Pian alkaa ajanjakso, jolloin juhlin hillittömästi

Pian koittava toukokuu on Suomessa maaginen. Kesä ilmoittaa saapumisestaan – ensin on vappu ja munkit, sitten äitienpäivä ja kohta lauletaankin jo Suvivirttä. Lapsuudessa toukokuu merkitsi sukkahousujen vaihtumista polvisukkiin. Mikä vapauden tunne!

Ranskassa toukokuun merkitys on vuosikellossa toisenlainen: iso osa ranskalaislapsista palaa vasta kuun taitteessa pääsiäislomilta kouluun. Edessä on viimeinen parin kuukauden rykäisy ennen pitkiä kesälomia, jotka alkavat vasta heinäkuun alussa.

Kevätlukukauden viimeiset koulukuukaudet ovat onneksi herkullisimmasta päästä. Vapaapäiviä kertyy viimeisille viikoille valtavat määrät: vapun ja helatorstain lisäksi vapaata saadaan toisen maailmansodan päättymispäivästä (8.5.) ja virallisesta helluntaista, eli 9. kesäkuuta. Kun mukaan lasketaan pienten vapaat keskiviikot, tuntuu, ettei opinahjossa käydä kuin kääntymässä.

Loppuvuosi on hupia myös muusta syystä: huhtikuun pitkien pääsiäislomien ja toukokuun lukuisten vapaiden vuoksi kesäkuulle kertyvät nimittäin aivan kaikki kissanristiäiset. Silloin juhlitaan loppukevään ja -kesän lasten syntymäpäiviä, joissa jälkikasvulla riittää juoksemista. Mutta se ei riitä, sillä ranskalaisten agendalla ovat myös valtava määrä muuta juhlittavaa. Voi tätä sosiaalisen elämän riemua.

Ranskalaisia koulun päättäjäisiä ei voi verrata suomalaisiin kevätjuhliin. Suvivirren ja todistuksen jakamisen sijasta koululle kokoonnutaan nimittäin viettämään aikaa yhdessä jopa koko päiväksi. Pihalla on aktiivivanhempien ja opettajien järjestämiä arpajaisia ja letunpaistoa sekä erilaisia pelejä ja leikkejä. Viime vuonna kermesse huipentui meidän koulullamme yhteisruokailuun ja pihadiskoon, jossa jorattiin sitten koko porukalla.

Harrastuskerhojen loppujuhlat tulivat minulle aikoinaan suurena yllätyksenä. Aikaa niihin kannattaa varata kesäkuulta useampi päivä – riippuen tietysti perheen aktiivisuudesta.

Tyttären jumppakerhon ryhmien loppuesitykset kestävät esimerkiksi aina kokonaisen kesälauantain, minkä jälkeen kokoonnutaan usein vielä salin pihalle grillaamaan ja juomaan viiniä. Oman tenniskerhon lopettajaisiin puolestaan valmistaudutaan kokkaamalla. Kerhoturnauksen lisäksi ohjelmassa on nimittäin syömistä yhteisestä nyyttikestipöydästä ja tietysti seurustelua tuntikaupalla. Päivä humpsahtaa siihenkin.

Meidän seudullamme on tavanomaista myös kokoontua kouluvuoden päätteeksi rannalle iltapiknikille. Mikä erinomainen tapa se onkaan tutustua lasten luokkien vanhempiin! Mutta näihinkin on varattava pari iltaa ja tietysti valmistauduttava ruokatuomisin.

Oman työpaikan kesäjuhlat osuvat puolestaan aina juhannuksen tienoille. Silloin työmaan pihalla grillataan ja skoolataan, mutta onneksi useimmiten työpäivän päätteeksi. Se on hyvä, sillä viikonloppuja ei olisi enää jäljellä, eikä juuri virtaakaan.

Kun touko-kesäkuun rutistus on ohitse, alkaa loman kiihkeä odotus. Jo pelkästään siksi, että saisi olla hetken rauhassa ja ihan hiljaa.