Kun Ranskassa asuva Helena Liikanen-Renger tulee Suomeen, hän suuntaa ensimmäisenä lähimpään Alepaan. Patongin ja bouillabaissen jälkeen on pakko saada pinaattikeittoa ja karjalanpiirakoita.
”Ne makuelämykset ovat tallentuneet jonnekin syvälle minuun. Piirakoita olen tuonut Ranskaankin, mutta paikalliset ystäväni eivät arvosta niiden makua ja rakennetta”, hän nauraa.
Toimittaja-kirjailija Helena Liikanen-Renger, 46, aloittaa elokuussa Yhteishyvän kolumnistina.
Teksteissään Liikanen-Renger aikoo havainnoida ranskalaista arkea suomalaisin silmin – ja toisinpäin. Hän haluaa näyttää, ettei arki Ranskassa ole välttämättä parempaa, mutta monin tavoin erilaista.
Bonjour täytyy muistaa
Ranskalaiset saattavat vaikuttaa tylyiltä. Yksi syy saattaa olla Liikanen-Rengerin mukaan se, että he ovat tottuneet kohteliaaseen käytökseen ja fraaseihin ja odottavat niiden käyttöä myös muilta. Suomalaisilla on tässä opeteltavaa, hän sanoo.
”Kun menee leipäkauppaan, pitää myyjälle sanoa bonjour ja s’ il vous plaît ja mielellään vielä madame tai monsieur siihen päälle. Ranskalaiset ovat tosi ylpeitä kulttuuristaan ja kielestään.”
Liikanen-Renger nauttii ranskalaisten sosiaalisuudesta ja kyvystä kohdata vieraita ihmisiä.
”Rakastan yli kaiken pieniä kohtaamisia leipäkaupassa tai tennistunnilla. Arki on paljon ankeampaa, jos ei käy läpi päivän kuulumisia muiden kanssa. Ranskassa tavallaan pitää olla puhelias ja muista kiinnostunut.”
”Vaikka olen tosi sosiaalinen, välillä sitä täytyy säädellä. Rauha tulee Suomessa.”
Suomessa Liikanen-Renger lataa sosiaalisia akkujaan. Hartiat laskeutuvat ja oma henkilökohtainen tila laajenee. Se tuntuu ajoittain myös rentouttavalta.
”Vaikka olen tosi sosiaalinen, välillä sitä täytyy säädellä. Rauha tulee Suomessa.”
Helena Liikanen-Renger on asunut ison osan elämästään ulkomailla. Isän työn takia perhe asui vuosia Brysselissä. Maailma on kutsunut siitä asti. Ennen yliopisto-opintoja Liikanen-Renger oli Intiassa kehitysmaavaihdossa, sitten Ranskassa Erasmus-vaihdossa.
”Nuorena etsin aina uusia mahdollisuuksia päästä ulkomaille.”
Vuonna 2009 Liikanen-Renger tutustui Tahkolla ranskalaiseen insinööriin, joka teki Suomessa töitä Nokialle. Nykyään parilla on kaksi kouluikäistä lasta.
Etelä-Ranskan Grassessa perheen koti on ollut kolme vuotta. Ennen Grasseen muuttoa Liikanen-Renger toimi kolme vuotta Washingtonissa Suomen suurlähetystön lehdistövirkamiehenä. Perhe on asunut myös muun muassa Antibesissa ja Los Angelesissa.
Estetiikka vastaan hömppä
Ranskalaisessa kulttuurissa elintärkeitä asioita kuten hyvää ruokaa, viiniä, estetiikkaa ja tuoksuja pidetään Suomessa yhä vähän hömppänä. Suomalaiset arvostavat monissa asioissa käytännöllisyyttä ja järkevyyttä niiden edelle. Ihmisen on hyvä esimerkiksi pukeutua järkevästi ja ulkoilla huonollakin säällä.
”Ranskalainen ajattelee, että miksi pitää mennä ulos, jos on pimeää ja sataa?”
Suomalainen arki on myös ranskalaista aikataulutetumpaa, Liikanen-Renger sanoo. Hänelle riittäisi vähempikin.
”Pidän ranskalaisten ja ranskalaisen arjen arvaamattomuudesta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse suunnitella etukäteen. Aikataulutettu elämä käy helposti tylsäksi.”
Kotikaupunki houkuttelee turisteja
Grasse sijaitsee eteläisessä Ranskassa ja tunnetaan hajuvesien kotikaupunkina, joka houkuttelee vuosittain bussilasteittain turisteja. Sesongin aikana monet paikalliset tekevät pitkää päivää, eivätkä edes yritä tunkea heinä-elokuussa rannalle matkailijoiden joukkoon.
”Välillä tuntuu hassulta kiirehtiä töihin, kun näkee ihmiset terasseilla sateenvarjodrinkkeineen. Turistikaudella ikään kuin luovutamme uimarannat matkailijoille ja saamme ne takaisin syksyllä.”
Talvella Grasse muuttuu ”haamukaupungiksi”. Moni pikkukauppa sulkee ovensa, ja rannikkokaupunkien loma-asunnot kumisevat tyhjyyttään.
Turistin silmin värikkäiden talojen ja pienten kujien Grasse on vanha ja söpö. Paikallisille kaupunki näyttää myös toisenlaiset kasvot. Turisti ei ehkä huomaa asuntojen kosteusongelmia, eikä satunnainen rotta välttämättä harmita.
Myös ilmastonmuutos näkyy jo Liikanen-Rengerin kotiseudulla. Vanhat kivitalot halkeilevat, kun nousevat lämpötilat kuivattavat savista maata liikaa.
”Puiset ikkunaluukut suojaavat koteja auringon paahteelta. Suomalaisturistitkin ottavat niistä mielellään kuvia. Tuulisina öinä luukut kolisevat ja niitä pitää nousta jatkuvasti säätämään.”
Ranskaa Suomi-silmin
Yhteishyvän lukijoille Liikanen-Renger haluaa kertoa lisää ranskalaisten suhteesta ruokaan ja muotiin sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksesta arkeen Etelä-Ranskassa.
Ranskasta kirjoittaminen antaa mahdollisuuden tarkastella omaa elämää suhteessa suomalaiseen arkeen.
Suomalaisille hän haluaisi sanoa, että luontosuhteella voisi ylpeillä enemmänkin.
”Täällä melkein joka kylässä on jokin oma ruokalaji, josta ollaan ylpeitä. Koskaan ei tiedä milloin eksyy joillekin paikallisille hunajafestivaaleille.”
”Me suomalaiset emme ehkä ihan ymmärrä, miten paljon me tiedämme luonnon antimista. Sienet ja marjat sekä parhaat lakka- ja mustikkapaikat kuuluvat suomalaiseen vuosikelloon ja perimätietoon. Haluan tuoda lapsiani Suomeen mökille, jotta heille kehittyy suhde luontoon.”
