Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.
Omenapuun hankinnassa huomioidaan lajikkeen kasvutapa, satoisuus ja taudinkestävyys. Myös hedelmien kypsymisajankohdalla on merkitystä. Ensisijaisesti valitaan lajike, joka menestyy paikkakunnan kasvuvyöhykkeellä.
Omenapuun taimet ostetaan ja istutetaan keväällä. Etelä-Suomessa myös syyskesä on istutusaikaa. Puut kukkivat ja tuottavat parhaan sadon aurinkoisella kasvupaikalla. Ne menestyvät meillä Ahvenanmaalla, eteläisellä rannikolla ja suotuisissa kasvuoloissa myös Keski-Suomessa.
Perinteiset omenapuut ovat leveitä ja korkeita. Hillittykasvuiset lajikkeet ovat kohtuullisen matalia ja hidaskasvuisia, pienen puutarhan puita.
Omenapuun valinta
Käyttötarkoitus
Lajikkeita arvioidaan myös sen mukaan, mihin käyttöön omenat tulevat, syödäänkö ne sellaisenaan vai ovatko ne talouskäyttöön. Hedelmien koostumus vaihtelee lajikkeilla. Omenoissa on makeita, happamia, kovia ja pehmeitä. Herkkuomenat syödään heti tai varastoidaan muutamiksi viikoiksi. Happoisen lajikkeen hedelmistä keitetään hilloa ja mehua.
Parhaiten varastointia kestävät talviomenat, jotka kypsyvät syyskuun lopulla ja lokakuussa. Kun ne kerätään hiukan ennen täyttä kypsyyttä, ne säilyvät pisimpään, jopa jouluun saakka.
Toiset omenalajikkeet soveltuvat paremmin esimerkiksi leivontaan kuin toiset.
Syötkö, säilötkö, leivotko? Se, mitä omenapuille aikoo tehdä, vaikuttaa omenapuun valintaan.
Sadonkorjuuaika
Omenat jaotellaan kypsymisajan mukaan kesä-, syys- ja talvilajikkeisiin. Kesäomenat kypsyvät syyskesällä. Ne säilyvät varastoituna vain muutamia viikkoja. Syyslajikkeet poimitaan syys–lokakuussa. Ne säilyvät parhaimmillaan muutaman kuukauden. Talviomenat kerätään juuri ennen pakkasten tuloa. Ne maustuvat varastoinnin aikana ja säilyvät pitkään. Kypsymisajankohdat limittyvät, eikä ryhmittely ole aivan tarkkaa.
Omenapuun pölyttyminen
Kaikki omenapuut hyötyvät ristipölytyksestä. Pölytys varmistuu, kun omenatarhassa on 3–4 eri lajiketta. Yleensä pölytys onnistuu hyvin eri lajikkeiden välillä ja puut tuottavat runsaan sadon myös pienessä omenatarhassa.
Toiset lajikkeet ovat parempia pölyttyjiä kuin toiset. Viljelylajikkeistamme vain Sariola on täysin riippuvainen toisen lajikkeen siitepölystä. Kuvan Valkea Kuulas on erityisen hyvä pölyttäjä.
Omenalajikkeet
Venäläiset lajikkeet
Perinteiset omenalajikkeemme ovat pääosin kotoisin Venäjältä, muun muassa Karjalasta, jonka ilmasto on hedelmäpuille suotuisa. Idästä kotoisin olevien lajikkeiden peiteväri on tavallisimmin vaalea. Punainen peiteväri on vanhojen venäläisten lajikkeiden joukossa harvinainen. Niiden hedelmät ovat maukkaita, usein melko pieniä tai keskikokoisia.
Vanhat venäläiset lajikkeet ovat meillä viljelyssä olevista lajikkeista kestävimpiä. Muutamat menestyvät Oulun korkeudella, kestävimpiä voi suotuisissa oloissa viljellä jopa Rovaniemen korkeudella.
Omenapuu on kukkiessaan hyvin kaunis.
Kaikki omenapuut hyötyvät ristipölytyksestä.
