Aasiasta kotoisin oleva raparperi (Rheum rhabarbarum) kuuluu tatarkasveihin. Raparperi viihtyy syvämultaisessa, hyvin lannoitetussa puutarhamaassa, josta rikkaruohot on kitketty huolellisesti.
Suosikit
Raparperin kasvatus
Teksti:
Seija Samela
Kuvat:
SOK
Julkaistu: 29.1.2016
|Muokattu: 31.8.2020
Raparperi on keittiöpuutarhojen kestosuosikki – helppohoitoinen, kestävä ja antaa satoa usean vuoden ajan.
Raparperin kasvatus
- Istuta raparperin taimet varhain keväällä tai syksyllä. Taimiväliksi sopii noin metri. Istuta raparperi syvään multaan, rikkaruohottomaan ja hyvin lannoitettuun alustaan.
- Kastele taimia säännöllisesti kuivana aikana.
- Kasvukauden aikana lannoitteeksi sopivat yleislannoitteet ja komposti. Raparperi hyötyy katteesta ja sopii luomuviljelyyn.
- Satoa korjatessa mehevät lehtiruodit nyhdetään maasta kokonaisina käsin kiertämällä. Ensimmäisenä vuonna satoa ei vielä korjata.
- Kukkavarret kannattaa katkaista ajoissa, koska kukinta heikentää seuraavan vuoden satoa.
- Talvenkestävällä kasvilla on melko vähän tuholaisia, mutta kosteana kesänä puutarhan riesaksi tulleet lehtokotilot viihtyvät raparperin rehevien lehtien alapinnalla repien isoja reikiä kasvustoon. Hyytelömäiset pisarat kertovat varsitoukkien vierailusta, jotka saattavat levitä, jos lähellä kasvaa heinikkoa.
Raparperin lisääminen
- Raparperia voi lisätä jakotaimista, joissa on vähintään yksi tukeva silmu ja jonkin verran juuria.
- Myös siemenistä kasvattamista voi kokeilla, jos kärsivällisyys riittää usean vuoden odotteluun.
Alkukesän lehtiruodit ovat rapeita ja maukkaita.
Raparperin käyttö
Raparperista käytetään lehtivarret, lehtiä ei voi syödä. Varsista voi tehdä hilloa, sosetta ja mehua tai käyttää leivonnassa.
Raparperin sisältämä oksaalihappo on suurina määrinä haitallista elimistölle. Kalsium neutralisoi oksaalihapon, joten vanhan suosituksen mukaan raparperin kanssa on hyvä nauttia maitotuotteita.