Omenapuun taimet ostetaan ja istutetaan keväällä. Etelä-Suomessa myös syyskesä on istutusaikaa. Puut kukkivat ja tuottavat parhaan sadon aurinkoisella kasvupaikalla. Ne menestyvät meillä Ahvenanmaalla, eteläisellä rannikolla ja suotuisissa kasvuoloissa myös Keski-Suomessa.
Perinteiset omenapuut ovat leveitä ja korkeita. Hillittykasvuiset lajikkeet ovat kohtuullisen matalia ja hidaskasvuisia, pienen puutarhan puita.
Lajikkeita arvioidaan myös sen mukaan, mihin käyttöön omenat tulevat, syödäänkö ne sellaisenaan vai ovatko ne talouskäyttöön. Hedelmien koostumus vaihtelee lajikkeilla. Omenoissa on makeita, happamia, kovia ja pehmeitä. Herkkuomenat syödään heti tai varastoidaan muutamiksi viikoiksi. Happoisen lajikkeen hedelmistä keitetään hilloa ja mehua.
Parhaiten varastointia kestävät talviomenat, jotka kypsyvät syyskuun lopulla ja lokakuussa. Kun ne kerätään hiukan ennen täyttä kypsyyttä, ne säilyvät pisimpään, jopa jouluun saakka.
Toiset omenalajikkeet soveltuvat paremmin esimerkiksi leivontaan kuin toiset.
Syötkö, säilötkö, leivotko? Se, mitä omenapuille aikoo tehdä, vaikuttaa omenapuun valintaan.
Omenat jaotellaan kypsymisajan mukaan kesä-, syys- ja talvilajikkeisiin. Kesäomenat kypsyvät syyskesällä. Ne säilyvät varastoituna vain muutamia viikkoja. Syyslajikkeet poimitaan syys–lokakuussa. Ne säilyvät parhaimmillaan muutaman kuukauden. Talviomenat kerätään juuri ennen pakkasten tuloa. Ne maustuvat varastoinnin aikana ja säilyvät pitkään. Kypsymisajankohdat limittyvät, eikä ryhmittely ole aivan tarkkaa.
Kaikki omenapuut hyötyvät ristipölytyksestä. Pölytys varmistuu, kun omenatarhassa on 3–4 eri lajiketta. Yleensä pölytys onnistuu hyvin eri lajikkeiden välillä ja puut tuottavat runsaan sadon myös pienessä omenatarhassa.
Toiset lajikkeet ovat parempia pölyttyjiä kuin toiset. Viljelylajikkeistamme vain Sariola on täysin riippuvainen toisen lajikkeen siitepölystä. Kuvan Valkea Kuulas on erityisen hyvä pölyttäjä.
Perinteiset omenalajikkeemme ovat pääosin kotoisin Venäjältä, muun muassa Karjalasta, jonka ilmasto on hedelmäpuille suotuisa. Idästä kotoisin olevien lajikkeiden peiteväri on tavallisimmin vaalea. Punainen peiteväri on vanhojen venäläisten lajikkeiden joukossa harvinainen. Niiden hedelmät ovat maukkaita, usein melko pieniä tai keskikokoisia.
Vanhat venäläiset lajikkeet ovat meillä viljelyssä olevista lajikkeista kestävimpiä. Muutamat menestyvät Oulun korkeudella, kestävimpiä voi suotuisissa oloissa viljellä jopa Rovaniemen korkeudella.
Omenapuu on kukkiessaan hyvin kaunis.
Kaikki omenapuut hyötyvät ristipölytyksestä.
On suositeltavaa, että omenatarhassa ei käytetä kemiallisia torjunta-aineita. Siksi taudinkestävyys on tärkeää puun valinnassa. Hedelmärupi on omenapuiden taudeista hankalimpia. Se on sienitauti, joka muuntuu ja kehittää torjunta-aineille kestäviä kantoja.
Jalostuksella pyritään kehittämään vastustuskykyisiä lajikkeita, jotka eivät saa tartuntaa tai joihin tauti tarttuu heikosti.
Suomeen on tuotu omenalajikkeita myös Ruotsista ja sen kautta Itämeren rannikkoalueilta sekä Kanadasta ja Yhdysvalloista. Pohjoisamerikkalaiset lajikkeet ovat pitkälle jalostettuja, satoisia ja suurikokoisia. Niiden peiteväri on yleensä kirkkaanpunainen, ja ne ovat usein alttiita hedelmäruvelle.
Eri omenalajikkeita on lukuisia.
Myös osa vanhoista venäläisistä ja kotimaisista lajikkeista altistuu hedelmäruvelle, kun kasvukausi on sateinen. Muumiotauti on omenapuiden sienitauti, jolle osa ohutkuorisista kesä- ja syyslajikkeista on alttiita. Sienitautien aiheuttamia itiöitä on ilmassa etenkin, kun säät ovat kosteita ja lämpöisiä. Muumiotaudin itiöt pääsevät helposti hedelmään, jossa jo on hedelmäruven vioitusta.
Taudinkestävyys on tärkeää omenapuun valinnassa.
Vanhoja venäläisiä omenalajikkeita
Ruotsista tai sen kautta ja Itämeren rannikolta tulleita lajikkeita
Pohjoisamerikkalaisia lajikkeita
Kesäomenalajikkeita
Syysomenalajikkeita
Talviomenalajikkeita
Hedelmäruvelle vastustuskykyisiä lajikkeita
Hyviä pölyttäjälajikkeita
Herkullisia kesälajikkeita
Aromikkaita syys- ja talvilajikkeita
Mehukkaita ja happoisia talousomenoita