Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.
Vasemmalla: Luokkaretkeläisiä Helsingin ydinkeskustassa vuonna 1962.  Oikealla: Jonottaminen Tähtitorniin Helsingin Kaivopuistossa vetää vakavaksi Laatokan Karjalasta saapuneet Hiitolan kansakoululaiset. Eletään vuotta 1908.

Vasemmalla: Luokkaretkeläisiä Helsingin ydinkeskustassa vuonna 1962. Kuva: Visa Mäkinen/Helsingin kaupunginmuseo. Oikealla: Jonottaminen Tähtitorniin Helsingin Kaivopuistossa vetää vakavaksi Laatokan Karjalasta saapuneet Hiitolan kansakoululaiset. Eletään vuotta 1908. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

Luokkaretki on ollut monelle ensikosketus Helsinkiin – kestosuosikkeja ovat olleet Eduskuntatalo, Ateneum ja Kaivopuisto

Teksti:
Anna Kortelainen
Kuvat:
Helsingin kaupunginmuseo, Historian kuvakokoelma/Museovirasto, Työväen arkisto, SOK
Julkaistu: 14.6.2022
Muokattu: 14.6.2022
Helsinki-retken rituaaleihin on aina kuulunut ryhmäkuvan ottaminen jonkin näyttävän kohteen edessä. Yleisimmin taustana on ollut Eduskuntatalon portaikko ja pylväikkö.

Ohjattu käynti pääkaupungissa on ollut pitkään osa suomalaisten kansalaistaitojen ja yleissivistyksen rakentamista. Vielä sotien jälkeenkin monille maakuntien lapsille, nuorille ja aikuisillekin ensikosketus Helsinkiin oli tiivistahtinen retki, josta palattiin kotiin mieli täynnä vaikutelmia.

Moni huokaisi, miten kiireistä elämä Helsingissä oli, vaikka harvan helsinkiläisen arkipäivä on yhtä täyteen ahdettu kuin retkeläisen minuuttiaikataulu.

Tilausbussin istuimilla kieppujat ja takapenkillä elämöijät eivät välttämättä tule ajatelleeksi, miten tärkeitä kasvatusopillisia tavoitteita luokkaretkelle on asetettu.

Vuonna 1986 kouluhallitus linjasi, että luokkaretkellä opitaan elämyksellisesti, edistetään oppilaan itseluottamuksen kehittymistä ja kehitetään yhteishenkeä. Ohjeiden mukaan erityishuomiota tulee kiinnittää ”ystävällisyyteen, kohteliaisuuteen ja hyviin käytöstapoihin”.

Tuolloin kouluhallitus suositteli yläasteluokille retkeä Helsinkiin, jolloin sovellettavina oppiaineina olisivat historia, äidinkieli, maantieto, kuvaamataito, musiikki, tekninen työ ja tekstiilityö.

Ohjelmaksi ehdotettiin seuraavaa: Helsingin keskusta ja sen arkkitehtuuri, Seurasaaren ulkomuseo sekä käynti elokuvissa, teatterissa tai konsertissa. Olisiko kuitenkin niin, että varsin usein ohjelmassa oli sittenkin Linnanmäen huvipuisto? Mutta mitä oppiainetta siellä sovellettiin?

Valistavaa ja vakavahenkistä

Aikuisten opintokäynneissä, tyky- tai tyhy-toiminnassa ja vetäytymispäivissä on parhaimmillaan luokkaretken tunnelmaa. Monasti työpaikkojen tai aikuisopiskelijoiden käyntikohteet ovat kuitenkin pyrkineet olemaan valistavia ja vakavahenkisiä.

Kesäkuussa 1926 Raahen opettajatarseminaari, ”koko luokka kuin elävä elohopea”, seikkaili päiväkausia Helsingin kohteissa. Nuoret naiset pitivät visusti mielessä lehtorin varoituksen: ”Pitäkääpä silmänne auki, ettette vaan jää auton alle.”

Taskussa saattoi olla kotoa saatu ostoslista tarpeellisista hyödykkeistä.

Ohjelmassa oli Kaivopuisto, yliopiston juhlasali ja kirjasto, Valtionarkisto, suurmiespatsaita, kasvitieteellinen puutarha sekä Eläintieteellinen museo, Ateneum, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Ritarihuone.

”Vapaahetkinä, joita ei meillä paljon ollut, kävimme Elannossa ruumiillisesti vahvistumassa”, tytöt muistelivat. Majapaikka löytyi Kallion kansakoulusta.

