Maakuntasukat hurmasivat neulojat – "Suomalaiset ovat tunnetusti kotiseuturakkaita", sanoo suunnittelija Minttu Wikberg

Suunnittelija Minttu Wikbergin kiinnostus käsillä tekemiseen heräsi jo lapsena. Wikbergin äiti opetti monenlaisia käsitöitä erilaisissa oppilaitoksissa ja opistoissa – ja myös kotona tyttärelleen. Jo pienenä Wikberg sai käyttää ompelukonetta. Se ei suinkaan ollut itsestäänselvyys.

”Minulla oli kavereita, jotka eivät saaneet koskeakaan äitinsä ompelukoneeseen, ettei se menisi rikki.”

Wikbergeillä sitä ei pelätty. Pienen tytön käteen uskallettiin antaa tarvittaessa vaikka puukkokin.

”Olen kasvanut siihen, että kotona tehdään paljon käsillä. Minun on annettu vapaasti kokeilla kaikenlaista ja kannustettu tekemään itse.”

Siitä lienee peräisin Wikbergin asenne: hän uskoo pystyvänsä oppimaan oikeastaan minkä tahansa käsityötekniikan. Hän ei esimerkiksi osaa nyplätä, mutta on varma, että voisi opetella taidon, jos haluaisi.

Lukioikäisenä Wikberg alkoi tehdä villapaitoja. Hän innostui erityisesti kirjoneuleista, ja tuo innostus on kestänyt yli 30 vuotta.

Yhden maakuntasukan suunnittelu vie Wikbergiltä useita päiviä. Hän ei kuitenkaan tee sukkamalleja valmiiksi yhdeltä istumalta, vaan hauduttelee ideoita usein pidempään.

”Yleensä piirrän ensin luonnoksen, ja jätän sen muutamaksi päiväksi hautumaan. Sitten palaan siihen ja jatkan suunnittelua”, Wikberg kertoo.

Hän piirtää sukkamallit tietokoneen digitaalisella piirto-ohjelmalla. Inspiraatiota suunnittelija hakee muun muassa maakuntakasveista, -kaloista ja -eläimistä.

Neulontaohjeen Wikberg kirjoittaa siinä vaiheessa, kun suunnittelutyö on loppusuoralla ja hän tekee piirto-ohjelmalla lehteenkin painettavan ruutupiirustuksen.

Langan Wikberg valitsee usein vuodenajan mukaan. Lapin sukan Wikberg päätti neuloa paksummasta langasta, sillä hän tietää, että talvisin ihmiset pitävät mielellään sisätiloissa paksuja sukkia varpaiden lämmikkeenä. Valkovuokko- ja siilikuvioin somistettuun Uudenmaan maakuntasukan ohjeeseen hän taas valitsi ohuimman sukkalangan.

”Niitä villasukkia voi käyttää vaikka tennarien kanssa”, Wikberg vinkkaa.

Koronapandemian aikaan moni suomalainen tarttui puikkoihin ja alkoi neuloa. Se lisäsi Wikbergin töitä. Hän ei kuitenkaan voi neuloa niin paljon kuin haluaisi, sillä tenniskyynärpää alkaa vihoitella, jos Wikberg neuloo ahkerasti.

”En välttämättä neulo suunnitteluvaiheessa itse koko sukkaa. Saatan tehdä mallitilkun jostakin kuviosta, jotta näen, miten kuvio toistuu. Minulla on kaksi luottoneulojaa, joista jompikumpi tekee sitten koko sukan. Siinä vaiheessa varmistumme siitä, että malli toimii.”

Wikberg kuitenkin nauttii neulomisesta. Hän suunnittelee itse niin paljon neulemalleja, että hänestä on erityisen ihanaa neuloa toisinaan jonkun muun tekemää ohjetta.

”Siinä on jotain tosi rentouttavaa ja maagista. Teen langasta silmukan, ja yhtäkkiä siitä tulee pinta, yhtenäinen alue. Jos neulon yksiväristä neuletta, voin antaa vaan mennä. Se on meditatiivista.”

Kirjoneulemallien lisäksi Wikberg tekee muunkinlaisia kuvia: graafista suunnittelua, valokuvia, kuvituksia, tekstiilikuoseja.

”Kuvien rakentaminen ja sommittelu on lempipuuhaani. Olen suunnitellut tekstiilejä esimerkiksi Finlaysonille, Arabialle ja Lapuan kankureille”, Wikberg luettelee.

Wikbergin elämään mahtuu toki muutakin kuin käsitöitä. Aikaa vie ihan tavallinen perhe-elämä.

”Olen iloinen siitä, että olen saanut siirrettyä eteenpäin vaatteiden paikkaamisen taidon. Jos vaatteessa on reikä, se korjataan eikä osteta heti uutta. Korjaaminen ja parsiminen ovat intohimojani”, Wikberg kertoo.