Igel saapui Suomeen maanantaina ja ottaa osaa paneelikeskusteluun, jossa pohditaan muodin identiteetin sekä sukupuolisuuden synergiaa.
S-ryhmän Prisma on tänä vuonna Helsinki Priden pääyhteistyökumppani. Tapahtuma huipentuu kulkueeseen lauantaina 30.6. ja Helsingin Kaivopuistossa järjestettävään puistojuhlaan.
Yhteishyvä vieraili Igelin studiolla New Yorkissa vuosi sitten. Julkaisemme muotisuunnittelijan haastattelun uudelleen Pride-viikon kunniaksi.
Stacy Igelin kansainvälisen Boy Meets Girl -malliston koti on Manhattanin muotialueen sydämessä, toimistotalon 17. kerroksessa. Seinillä on lehtileikkeitä, jotka kertovat Stacyn urasta ja BMG:n kasvusta. Stacy työskentelee yhtiön luovana johtajana.
BMG on brändinä taistellut syöpää vastaan, nostanut esiin koulukiusaamisen liittyviä ilmiöitä ja liputtanut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolesta Pride-tapahtumien aikana.
"Itseluottamus ja rohkeus eivät mene koskaan muodista. Kaikessa on kyse yhteydestä toisiin ihmisiin, yhdessä tekemisestä ja tarinoista", Igel kertoo.
Stacyn (os. Morgenstern) oma tarina alkaa Chicagosta, jossa hän kasvoi kirurgi-isän ja yrittäjä-äidin nuorimpana tyttärenä, isosisko Kathyn vanavedessä.
Kuudennella luokalla Stacy ompeli vaatteita nukeilleen ja itselleen. Myöhemmin hän järjesti kotona muotinäytöksiä: puki, stailasi ja marssitti malleina toimineita ystäviään olohuoneeseen rakennetulla näytöslavalla.
"Vanhemmat kannustivat minua tekemään töitä ja ansaitsemaan omat rahani", Stacy sanoo.
"En tiedä tarkalleen, miten rakkauteni muotiin syntyi, mutta yrittäjyyden opin äidiltäni. Hän kehitti ristiselän tuen, jota ensin pakattiin perheen kotona. Pian yritys kasvoi ulos kellarista, ja 25 vuoden jälkeen äiti myi firmansa."
Ehkä rakkaus muotiinkin tuli äidiltä. Ainakin äiti rakasti vintagea ja Donna Karanin vaatteita. Stacy päätti yliopistossa päästä harjoittelijaksi Donna Karanille. New Yorkin muotimaailmaan oli Wisconsinin yliopistosta Madisonista yli 1500 kilometriä ja kokonainen maailma, mutta Stacy ei antanut sen estää itseään. Hän aloitti tutustumalla newyorkilaisiin opiskelijoihin ja löysi jo seuraavana kesänä itsensä avustamasta Donna Karania itseään hänen näyttelytilassaan New Yorkissa.
"Opin, miten mallistoa testataan ostajilla."
Seuraavana kesänä Stacy kiersi tv-kanava CNN:n legendaarisen muotitoimittajan Elsa Klenschin kanssa kaikki mahdolliset muotinäytökset ja kuunteli, miten tämä haastatteli maailmankuuluja muotisuunnittelijoita.
"Elsa on voimanainen, joka inspiroi minua hurjasti. Opin puhumaan muodista ammattitermein ja näin käytännössä, mikä merkitys medianäkyvyydellä on brändille."
Stacy halusi oppia muotibisneksen kaikki puolet ennen kuin päättäisi, mihin itse keskittyy. Siksi hän lähti opintojensa loppuvaiheessa Lontooseen ja hankkiutui töihin Zandra Rhodesille, prinsessa Dianan ja Freddie Mercuryn kaltaisten superjulkkisten luottosuunnittelijalle.
"Zandra oli joutunut vähentämään työntekijöitään merkittävästi. Näin, millaisia vaikeuksia muotibisnekseen kuuluu, ja millaista kädet savessa -meininkiä glamourin takana on."