Kuten lukemattomat retkeläiset, myös nämä tulevat opettajat toivoivat saavansa tilaisuuden piipahtaa ostoksilla ja hankkia tuliaisia. Taskussa saattoi olla kotoa saatu ostoslista tarpeellisista hyödykkeistä.

Nuorison Helsinki-retkiä ohjeisti jo 1920-luvulla Koulumatkailutoimisto. Se kannusti retkeläisiä laatimaan jälkikäteen matkaraportteja. Parhaat niistä lähetettiin Opetusministeriön retkeilylautakunnalle, joka palkitsi hyvät ainekirjoittajat Suomen samoilijat -kuntoisuusmerkeillä.

Innokkaasti retkeilevä nuori saattoi hankkia Koulumatkailutoimiston oman, baskerimaisen ”teinilakin”.

Ryhmäkuva Eduskuntatalolla

Helsinki-retken rituaaleihin on aina kuulunut ryhmäkuvan ottaminen jonkin näyttävän kohteen edessä. Yleisimmin taustana on ollut Eduskuntatalon portaikko ja pylväikkö. Mielellään on asetuttu myös Kansallismuseon, Kolmen sepän patsaan tai Havis Amandan edustalle.

Osassa Helsingin retkikohteista ovat perinteisesti käyneet myös kaupunkilaiset itse. Jo kauan ennen käsitettä staycation helsinkiläiset ovat huvitelleet ryhtymällä turisteiksi omassa kotikaupungissaan ja tehneet virkistysretkiä Helsinkiin ja sen lähisaariin.

Helsinki-retken rituaaleihin on aina kuulunut ryhmäkuvan ottaminen jonkin näyttävän kohteen edessä.

Suomenlinna on ollut helsinkiläisten perinteinen saaristokohde. Seurasaaressa on perehdytty kansatieteeseen, Korkeasaaressa tutustuttu eksoottiseen eläinmaailmaan, ja kummassakin nautittu meren läheisyydestä.

Helsingin kalliorannat ovat olleet jokamiehen ja -naisen rantaloma. Nimitystä ”eväsretki” käytettiin sujuvasti ennen kuin muodikas lainasana ranskan kielestä − pique-nique − yleistyi.

Palatsi Vilhonkadulla houkutti vieraita

Yhteishyvän lukijat pääsivät aika ajoin tutustumisretkille SOK:n kohteisiin Helsingissä. Suuri retkisesonki alkoi syksyllä 1921, kun SOK:n uusi pääkonttori valmistui Rautatientorin kulmaan. Vuosikymmenten varrella osuuskauppojen väki ja monenlaiset ammatilliset ryhmät eri puolelta Suomea ovat käyneet tutustumassa SOK:n tiloihin ja toimintaan.

Myös nuoret lukijat otettiin huomioon. Kesäkuun alussa 1957 koulutytöt Polvijärveltä, Hartolasta sekä Varsinais-Suomen Metsämaalta ja Pohjois-Pohjanmaan Paavolasta pääsivät kolmeksi päiväksi Yhteishyvän vieraiksi Helsinkiin. He tutustuivat SOK:n pääkonttoriin ja siellä erityisesti Yhteishyvän toimitukseen.

He kiertelivät tilausbussilla ympäri Helsinkiä, kiipesivät Stadionin torniin ja laskivat kukkakimpun Mannerheimin haudalle. Lisäksi tytöt ehättivät käydä Seurasaaren ulkomuseossa, Korkeasaaressa, Suomenlinnassa sekä Sokoksen tavaratalossa, jossa liukuportaat herättivät suurta ihastusta.

Yleisradiossa he saivat istua Markus-sedän tuolissa ja tutustua kuunnelmien äänitehosteisiin. Tytöt vietiin katsomaan myös SOK:n tekstiili- ja trikootehtaita. Lauantaina he pääsivät Linnanmäelle, Peacock-teatteriin sekä leffaan katsomaan Sissi, nuori keisarinna -elokuvaa.

Viimeisenä retkipäivänä tehtiin vielä visiitit Kansallismuseoon ja Eduskuntataloon. Retki oli tyttöjen ensikäynti pääkaupungissa ja yhdelle heistä myös hänen elämänsä ensimmäinen junamatka.

LÄHTEET

Koulun ulkopuolella annettava opetus. Pedagogisia ohjeita. Kouluhallitus 1986; Retkeilykirja. Koulumatkailutoimisto, Helsinki 1929; Yhteishyvä 1921 ja 1957.