Kolmen lapsen isoäiti Anna Liisa Pasonen, 62, käy Mikkelin Tuukkalan päiväkodissa joka toinen viikko. Välillä lapset tulevat hänen luokseen. Tällä kertaa mummon kanssa rakennushommissa on 5-vuotias Ella Neuvonen.
Minkälaista on olla kylämummi?
"Mummolaan tulee elämää, kun bussi tuo pari kertaa vuodessa kotipihaamme yli viisikymmentä läheisen päiväkodin lasta. Kaikilla ei ole isovanhempia tai he asuvat kaukana.
Talvella lasketaan mäkeä ja pilkitään. Silloin pilkkireikää tapittaa niin monta silmäparia kuin vain reiän ympärille mahtuu. Kesällä teemme kaarnalaivoja ja pihlajanmarjahelmiä. Pihalle katetaan pitkä pöytä. Ulkona ruoka maistuu joka ikiselle.
Luottamuksellinen suhde lapsiin syntyy vain olemalla läsnä. Pidän heitä sylissä ja kuuntelen. Ihmettelen lähteneitä hampaita, uusia pipoja ja lapasia.
Lapsiin kiintyy, ja haikeus iskee joka kerta, kun he lähtevät kouluun. On ihanaa, kun koululaiset juoksevat halaamaan ja sanovat, että mummo tuli. Jatkan tätä niin kauan kuin jaksan", Anna Liisa Pasonen kertoo.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton lähes 400 kylämummia ja -vaaria ovat vapaaehtoisia, jotka vierailevat lasten ilona perhekahviloissa, sairaaloissa, päiväkodeissa ja kouluissa.
