Mitkä ovat sekasyöjän ilmastovalintoja? Näin pienennät hiilijalanjälkeäsi liha- ja kalaosastolla

”Kaksi kertaa viikossa kalaa, eri kalalajeja vaihdellen.” Tuttu suositus on hyvä pohja ilmastoystävälliselle ja terveelliselle ruokavaliolle.

Jos lisäksi vielä vaihtaa pari liha-ateriaa kasvisruoiksi, sekasyöjän hiilijalanjälki pienenee noin 15 prosentilla. Myös punaisen lihan korvaaminen possulla ja broilerilla keventää hiilijalanjälkeä.

Runsaasti kalaa sisältävä ruokavalio, jossa on sopivasti maitotuotteita, on ravitsemuksellisesti hyvä vaihtoehto. Kun valitsee lautaselleen lähivesistä pyydettyä sesonkikalaa, etenkin muikkua, silakkaa ja särkikaloja, huolehtii myös ympäristön hyvinvoinnista. Kotimaisten luonnonkalojen kannat ovat kestäviä ja niiden kalastaminen vähentää vesistöjen rehevöitymistä.

Kasvatettujen kalojen hiilijalanjälki on luonnonkaloihin verrattuna moninkertainen, mutta lihan suhteen sekin on pieni. Kun siis syöt naudanpihvin sijasta palan lohta, teet silloinkin pienen ekoteon.

Viljeltyjen kalojen ilmastovaikutusta lisää niiden rehuruokinta. Yhden kirjolohikilon kasvattamiseen kuluu yleensä noin kilo silleistä tai silakoista valmistettua rehua.

Lue vinkkejä kalan käyttöön >>

Lihan hiilijalanjälki syntyy muun muassa rehuntuotannosta ja -kulutuksesta sekä lannan käsittelystä ja varastoinnista. Lisäksi hiilijalanjälkeen lasketaan eläinsuojien energiankulutus ja eläinten tuottama metaani. Märehtivillä nauta- ja lammaseläimillä metaanin ilmastovaikutus on suuri. Siksi naudan hiilijalanjälki voi olla moninkertainen muihin lihoihin verrattuna.

Ilmaston näkökulmasta parhaita lihavaihtoehtoja ovat broileri ja possu, joita ruokitaan kotimaisella viljalla. Sianlihan tuotannossa hiilijalanjälkeä voidaan pienentää myös käyttämällä muussa elintarviketeollisuudessa syntyviä sivuvirtoja.

Vähärasvainen broilerinliha on monen keventäjän suosikki. Kun suomalaisella broilerilla korvaa naudanlihan, kevenee myös ruoan hiilijalanjälki.

Poimi herkulliset broilerireseptit >>

Kun kohdalle osuu kestävästi metsästettyä kotimaista hirveä tai kauriinlihaa, tilaisuus kannattaa käyttää hyväksi.

Poroa ei voi ilmaston näkökulmasta laittaa riistalihan seuraan, sillä märehtijänä se tuottaa paljon metaania kuten nauta ja lammaskin.

Silloin, kun ostoslistalla on naudanlihaa, voi valintoja tehdä eri tavalla tuotettujen lihojen välillä. Nurmella tai viljarehulla ruokitun suomalaisen lypsykarjan lihan hiilijalanjälki voi olla jopa puolet pienempi kuin kaukaiselta lihakarjatilalta tuodulla pihvilihalla.

Naudanlihan hiilijalanjälki vaihteleekin enemmän kuin minkään muun elintarvikkeen.

Helpoin tapa pienentää ruoan ilmastovaikutusta on vähentää lihan – etenkin punaisen lihan – syömistä, lisätä kotimaisen kalan käyttöä ja täyttää puolet lautasesta kasviksilla.

Vaikka söisimme vain puolet nykyisistä lihamääristä, saisimme siitä tarvitsemamme ravintoaineet. Samalla kovien rasvojen osuus ruokavaliossamme pienenisi, mikä tekisi hyvää verisuoniterveydelle. Pienetkin muutokset, suurista puhumattakaan, ovat siis hyviä tekoja sekä ilmastolle että itsellemme.