"Ikinä ei tiedä, mitä illan aikana tapahtuu" – Legendaarisessa Mummotunnelissa viihtyvät myös työntekijät

Helsingin keskustassa Aleksanterinkadun ja Pohjoisesplanadin välissä olevan sisäpihan terassialueella soi tanssimusiikki. Minihameisiin pukeutuneilla naisilla on lei kaulassaan ja glitteriä silmissään.

”Tiiän et oon hullu mut ei jaksa ny jauhaa. Mul on parikybää tilil ja mä laitan ne laulaa. Jumalauta, ihmisen pitää saada olla vapaa nyt. Eikä vasta ku haudassa makaa”, Bess laulaa.

Festaritunnelma on jo tekeytymässä, vaikka on arki-ilta eikä kellokaan ole vielä paljon.

Mutta nyt ollaankin Mummotunnelissa, ravintolakeskittymässä, jonka terassialue nivoo yhteen ruokaravintola Amarillon, olutravintola pub Gasellin, á la carte -ravintola Tapas Barcelonan, viini- ja drinkkibaari Vennin sekä karaokeyökerho Sing and Poren.

”Kesäaikaan tämä on kuin ruotsinlaiva. Asiakkaat pääsevät kulkemaan tunnelmasta toiseen”, ravintolanjohtaja Roope Kämppi sanoo.

Mummotunnelin nimi on asiakkaiden keksimä, ja se johtuu ravintolakeskittymän maineesta varttuneemman väen bilepaikkana. Viime aikoina kävijöiden keski-ikä on hieman nuorentunut ja on nyt noin 40 vuotta.

Kämppi on huomannut, että asiakkaat ovat kaivanneet korona-aikana toistensa kohtaamista. “Nyt sitten biletetään ja oikein huolella”, hän sanoo.

Se tarkoittaa, että Mummotunnelissa tarvitaan henkilökuntaa. Kiireisimpinä kesäviikonloppuina täällä tehdään jopa 90 työvuoroa päivän aikana.

Haastavaksi yhtälön tekee se, että ravintola-alalla on työvoimapula. Korona-aikana moni ravintola-alalla työskentelevä vaihtoi muihin töihin aukiolorajoitusten takia.

Mummotunnelin legendaarinen maine ja HOK-Elannon hyvät henkilökuntaedut kuitenkin houkuttelevat työntekijöitä. Täksi kesäksi Kämppi on palkannut useita ensikertalaisia. Valintoja tehdessään hän kuulostelee, millainen persoona hakija on. ”Tarjoilijana pitää olla sosiaalinen, hiljaisemmat pärjäävät blokkaajina, tiskaajina ja keittiössä.”

Tiivistahtisessa työssä asenne on tärkein. “Huumori on se, mikä kantaa”, Kämppi sanoo.

Jokaisella työntekijällä on Mummotunnelissa oma ”kotiravintolansa”, jossa he tekevät eniten vuoroja, mutta tarvittaessa henkilökuntaa voidaan siirtää ravintolasta toiseen vaikka kesken illan.

Tuomas Ahponen, 29, valuttaa Amarillon terassilla olutta hanasta. Hän on valmistunut biisinkirjoittajaksi ja unelmoi töistä musiikkialalla.

Mummotunnelin terassilla on joka päivä live-esiintyjiä Anssi Kelasta Teflon Brothersiin ja Happoradioon unohtamatta huikeita bilebändejä. Ahponen seuraa työnsä lomassa mielenkiinnolla artistien työskentelyä.

”Musiikki pitää minut liikkeessä”, hän sanoo ja kertoo rytmittävänsä juomien kaadon ja asiakkaan rahastuksen rumpubeatin tahdissa.

”Parhaimmillaan työhön tulee flow-tila ja ajantaju katoaa. Yhtäkkiä huomaakin, että kello on kuusi”, hän kuvaa.

Asiakaskohtaamiset juhlakansan kanssa ovat parhaimmillaan maagisia. Kerran eräs asiakas tuli tiskille, avasi lompakkonsa ja se syttyi tuleen. ”Taikuutta”, mies tokaisi, sulki lompakon ja lähti.

”Ikinä ei tiedä, mitä tapahtuu”, Ahponen sanoo.

”Parhaimmillaan työhön tulee flow-tila ja ajantaju katoaa.”

Baarimikko Riia Klen-Penttinen, 39, hytkyy ravintola Vennin terassin takana musiikin tahdissa ja ojentaa siiderin asiakkaalle, jolla on päässään pinkki peruukki.

”Rakastan mun duunia! Täällä voi itsekin bailata”, hän sanoo ja tekee käsillään aaltoliikkeitä. Juhlatuulella olevat asiakkaat pitävät siitä, että myös henkilökunta osallistuu ilonpitoon.

Klen-Penttisen tehtäviin kuuluu juomien myymisen lisäksi tiskaamista ja likaisten lasien keruuta pöydistä. Työ on fyysisesti raskasta, ja Klen-Penttisen askelmittarissa on kello kahdeksan jälkeen jo noin 10000 askelta. Illan aikana askelten määrä tuplaantuu. Se ei kuitenkaan haittaa.

