Se on rahan laskemista joka päivä, tyhjenevä jääkaappi, kaiken ylimääräisen karsimista menoista. Eikä sitä voi peitellä lapsiltakaan.
Näin kertoo kahdeksan vuotta työttömänä ollut Teija, 61. Hän muistaa tukisummat ulkoa sentin tarkkuudella. Kotona asuu vielä 18-vuotias kuopus, esikoinen on jo omillaan.
”Kuopus on tiennyt jo kauan tilanteestamme, vaikka jatkuva rahasta puhuminen on ihan kauheaa”, Teija kertoo.
"Kampaajalle en ole päässyt kahdeksaan vuoteen."
Päivittäinen pärjääminen vaatii tarkkuutta. Ruokaa ei heitetä koskaan roskiin, kuivahtanut leipä tuoreutuu pakkasessa. Jos sähkölaskun eräpäivä osuu keskelle kuukautta, ei se välttämättä tule hoidetuksi toimeentulotuesta ajallaan. Silloin se pitää maksaa itse, ettei tule myöhästymiskuluja.
Kela-taksin omavastuu 25 euroa pitää myös löytyä ensin omasta kukkarosta, kuten kävi hiljattain, kun Teija kotiutui sairaalasta leikkauksesta.
"Lapselleni olen takonut päähän, että koulussa pitää syödä."
Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa.
”En käy missään, mutta yritän löytää tekemistä ja sisältöä päivääni. Kävelen paljon. Kampaajalle en ole päässyt kahdeksaan vuoteen. Lapselleni olen takonut päähän, että koulussa pitää syödä”, Teija kertoo.
"Eihän tällainen ole hyväksi ihmiselle, vaan se latistaa ja lannistaa."
Joskus Teijalla on ollut vain euro rahaa kaksi päivää ennen toimeentulotuen maksatusta.
”Sillä saa yhden maitolitran. Pakkasessa meillä on kuitenkin aina hätävaraa.”
”Eihän tällainen ole hyväksi ihmiselle, vaan se latistaa ja lannistaa. Lapseni on joutunut näkemään, että äiti taistelee koko ajan. Se luo ahdistusta kotiin. Leipää en ole vielä jonottanut, se on sitten viimeinen asia”, sanoo Teija.
Katrin perheen ykkösateria: kalapuikot
Katri, 54, kertoo ymmärtäneensä vasta jälkikäteen, millaiset arvet köyhyys jätti koko perheeseen. Kun hän oli kotona kahden pienen lapsen kanssa, rahoja laskettiin ihan kaikessa.
Lasten isä on kuvataiteilija, jolla ei ollut palkkatuloja. Katrin töihin meno ei olisi parantanut tilannetta, koska lastentarhanopettajan palkka on niin pieni. Sitten syntyi kolmas lapsi.
Kaksi lapsista on ollut masentuneita, samoin Katri itse. Lapsista luovin, josta olisi voinut tulla kuvataiteilija, lähti lopulta opiskelemaan taloustieteitä. Hän oli niin kyllästynyt rahattomuuteen.
Katri kertoo, että perheellä oli ruokaa, mutta se ei ollut kovin laadukasta. Kalapuikot olivat ykkösateria. Elämä kapeni myös sosiaalisesti, koska vieraiden kutsuminen tai kyläily ei tullut kyseeseen. Ei ollut rahaa tarjoiluihin tai viemisiin.
”Yksi lapsista olisi halunnut soittaa jotakin instrumenttia, mutta en voinut tarjota hänelle sellaista harrastusta.”
"Itselleni en voinut ostaa ikinä mitään."
Katrille itselleen rahattomuus oli vaikeinta oman naiseuden kannalta.
”Itselleni en voinut ostaa ikinä mitään. Käytin sentinmittaisia kajaleja, koska ei ollut rahaa meikkeihin. Silmälasit maksoi sossu, mutta ne olivat kamalan rumat.”
Kun Katri palasi töihin päiväkotiin, perheen tulot eivät silti nousseet, koska monet tuet lakkasivat. Kumpikin vanhemmista oli korkeasti koulutettu ja teki hurjasti töitä, mutta perhe oli edelleen totaalisen rahaton.
”Perustulo olisi viisas ratkaisu. Silloin ihminen hyötyisi edes vähän siitä, että yrittää”, Katri sanoo.
Unettomia öitä pojan opintojen rahoittamisesta
Teijan molemmat pojat ovat aina menestyneet koulussa hyvin. Nuorempi poika on saanut tukea lukion oppimateriaaleihin Pelastakaa Lapset -yhdistyksen Eväitä elämälle -hankkeesta. Muuten vähävaraisen äidin poika ei voisikaan opiskella ylioppilastutkintoa.
Hiljattain äiti vietti unettomia öitä joutuessaan taistelemaan Kelan kanssa siitä, joutuuko poika täysi-ikäiseksi tullessaan ottamaan opintolainaa. Kotona asuvalle 18 täyttäneelle toisen asteen opiskelijalle ei aiemman käytännön mukaan myönnetty toimeentulotukea.
Pitkän taistelun voitti Teija; lainaa ei ole pakko ottaa. Nyt poikakin saa toimeentulotukea, ja lukio-opinnot ovat hyvällä mallilla.
"On taatusti tuhansia, jotka eivät pärjää tukiviidakossa."
Teijan mielestä toimeentuloa koskevissa palveluissa pitäisi olla parempi neuvonta.
”Itse osaan jo kokemuksella hoitaa asiani, mutta on taatusti tuhansia, jotka eivät pärjää tukiviidakossa. Eivät yksinkertaisesti tiedä, mitä tehdä”, hän sanoo.
