Saako vieraita lapsia komentaa? Tee näin ja kukaan ei itke

Lapsia tulossa kylään omaan kotiin, jee! Vai onko sittenkään?

Osa on saattanut kohdata tilanteen, jossa vierailulle tullut lapsi rikkoo kodin sääntöjä. Lapsi hyppii vaikkapa asukkaiden sängyllä tai kiskoo koiraa hännästä.

Vieraan lapsen voi saada kiinni jopa siitä, että seinään on ilmestynyt tussilla tehty taideteos.

Miten tällaisissa tilanteissa vierasta lasta kuuluisi komentaa?

Lastenpsykiatri Riikka Riihonen puhuisi komentamisen sijaan lapsen ohjaamisesta. Oikeanlainen ohjaaminen voi olla monenlaista lapsesta riippuen.

”On hyvä muistaa, että lapset tekevät yleensä parhaansa, mutta eivät aina osaa. Tästä näkökulmasta kannattaa lähteä liikkeelle”, hän sanoo.

Jos kyseessä on pieni lapsi tai lapsi, joka ei ole kehityksellisesti vielä kovin kypsä, hän tarvitsee paljon ohjausta uusissa ja vieraissa tilanteissa. Kun siis lapsi tulee kylään, häntä kuuluu ohjata, miten kyläillessä toimitaan.

”Ohjaaminen lähtee luontevasti monilla ihan siitä, että tervehtii vierailulle tulevaa lasta ja kertoo, mihin meillä jätetään kengät”, Riihonen sanoo.

Samalla voi esimerkiksi kertoa, missä on vessa ja missä meidän kodissamme on sallittua leikkiä.

Vahvista lapsivieraan toivottua käytöstä

Toivottua käytöstä voi vahvistaa kehuilla. Vierailulle tulevaa pientä lasta voi esimerkiksi kehaista siitä, miten hienosti tämä tervehti tai ihastella, miten rauhallisesti tämä osaa leikkiä.

”Lapset ovat kuitenkin erilaisia. Jotkut ovat levottomampia kuin toiset, ja jotkut kuormittuvat uusissa tilanteissa muita helpommin. Esimerkiksi neuroepätyypillisille lapsille kyläilytilanteet voivat olla aika iso haaste”, Riihonen sanoo.

Jos vieraileva lapsi käyttäytyy huonosti, aikuisen kuuluu tietysti puuttua käytökseen. Ensisijaisesti vastuu on lapsen omilla vanhemmilla, jos nämä ovat mukana.

”Jos vanhemmat eivät kuitenkaan puutu, myös vieras aikuinen voi totta kai puuttua tilanteeseen”, Riihonen sanoo.

Jokaisella kodilla on omat tavat ja säännöt. Jos esimerkiksi sohvalla ei saa hyppiä, voi sanoa, että ”täällä ei ole sopivaa hyppiä sohvalla” tai ”meillä ei kuulu pomppia sohvalla”. Haasteena voi olla, että kielto tehoaa hetken levottomaan lapseen, mutta pian tämä unohtaa ohjeen. Asiasta voi joutua sanomaan useasti.

”Jos ohje tai komennus ei tehoa, pieni lapsi poistetaan tilanteesta: esimerkiksi nostetaan lapsi pois sohvalta tai pidetään huolta, ettei lapsi pääse käsiksi vaikkapa siihen koiraan, jonka häntää kiskoo”, Riihonen sanoo.

Aikuisten välille voi tulla kitkaa

Vierailulle tulleen lapsen vanhemmat eivät välttämättä pidä siitä, että heidän lastaan ohjataan tai komennetaan.

Se on kinkkinen tilanne, Riihonen myöntää.

”Voi olla, että kodeissa on eri säännöt ja vanhemmat saattavat siksi pahastua. Aina pulma ei liity sääntöihin. Vanhemmalle voi olla myös vaikeaa sulattaa sitä, että joku muu ohjaa omaa lasta”, hän sanoo.

Silloin kyseessä on aikuisten välinen asia. Tilanteesta ei välttämättä kannata keskustella heti, jos tunteet ovat pinnassa.

”Mutta jos vanhemman huomaa loukkaantuvan lapsensa ohjaamisesta, on hyvä miettiä, pitäisikö tästä aiheesta puhua. Voi pohtia, mitä me tästä ajattelemme ja miten toimimme jatkossa”, Riihonen kannustaa.

Sillä tavalla vierailut sujuvat jatkossa mallikkaammin.

Jokaisessa kodissa on omat sääntönsä

On kuitenkin selvää, että toisen kodissa vieraillessa noudatetaan sen kodin sääntöjä. Vaikka omassa kodissa lapset saavat syödä sohvalla, ei se välttämättä ole sopivaa toisten kotona.

Kun lapsen kaverit alkavat kyläillä itsenäisesti, lapsen olisi hyvä tietää oman kotinsa säännöt, Riihonen sanoo.

”Ohjeita ei tarvitse olla monia, mutta on tärkeää, että ne ovat lapsella tiedossa. Esimerkiksi mihin jätetään kengät, saako olla ruudulla, otetaanko välipalaa vai ei ja siivotaanko jäljet vai ei”, hän kuvailee.

Näin lapsi pystyy itsekin kertomaan kaverilleen, miten meillä toimitaan. Vanhempi saattaa joutua pohtimaan, mihin kaikkeen puuttua, kun lapsen kaverit alkavat kyläillä itsenäisesti.

”Vanhempi saa puuttua kaikkeen sellaiseen, mikä hänen mielestään ei sovi kodin ympäristöön. On vanhemman oikeus määritellä, miten hänen perheensä kodissa toimitaan”, Riihonen sanoo.

Toisten satuttaminen tai loukkaaminen ovat tilanteita, joihin vanhemman kuuluu aina puuttua.

Jos vierailulle tuleva lapsi ei millään tottele isäntäväkeä, lapselle saattaa joutua sanomaan, että sinä et nyt valitettavasti voi ensi kerralla tulla tänne, kun et pysty noudattamaan ohjeita.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää

Omassa työssään Riihonen on huomannut, että kodeilla on lukemattomia erilaisia tapoja elää – eikä ole olemassa yhtä ainoaa ja oikeaa tapaa.

Yhdessä kodissa voi olla tiukka karkkipäivä ja toisessa taas ei. Jossain perheessä ollaan tarkempia lelujen pois korjaamisesta kuin toisaalla.

Eteen voi tulla ristiriitainen tilanne, jos vierailevan lapsen vanhemmalla on paljon sääntöjä lapsen vierailulle. Saatetaan vaikkapa kertoa, ettei lapsi saa katsoa televisiota tai syödä makeaa.

”Esimerkiksi ruutuaika on asia, josta eri perheillä voi olla erilaisia sääntöjä. On ihan hyväkin asia keskustella alakouluikäisten lasten kaveripiirin vanhempien kanssa, miten vaikka ruutuajasta pidetään huolta”, Riihonen sanoo.

Täyttä vastuuta oman lapsen ruutuajasta ei voi kuitenkaan siirtää kaverin vanhemmille.

”Esimerkiksi koulun jälkeen voi olla tilanne, jossa lapset ovat keskenään eikä kyläilykohteen vanhempi pysty täysin kontrolloimaan, mitä lapset tekevät”, Riihonen huomauttaa.