Taudinkestävyys
On suositeltavaa, että omenatarhassa ei käytetä kemiallisia torjunta-aineita. Siksi taudinkestävyys on tärkeää puun valinnassa. Hedelmärupi on omenapuiden taudeista hankalimpia. Se on sienitauti, joka muuntuu ja kehittää torjunta-aineille kestäviä kantoja.
Jalostuksella pyritään kehittämään vastustuskykyisiä lajikkeita, jotka eivät saa tartuntaa tai joihin tauti tarttuu heikosti.
Muut lajikkeet
Suomeen on tuotu omenalajikkeita myös Ruotsista ja sen kautta Itämeren rannikkoalueilta sekä Kanadasta ja Yhdysvalloista. Pohjoisamerikkalaiset lajikkeet ovat pitkälle jalostettuja, satoisia ja suurikokoisia. Niiden peiteväri on yleensä kirkkaanpunainen, ja ne ovat usein alttiita hedelmäruvelle.
Eri omenalajikkeita on lukuisia.
Hedelmärupi ja muumiotauti
Myös osa vanhoista venäläisistä ja kotimaisista lajikkeista altistuu hedelmäruvelle, kun kasvukausi on sateinen. Muumiotauti on omenapuiden sienitauti, jolle osa ohutkuorisista kesä- ja syyslajikkeista on alttiita. Sienitautien aiheuttamia itiöitä on ilmassa etenkin, kun säät ovat kosteita ja lämpöisiä. Muumiotaudin itiöt pääsevät helposti hedelmään, jossa jo on hedelmäruven vioitusta.
Taudinkestävyys on tärkeää omenapuun valinnassa.
Omenalajikkeita alkuperämaan, satoajan ja ominaisuuksien mukaan
Vanhoja venäläisiä omenalajikkeita
Aleksanteri
Antonovka
Anisovka
Borgovskoje
Harlamovski
Sokerimiron
Tsaarin Kilpi
Punakaneli
Keltakaneli.
Ruotsista tai sen kautta ja Itämeren rannikolta tulleita lajikkeita
Åkerö
Bergius
Sävstaholm ja Gyllenkrokin Atsrakaani
Valkea Kuulas
Tallinnan Päärynäomena
Saviomena
Syysjuovikas.
Pohjoisamerikkalaisia lajikkeita
Atlas
Punainen Atlas
Lobo
Melba
Punainen Melba ja Raike
Ranger ja Quinte.
Kesäomenalajikkeita
Pirja
Huvitus
Valkea Kuulas
Lohjan Kirkas
Vuokko
Petteri
Aholan Aikainen Vaha
Quinte
Ranger
Bergius
Sävstaholm
Gyllekrokin Astrakaani
Tallinnan Päärynäomena
Mustialan Valkea Kesäomena
Lavia
Sokerimiron
Kersti
Snygg
Gallen
Valkea Nalif
Rupert
Borgovskoje.
Syysomenalajikkeita
Samo
Melba
Jättimelba
Punainen Melba
Sandra
Heta
Pekka
Punakaneli
Keltakaneli
Ananaskaneli
Raike
Syysjuovikas
Luotsi
Sariola
Kavlås
Harlamovski
Charlottenthal
Valkealan Syys
Pohjolan Ruusu
Saviomena
Rauteel
Anisovka
Aleksanteri
Lepaan Meloni.
Talviomenalajikkeita
Lobo
Åkerö
Atlas
Punainen Atlas
Tobias
Talvikaneli
Juuso
Konsta
Talvikki
Aroma
Lepaan Liereä
Turso
Tellisaare.
Hedelmäruvelle vastustuskykyisiä lajikkeita
Gyllenkrokin Astrakaani
Tallinnan Päärynäomena
Lavia
Anisovka
Syysjuovikas
Saviomena
Pohjolan Ruusu
Sariola
Lepaan Liereä
Antonovka
Tellisaare.
Hyviä pölyttäjälajikkeita
melbat
kanelit
Valkea Kuulas
Raike
Lavia
Sokerimiron
Bergius
Sävstaholm
Lepaan Meloni
myös marjaomenapuut pölyttävät tehokkaasti tarhaomenapuita.