Maanviljelijä Tuomas Nummelan, 28, kotipihalta on Itämeren rantaan noin sata kilometriä. Vaikka Nummelalla ei ole merinäköalaa, hän on hyvin tietoinen Itämeren ongelmista ja maatalouden osuudesta niihin.
Itämeressä on liian paljon ravinteita, jotka aiheuttavat rehevöitymistä. Se puolestaan johtaa leväesiintymiin ja pohjaeliöitä tuhoaviin happikatoalueisiin.
Merkittävä osa vesistön liikaravinteista tulee maataloudesta. Kasviviljelytilaa hoitava Nummela haluaa olla osa ratkaisua, ei ongelmaa.
Tuomas Nummela on Kärkölässä sijaitsevan Ala-Nummelan tilan kahdeksas isäntä. Tila ja sen pellot ovat olleet Nummelan suvun omistuksessa vuodesta 1796. Entisistä ajoista muistuttavat vanha navetta ja piharakennus. Sen katolla olevalla isolla vellikellolla soitettiin pellolla työskenteleviä palkollisia ruokatauolle.
Nykyinen isäntä hoitaa peltonsa yksin. Apua Nummela saa isältään, joka siirsi tilan poikansa haltuun muutama vuosi sitten.
Ala-Nummelan maatilan isännillä on ollut sukupolvesta toiseen sama periaate: pellot jätetään parempaan kuntoon seuraavaa sukupolvea varten.
”En pidä trendisanasta kestävä, mutta sitä toiminnan on oltava”, Nummela sanoo.
”Hyvin hoidetusta pellosta hyötyvät viljelijä, maa ja jälkipolvet.”
Nummelan kestävä filosofia näkyy siinä, että hänen tilalleen Päijät-Hämeessä ilmestyi talvella lantakasa Varsinais-Suomesta. Lannan isäntä levitti pellolle, jossa kasvaa tänä kesänä sokerijuurikasta.
Satoja kilometrejä kulkenut sianlantakasa on osoitus siitä, miten maatalouteen ja Itämereen kietoutuvaan lanta- ja fosforiongelmaan etsitään uudenlaista ratkaisua. Kasvit tarvitsevat juurien kehitykseen ja kasvuun fosforia. Fosfori on Nummelan tilan kaltaisten kasvitilojen elinehto. Maaperässä fosfori tehostaa myös muiden ravinteiden ja veden käyttöä.
Fosforia on luontaisesti eläinten lannassa, ja lanta on myös erinomainen orgaaninen maanparannusaines.
Vesistöön päätyvän fosforin määrää tulee kuitenkin vähentää, sillä siellä se vauhdittaa tehokkaasti levän kasvua ja rehevöitymistä.
Moni kasvitila on kiinnostunut sikaloiden fosforipitoisesta lannasta, ja kotieläintilat haluavat päästä siitä eroon vastuullisesti, mutta kuljettaminen on kallista. Siksi suuret määrät lietelantaa päätyy useimmiten lähialueiden pelloille. Fosforia on kerääntynyt etenkin Lounais-Suomen rannikkoalueille.
Ratkaisua monimutkaiseen ongelmaan haetaan nyt tukemalla kierrätyslannan siirtoa ravinnepitoisilta eläintiloilta kasvipelloille.
Hanketta pyörittää Itämeren suojeluun keskittyvä John Nurmisen Säätiö, ja sen tavoitteena on vähentää fosforivalumia.
Lannankierrätyshanke alkoi neljä vuotta sitten. Fosforia on siirretty eläintiloilta kasvinviljelyyn yhteensä 16 tonnia.
Hankkeen projektipäällikkö Henri Nikkonen toivoo pilotoinnin toimivan innoittajana maataloustoimijoiden yhteistyölle jatkossakin.
”Olemme kehittäneet tapaa, jolla eläintilalliset ja viljelijät löytäisivät toisensa lantafosforin hyödyntämiseksi vesistöystävällisesti.”
Tuloksia on vaikea arvioida fosforipitoisuuksia mittaamalla, sillä ylimääräinen fosfori valuu vesistöön jopa kymmenien vuosien jälkeenkin.
Tällä hetkellä hankkeessa on mukana hyvin pieni osa Varsinais-Suomen eläintiloista. Sekä lannanluovuttajina toimineet kotieläintuottajat että vastaanottajina olleet kasvinviljelijät ovat kokeneet hankkeen tärkeäksi.
Tuomas Nummela on kasvanut maatilalla, jossa peltoja raivattiin viljelykäyttöön yli 200 vuotta sitten. Hän on ollut aina tietoinen sukunsa tarinasta ja siitä, että on yhtenä päivänä osa jatkumoa.
Nuoruusvuodet jääkiekon parissa houkuttelivat hetken maalaispoikaa kaupungin valoihin, mutta suvussa pysyneen maatilan jatkaminen ja kehittäminen on Nummelalle suuri ylpeys ja lapsuuden haave.
Merkityksellisyyttä tuo myös oman työn tarpeellisuus: kotimaisten elintarvikkeiden tuottaminen.
”Maataloutta parjataan paljon. Sanotaan, että tehdään huonosti asioita, mutta viljelijät ovat esimerkiksi konkreettisia mahdollistajia hiilen sidonnassa.”
Kierrätyslannalla lannoitetun sokerijuurikkaan Nummela nostaa syyskuun lopussa. Se päätyy jalostettavaksi ja mahdollisesti taloussokerina ruoanlaittoon, palasokerina kahviin tai raesokerina pullien päälle.
”Hyvin hoidetusta pellosta hyötyvät viljelijä, maa ja jälkipolvet.”
Uusimmat jutut sähköpostiisi
