Energiaa tarvitaan koko ajan hengittämiseen, elimistön toimintojen ylläpitoon, kasvuun ja liikkumiseen. Elimistö pyrkii turvaamaan aivojen ja punasolujen glukoosin saannin kaikissa tilanteissa. Aivoissa kuluu glukoosia normaalitilanteessa 5–6 grammaa tunnissa ja 120–140 grammaa päivässä.
Jotta glukoosi pääsee kudoksiin, esimerkiksi lihakseen tai rasvakudokseen, tarvitaan insuliinia. Poikkeuksena ovat aivot, joihin glukoosi pääsee ilman insuliinia.
Yöpaaston jälkeen mitattu veren tai plasman glukoosipitoisuus on terveillä 4–6 mmol/l. Aterian jälkeen se voi suurentua paljonkin, mutta insuliini ja liikunta saavat sen laskemaan. Diabeteksessa veren tavallista suurempaa veren glukoosipitoisuutta pyritään pitämään mahdollisimman normaalina ruokavalion, liikunnan ja insuliinin tai muiden lääkkeiden avulla.
Ravinto ja veren sokeripitoisuus
Glukoosia saadaan ravinnon mukana hiilihydraatteja sisältävistä ruoista ja juomista. Glukoosin ylimäärä varastoidaan lihaksiin glykogeenina. Pieni osa glukoosista varastoituu maksaan. Kun maksan glykogeenivarastot ovat täynnä, se muuttaa glukoosin rasvaksi.
Jos ihminen paastoaa tai syö liian harvoin, glukoosia otetaan glykogeenivarastoista. Paaston jatkuessa glukoosia valmistetaan maksassa rasva- ja lihaskudoksesta saatavista muista yhdisteistä, kuten maitohaposta, glyserolista ja aminohapoista. Kudokset alkavat käyttää energianlähteenä rasvahappoja, jotta aivoille ja punasoluille riittää glukoosia. Elimistön aineenvaihdunta muuttuu vähitellen, jos käytettävissä ei ole riittävästi glukoosia.
Ruoansulatuksessa tärkkelys ja sokerit pilkotaan glukoosiksi ja muiksi sokereiksi, jotta ne voivat imeytyä. Aterian sisältämä ravintokuitu, proteiini ja rasva hidastavat veren sokeripitoisuuden suurentumista aterian jälkeen.
Seuraavanlaisista elintarvikkeista saadaan ruoansulatuksen tuloksena glukoosia:
1. Hiilihydraattipitoiset elintarvikkeet, vaikka niissä ei olisi yhtään lisättyä sokeria