Valmistuttuaan Stacy muutti New Yorkiin, tietysti. New York on kovempi paikka kuin mikään: jos menestyy New Yorkissa, menestyy muuallakin. New York myös vaatii kovempaa työtä kuin mihin useimmat pystyvät.
"Mutta New York myös ruokkii luovuutta aivan erityisellä tavalla. On ihanaa sukeltaa pitkän työpäivän jälkeen metron uumeniin, kuulla musiikkia ja nähdä katutanssijoita."
New Yorkissa Stacy tapasi 22-vuotiaan Brianin, joka työskenteli markkinointialalla ja oli Stacyn mielestä oikea renessanssimies.
"Brian oli älykäs, osaava ja kohtelias, erilainen kuin kukaan muu. Minä olin yleensä se, joka huolehti treffeilläkin kaikesta, mutta Brian ei siihen suostunut. Hän haki minut kotoa ja oli miettinyt kaiken valmiiksi. Treffit olivat upeat ja loppu on historiaa", Stacy sanoo.
Stacyn ja Brianin suhde eteni niin kuin New Yorkissa on tapana: ensin luodaan ura, sitten hankitaan asunto ja kerrytetään varallisuutta. Asuminen on kallista, jos osoitteella on väliä. Brian opiskeli juristiksi ja perusti lakifirman, Stacy keskittyi kasvattamaan BMG:tä.
"Jos jotain tekisin toisin, hankkisin lapsia aikaisemmin", Stacy sanoo.
"Tiesin kyllä haluavani joskus äidiksi, mutta vuodet vierivät huomaamatta ja minä rakensin bisnestä. Yhtenä päivänä tajusin, että lapsen saaminen ei taidakaan onnistua noin vain."
BMG:n toimiston seinällä on ohuesta kierrätetystä aaltopahvista tehty toiveiden seinä. Kuka tahansa saa kirjoittaa toiveensa paperille, rullata sen pieneksi ja sujauttaa pieneen koloon.
Toiveita ei koskaan lueta, mutta Stacyn mielestä jokaisen toive toteutuu – kunhan uskoo tarpeeksi.
Seinässä on monta Stacynkin toivetta, myös se kaikkein suurin:
"Dylan syntyi rankkojen hedelmöityshoitojen jälkeen kolme vuotta sitten. Se oli vastaus rukouksiini."
Enää Stacy ei venytä työpäiviään yöhön yhtä usein kuin ennen. Dylan on aamun koulussa ja iltapäivät lastenhoitajan hoivissa, mutta iltaisin perhe pelaa lautapelejä, lukee kirjoja ja laulaa. Se on täydellinen vastapaino työn kiihkeydelle.
"Äitiys on tehnyt päivistä merkityksellisempiä. Se kristallisoi elämän tarkoituksen", Stacy sanoo.
"BMG on minulle edelleen huipputärkeä, mutta Dylan ja Brian ovat parasta, mitä minulle on tapahtunut. Haluan olla lähellä myös vanhempiani ja sisareni perhettä. Toivon, että minut muistetaan kuolemani jälkeen hyvänä ystävänä, äitinä, vaimona ja tyttärenä."
Stacy luottaa siihen, ettei elämä pääty kuolemaan. Juutalaiset eivät yleensä usko uudelleensyntymään, mutta Stacy uskoo. Hänellä on siitä todiste.
"Joka vuosi kesä-heinäkuun vaihteessa perhonen laskeutuu jokaisen perheenjäsenemme kädelle. Niin on käynyt kymmenien vuosien ajan siitä asti, kun isoäitini kuoli", Stacy sanoo.
"Ja toisilla treffeillämme Brian vei minut perhosnäyttelyyn tietämättä yhtään, mitä perhonen minulle merkitsee. Matkaamme ohjaa jokin suurempi voima, jos vain sallimme sen."
S-ryhmän Paras paikka elää -ohjelma sisältää 100 tekoa Suomen hyväksi. Yksi niistä on edistää monimuotoisuutta viestinnän keinoin. Erilaiset näkemykset rikastuttavat niin työyhteisöjä kuin yhteiskuntaa.