”Pahinta työssä on, jos on hiljaista. Mitä enemmän asiakkaita ja säpinää, sen parempi!”

Amarillon keittiössä kokki Mohamed Jalid, 49, grillaa parilalla kanafileitä ja ranskalaiset tirisevät rasvakeittimessä. ”Kuuma”, hän sanoo ja virnistää.

”Pitää muistaa juoda”, vuoromestari Henna Peuhkuri, 24, muistuttaa.

Jalidilla oli aiemmin oma ravintola, mutta yrittäjyys tuntui stressaavalta, kun kaikki langat olivat omissa käsissä. Nyt hän nauttii siitä, että työt voi jättää päivän jälkeen keittiöön eikä niistä tarvitse enää kotona murehtia.

Jalid kokoaa kana-halloumi-burgerin lautaselle ja nostaa sen lämpölampun alle odottamaan tarjoilijaa. Sitten hän alkaa puhdistaa parilaa, ja höyryä puskee ilmaan.

Työvuoron aikana siivoamista riittää, Jalid ja Peuhkuri myöntävät. Rasva roiskuu välillä lattiallekin, ja siitä tulee liukas.

”Onneksi kokkien työkengissä on erikoispohjat, joissa on hyvä pito”, Peuhkuri sanoo.

Vaikka keittiössä on teräviä veitsiä ja grillissä tuli, onnettomuuksia sattuu harvoin. Homma toimii, kun jokainen tietää tehtävänsä.

Peuhkuri valvoo ruoanlaiton lomassa annosten laatua ja varmistaa, että kaikki työt tulevat tehdyiksi. Hänen mukaansa hierarkioita työntekijöiden välillä ei silti ole: jokainen tarttuu yhtä lailla siivousrättiin, mikä lisää yhteishenkeä.

Ravintola Vennin ovella järjestyksenvalvoja Tapsa toivottaa asiakkaita tervetulleeksi.

”Hello, sir!” hän sanoo englantia puhuvalle pukumiehelle ja nyökkää lyhyesti.

Tapsa huolehtii asiakkaiden turvallisuudesta – siitä, että jokainen saa nauttia illastaan vailla huolia. Hän poistaa tarvittaessa tiloista liian humalaisia ihmisiä ja rauhoittelee riitoja. Konfliktitilanteet yritetään purkaa puhumalla, ja useimmiten se onnistuukin.

”Työ vaatii rauhallista luonnetta ja lehmänhermoja”, hän sanoo ja vertaa työtään lastentarhan henkilökunnan tehtäviin.

”Parasta työssä on, kun päästään hankalassa tilanteessa yhteisymmärrykseen, jonkinlaiseen diplomaattiseen ratkaisuun. Jos hermostunut, jopa aggressiivinen ihminen lyökin portilla kättä päälle ja sanoo, että selvä, tulen joku toinen ilta.”

Alakerrassa karaokeravintola Sing and Poressa hermostuneisuudesta ei ole merkkiäkään. Se on täynnä hyväntuulisia, riehakkaita ihmisiä, kun baaritiskin nurkassa karaokeisäntä Mikko Sällinen ottaa mikrofonin käteensä.

”Täällä ihmiset pääsevät toteuttamaan itseään. Parasta on nähdä heidän iloiset kasvonsa.”

”Kiitoksia Seppo Hovi! Otetaanpas seuraava laulaja paikalle. Kukas se on.. Se on Taija!”

Hän laittaa läppäriltä Haloo Helsingin Pulp Fictionin soimaan, ja moni asiakas laulaa lavalle kiivenneen naisen mukana.

Sällinen hymyilee katsellessaan väkijoukkoa. ”Täällä ihmiset pääsevät toteuttamaan itseään. Parasta on nähdä heidän iloiset kasvonsa”, hän sanoo.

Sällinen toimii myös dj:nä ja on soittanut aiemmin samana iltana terassilla levyjä. Hän viihtyy työssään, jossa pärjää hyvällä supliikilla. Yötyön miinuspuolena on vaikeus löytää yhteistä aikaa päivätöissä käyvän puolison kanssa.

Kello lähenee kymmentä ja ulkona on alkanut ripsiä sadetta. Bilebändi Portion Boysin keikka terassin ulkolavalla on käynnissä, ja sadetakkeihin pukeutunut yleisö on pakkautunut tiiviisti lavan eteen.

”Hyvät ystävät! Oottekste lähteneet täysillä viihteelle vai onks teillä huomenna töitä?” bändin solisti El Meissel kysyy ja vitsailee sitten Suomen kylmästä kesästä. Yleisö tanssii kädet ylös nostettuna, kauempana terassilla kaulaillaan. Kukaan ei näytä huolehtivan huomisesta.

Mutta sehän onkin työntekijöiden tehtävä.

Kun piha-alue suljetaan kello neljä, se on täynnä sirpaleita ja roskaa. Siivoojat pääsevät töihinsä, ja viimeinen työvuoro aloittaa kello 5.30. Seitsemältä aamulla piha on siivottu.