouksesta, mies ruoanlaitosta ja pihatöistä. Kun yksi vastasi kokonaan omasta tontistaan, vältyttiin turhalta kitkalta ja nurinalta”, Satu kertoo.

Nykyään hyvinkääläisessä omakotitalossa asuu tyytyväinen perhe. Satu, hänen miehensä, 3,5-vuotias lapsi ja koira mahtuvat kaikki saman katon alle ilman kodinhoitoon liittyviä riitoja.

Kotoa ei löydy tuttua keittiövälinettä

Perheen tyytyväisyyden salaisuus on selkeän roolijaon lisäksi tavaroiden karsinta. Kotiin ei tarvita kaikkea sellaista, jota sinne yleensä tuppaa kertymään.

Satu on karsinut kotoaan useampia keittiövälineitä. Salaattilinko on laitettu liikaa tilaa vievänä kiertoon. Perhe on luopunut myös vedenkeittimestä — kuumennus tapahtuu perinteisesti hellalla. Keittiöstä ei löydy myöskään mikrokupua, mikä aiheuttaa hämmästystä muissa ihmisissä.

Mikrokuvusta luopuminen kävi kokemuksesta viisastuneena. Sadulla on tapana jättää mikro hetkeksi auki tuulettumaan. Tämä johti siihen, että kupu lojui usein pöydällä tilaa viemässä.

Nykyään Satu pyyhkäisee mikron pari kertaa viikossa siivousliinalla. Mikro pysyy raikkaana ilman kupuakin, kun sinne laittaa silloin tällöin sitruunavedellä täytetyn kupin ja napsauttaa lämmöt päälle.

"Säilytän vain tavarat, jotka tuottavat iloa ja edustavat sitä, mitä haluan olla. Mainoslahjat harvoin tekevät niin – en enää ota niitä vastaan."

Ammattijärjestäjä ei halua antaa muille suoria neuvoja siitä, mitä kenenkin kannattaa karsia, sillä tarpeet ovat yksilöllisiä. Omasta kodistaan hän on kuitenkin heittänyt ensimmäisenä pois mainos- ja ilmaislahjat. Sadun mukaan vaikkapa hampurilaisravintoloiden serviettejä tai maustepusseja ei kannata säästellä, sillä ne jäävät kaapin pohjalle pyörimään.

”KonMari opetti, että säilytän vain tavarat, jotka tuottavat iloa ja edustavat sitä, mitä haluan olla. Mainoslahjat harvoin tekevät niin. Siksi en ota niitä enää vastaan.”

Ei meikinpuhdistusaineelle ja huulirasvalle

Siivousaineet jokaiseen eri huoneeseen, leikkurit erilaisille ruoka-aineille. Kymmenet voiteet ja seerumit. Vedenkeitin, kahvikone, teehaudutin, smoothieblenderi. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Elettiinkö vuosikymmeniä sitten näin? Ei, mutta arki toimi siitä huolimatta.

Satu on pohdiskellut menneiden vuosien elämäntapaa, kun hän on karsinyt kodistaan ylimääräistä. Moni meille tuputettu asia on lopulta tarpeeton.

"Tajusin, että huulet kuivuvat, koska tottuvat rasvaan."

Satu on tosin karsinut sellaistakin, mitä jotkut tarvitsevat kipeästi.

Kun ammattijärjestäjä luopui rannekellosta, kukaan ei ihmetellyt. Mutta kun Satu luopui meikinpuhdistusaineen käytöstä ja alkoi putsata kasvonsa pelkällä vedellä, osa hämmästeli.

”Kosmetologit voivat olla eri mieltä, mutta ihoni on siitä huolimatta hyvässä kunnossa. Tällä tavalla voin vähentää myös kemikaalikuormaa.”

Huulirasvan käytöstä Satu luopui, sillä siihen koukuttuminen etenkin talvisin ärsytti. Hän seurasi miehensä esimerkkiä. Tämä oli luopunut huulirasvasta, eikä kaivannut sitä lainkaan.

”Tajusin, että huulet kuivuvat, koska tottuvat rasvaan. Yhtenä syksynä en ostanut uutta huulirasvaa, ja vaikka aluksi oli hankalaa, lopulta huulet eivät enää kuivuneet.”

Jos paahdettua leipää on ikävä, leivänpaahtimia löytyy eri hintaluokista Prisman valikoimasta.

Tätä esinettä on ikävä

Koti ei tietenkään ole pelkkä tila, joka on tarkoitus saada mahdollisimman autioksi. Floristin, hortonomin ja visualistin tutkinnot hankkinut Satu painottaa, että esteettisyys on ainakin hänelle tärkeää.

Esimerkiksi joillekin huonekasvit ovat pölynkerääjiä, mutta floristille ne ovat välttämätön osa viihtyisää kotia. Sadun kauneudenkaipuu ulottuu myös vaatekaappiin. Perheenäiti ei halua pukeutua pelkkiin verkkareihin, vaikka lapsen tulon myötä vaatteiden on täytynyt olla ennen kaikkea mukavia.

Ratkaisu on löytynyt vaatekappaleista, jotka sopivat sävymaailmansa perusteella hyvin toistensa kanssa yhteen. Elämänvaiheeseen sopimattomat biletopit ja paljettimekot ovat saaneet lähteä. Sävyt ovat vaaleita. Kirkkaanpunainen ei pääse vaaterekkiin harmoniaa rikkomaan.

"Kannattaa noudattaa KonMarista tuttua periaatetta. Jos tavaroille on tilaa ja ne tuottavat iloa, ne kannattaa ehdottomasti säilyttää.”

Vaatekaapin selkeyttämiseen on siis auttanut karsiminen, mutta luopuminen tavarasta ei ole aina ratkaisu.

Kun perheen leivänpaahdin meni rikki, uutta ei hankittu tilalle. Viime aikoina Sadun mielessä on alkanut pyöriä, että leivät paahtava kapistus olisi sittenkin aika kiva.

”Kannattaa noudattaa KonMarista tuttua periaatetta. Jos tavaroille on tilaa ja ne tuottavat iloa, ne kannattaa ehdottomasti säilyttää.”