Suonsilmästä kukkaruukkuun

Keltainen kauhakuormain puikkelehtii ketterästi kymmenmetristen turve- ja hiekkavuorten välissä ja kasaa aineksista uutta kekoa. Yksi kauhallinen kahvinruskeaa, toinen suklaanruskeaa.

Kauhominen ei suinkaan ole sattumanvaraista, vaan kasa syntyy tarkan reseptin mukaan. Ensin ripaus läheisimmän suon eli Rukonevan vaaleanruskeaa turvetta. Perään aimo annos tummempaa, muhevan maatunutta suoturvetta. Lopuksi lisätään kivennäismaata eli hiekkaa.

Näistä aineksista saa alkunsa Kekkilän kukkamulta.

"Nykyään on helppoa! Ennen kaikki tehtiin lapiolla käsityönä", kertoo prosessityöntekijä Teuvo Kaunismäki ja nauraa perään.

Lähes 40 vuotta Parkanon multatehtaalla työskennellyt Kaunismäki on nähnyt vuosien varrella muutoksen jos toisenkin. Yksi asia kuitenkin on ja pysyy: turve. Ja sitä Parkanon soisilla mailla riittää.

Parkanon tehdas sijaitsee vain kivenheiton päässä Kekkilän omistamasta neljästä suosta, joista nousee Suomen vanhimman pussimullan tärkein raaka-aine. Yritys haluaa tietää tarkasti, mistä raaka-aineet ovat peräisin.

Turve ei ole kuulunut kukkamullan reseptiin aivan alusta alkaen. Kun Kekkilä alkoi tuottaa kukkamultaa vuonna 1952, pakkaukseen lapioitiin lannoitteilla rikastettua ja höyrytettyä peltomultaa.

Kiihtyvä kaupungistuminen oli ajanut ihmiset maalta kerrostaloihin, eikä ikkunalaudan ruukkukasveille voinut enää kaivaa multaa omalta pihalta. Niinpä sitä lähdettiin etsimään kaupasta.

Aluksi kukkamulta myytiin kaurahiutalepakettia muistuttavissa pahvikoteloissa, mutta 1950-luvun lopulla Kekkilä toi tehtaaseensa uusimman huipputeknologian: muoviset pakkaukset.

"Muovipakkaus oli tuohon aikaan todellinen innovaatio. Säilyvyyttä parantamalla mullasta haluttiin kehittää oikea laatutuote. Sillä tiellä olemme edelleen", kertoo tehdaspäällikkö Pasi Pohjolainen Parkanon multatehtaasta.

Kukkamulta saattaa vaikuttaa päällisin puolin yksinkertaiselta tuotteelta. Totuus on kuitenkin aivan toinen.

"Hienosäädämme reseptiä parin vuoden välein, joskus jopa kerran vuodessa", kertoo Pohjolainen.

Tuorein muutos tehtiin alkuvuodesta. Multaseokseen lisättiin esimerkiksi kostutusaineita, joiden ansiosta kasteluvesi imeytyy multaan heti, eikä se tulvi pöydälle. Multa ei myöskään pöllähdä pussista viherpeukalon vaatteille.

"Kilpailu on lisääntynyt kukkamullissa valtavasti. Me pärjäämme, koska meillä on vahva tuotekehittely ja otamme tuotannossa nopeasti huomioon ammattilaispuolen innovaatiot", Pohjolainen sanoo.

Kokemustakin Kekkilällä riittää. Yritys juhlii parhaillaan 90-vuotisjuhlavuottaan.

Ikä ei hirvitä, sillä Kekkilällä on todettu, että nuoremman sukupolven keskuudessa on meneillään oikea viherkasvibuumi. Kasvit kasvatetaan mummolan pistokkaista, niiden tarinaa vaalitaan, ja kasveille annetaan jopa nimiä.

"Olemme kehittäneet vuosien varrella erikoismultia, kuten kaktus- ja mehikasvimullan sekä kesäkukkamullan. Perinteinen kukkamulta on kuitenkin kaiken perusta", Pohjolainen sanoo.

Nuorten keskuudessa on meneillään viherkasvibuumi.

Kauhakuormaimen kasaama turve-hiekkaseos pöllähtää kevyesti, kun koneen kauha lohkaisee siitä palasen. Kuormain kiiruhtaa raaka-ainekentältä tehdasrakennuksen suulle ja kippaa ainekset luukusta sisään.

Sisällä tehtaan lämmössä multaseos liukuu linjastoa pitkin rullaseulaan. Isoimmat kokkareet eivät läpäise ritilää. Kukkamullan on oltava hienojakoista, jotta huonekasvin juuret saavat vettä myös altakasteluruukun kautta.

Seuraavaksi kone ropsauttaa mullan sekaan kalkkia, joka tasaa turpeen happamuutta, ja lannoitetta, joka tukee kasvua.

Sitten valmis seos kulkee parin metrin korkeudessa pakkauslinjastolle, joka annostelee oikean määrän multaa pussiin, tiivistää sisällön täräyttämällä ja sulkee pussin suun.

Tehtaassa on neljä linjastoa, jotka syöksevät kidoistaan yhteensä huimat tuhat multapussia tunnissa. Ketju näyttää saumattomalta, mutta prosessityöntekijä Jukka Autio seuraa pussitusta herkeämättä. Linjaston toiminta on alusta loppuun yhden miehen vastuulla.

"Ei tämä koskaan mene niin, että aamulla painaisin nappia ja päivä olisi siinä. Koneiden kanssa tulee jatkuvasti vastaan tilanteita, joihin en ole ennen törmännyt", Autio kertoo.

Tehdashallissa valmiit multapussit liukuvat yksi toisensa jälkeen pinoksi puisen lavan päälle.

Kukkamultaa pakataan monenkokoisiin pusseihin, mutta 10-litrainen on kotipuutarhureiden suosikki. Pussi on helppo kantaa kaupasta kotiin, ja siitä riittää täytettä useaan ruukulliseen.

Kun 80 pussin lavallinen on valmis, muovittaja surraa kasan ympäri kerta toisensa jälkeen ja kelmuttaa sen tiiviiksi kuutioksi. Valmista tuli!

Multa matkustaa linjaston alusta loppuun noin puolessa tunnissa. Sitten sen on aika päästä maailmalle. Haarukkatrukki pyyhältää paikalle, nostaa lavan hampaisiinsa ja ajaa sen pihan poikki varastoon.

"Siistien lavallisten kokoaminen on haastavaa työtä. Joskus se tulee uniinkin", tehdaspäällikkö Pohjolainen kertoo.

Siinä ne nyt kuitenkin ovat. Sadat kukkamultalavalliset odottavat suorassa rivissä kyytiä kaupanhyllylle.

Määränpäät on kirjattu paksulla tussilla muovikääreisiin. Etelään, pohjoiseen, itään ja länteen, marketteihin ja kauppakeskuksiin – ja lopulta ikkunalaudoille ja parvekkeille ympäri maan.